Ei ainakaan tuulimuna

Uskaltaisikohan sitä hieman luottaa jo tulevaisuuteen. Eilen aamulla oli ensimmäinen neuvolakäynti ja kun terkka näki ja kuuli epävarmuuteni niin hän kertoi peruuntuneesta ultra-ajasta ja pääsin sitten eilen jo vilkaisemaan näkyykö siellä mitään elämään. Eilen oli omien laskelmieni mukaan tasan 7+0, kuukautisten mukaan jo pari päivää päälle. Ultrassa näkyi kuitenkin niin pieni kaveri, että siitä ei niillä laitteilla saanut edes mittoja, mutta syke näkyi. Lääkärin mukaan luultavasti vasta olisi 6+. Tietenkin itseä jäi mietityttämään tuo erotus, kun kuitenkin oma arvioni on aikas tarkka oviksen perusteella. Toki sekin voi päivän pari heittää. Sitten muistelin ihan ensimmäistä ultraa ensimmäisessä raskaudessa ja niinhän siinäkin kävi, että arvio oli ultran aikaan 6+4 ja itse sekä clear bluen digi oli sitä mieltä, että pitäisi olla jo 7+ 3 ainakin jo ihan siksi ettei seksiä ollut noihin aikoihin ollut.Np-ultrassa sitten siirryttiinkin 5 päivää eteenpäin. Siksi en nyt ole enää kovin huolissani ja uskallan ehkä hieman luottaa siihen, että ehkä elokuussa meille tulee vauva. Suurin helpotus kuitenkin oli se, että ainakaan ei sama paska tuuri ollut kuin kesällä. Ultrassa näkyi siis ruskuaispussi, sen keskellä jotain hyvin pientä ja siinä pisteessä sydämen läpätys. Lääkäri totesi, että voi olla kiinni laitteesta, kohdun asennosta tai ihan vain päivästä tai parista, että näkymä olisi jo erilainen. Tarjosi myös kontrollia, mutta en sitä nyt varannut kun en muistanut aikataulujani. Sain nimittäin töitä siitä haastattelusta, jossa kävin ja ensi viikolla pitäisi alottaa. Haastetta riittää, mutta olen niin iloinen että saan nyt kokemusta alalta. Vein eilen neidin hoitopaikkahakemuksenkin, mutta siihdn nyt menee pari viikkoa että sen paikan saa, joten anoppi varmaan tulee taas meille. Se on kyllä ärsyttävää, mutta koitan selviytyä. Anoppi on ihan ok pieninä annoksina, mutta pari päivää kylässä alkaa jo nyppimään.

Ällötys

Se maanantain lievä kuvotus on näimmä tullut jäädäkseen. Noh, jos neidin odotukseen vertaa niin aika samoihin aikoihin alkoi ja loppui kuin seinään nt-ultran aikaan. Että sinänsä mieltä kyllä rauhottaa tuo pieni oire, koska kesällä sitä ei missään vaiheessa tullut. Kuvotus on sellaista vatsanpohjassa aaltoilevaa pahaa oloa, joka tuntuu kuin olisi nälkä mutta mitään ei tee mieli syödä. Oikea nälkä pahentaa tilannetta ja pieni syöminen helpottaa, jos vain jotain sinne suuhunsa saisi laittettua. Jotkut hajut tekevät myös pahaa. Aattoaamuna en voinut auttaa miestä kinkun kanssa, koska kypsän kinkun haju ällötti ja pelkäsin ettein söisi sitä sitten myöhemminkään, jos haistelisin enemmän. Samoin seuraksi on saapunut väsymys. Se sellainen aivan totaalinen uupumus oli tuttua myös ensimmäisellä kerralla, kun nukuin töiden jälkeen koko illan ja jatkoin yöunet päälle. Sellainen että suurinpiirtein nukahtaa istualteen, jopa vilkkaassa kauppakeskuksessa odotellessa (näin kävi tiistaina jouluostoksilla kun odottelin äitiä). Väsymys on valtavaa, vaikka nukkuisi kunnon yöunet niin päivällä tai viimeistään iltapäivällä silmät lupsahtaa väkisin kiinni. Vaikka näitä oireita on niin luotto on silti välillä kadoksissa. Uskon kun näen sykkeen, ennen sitä en uskalla ajatella tai toivoa sen pidemmälle. Katselin taas jo ultraa yksityiseltä, mutta en sitten varannut. Koitan nyt sinnitellä vielä reilun viikon. Ehkä tämä tästä. Miehelle sanoin, että yksin en mene sinne ultraan tällä kertaa. Jotain positiivista vielä loppuun. Menen ensi viikolla työhaastatteluun. Kymmenien hakemusten jälkeen ensimmäinen haastattelu. Toivon niin kovasti, että saisin sen työn. Se olisi niin sopiva kevään sijaisuus ja voisin sitten kesäkuusta jäädä äitiyslomalle kun se loppuu. Neidille pitää sitten heti laittaa hoitopaikka hakuun, jos saan töitä. Mun pieni tyttö menee sitten ehkä päiväkotiin. Oikeasti neiti on jo niin iso. Puhua papattaa aivan jatkuvasti ja osaa jo parin sanan lauseita yhdistellä. Parin kuukauden päästä tuo täyttää kaksi, uskomatonta...

Oireiden kyttäilyä

Olisi vaan kovin paljon helpompaa, jos niitä olisi enemmän. Tissit ja erityisesti nännit on vaihtelevasti kipeet. Välillä niin paljon, että ilman rintaliivejä on ikävä olla kun vaikkapa yöpaita hankaa. Vatsanjomotteluja on välillä, mutta ei välttämättä joka päivä. Joinain päivinä ehkä on ollut illasta turvotusta. Eilen olin ehkä havaitsevinani jotain lievää kuvotusta pariin otteeseen. Edelleen panikki iskee aina välillä ja ajattelen, että ei tästä mitään tule ja ihan varmasti on taas tuulimuna. Suurimman osan ajasta olen kuitenkin ihan positiivisella mielellä. Ultraan on tasan kaksi viikkoa ja silloin on jo omien laskujeni mukaan 7+6. Edelleen harkitsen yksityisen ultran varaamista, mutta toisaalta mitä siinä voittaisi...

Taas testailua

Nämä saa nyt luvan olla viimeiset hetkeen. Olo on jotenkin vaan ihan erilainen kuin kesällä. Silloin oli alusta saakka joku kummallinen aavistus, että kaikki vaan ei ole hyvin. Nyt sellaista ei ole, vaikka muuten olotila ei kovin erilainen ole. Tissit on onneksi joka päivä kipeämmät ja alavatsaa jomottelee välillä edelleen. Suurimman osan ajasta olo on kyllä ihan normaali ja voisi jopa unohtaa koko asian. Vaikka tällä kertaa fiilis on paljon parempi, en silti uskalla vielä kuvitella ensi kesän loppua ja sitä, millaista silloin olisi tai vauvaa sylissäni. Niistä mielikuvista ja ajatuksista oli niin vaikea luopua viimeksi, että haluan säästää itseäni. Ehkä hieman rentoudun, jos tai kun ultrassa näkyy syke. Loppuun kuva ensin perjantaiaamun digistä ja sitten tämän aamun one stepistä sekä digiovistestistä. One steppiin alkoi viiva tulla heti ja itseasiassa testiviiva ilmeistyi jo ennen kontrollia. Ovistestissä testiviiva on jo tummempi kuin kontrolli. Tänään omien laskelmien mukaan 4+5.

2-3

Tein eilen toisen clearbluen ja viikot olivat nousseet onneksi oletetusti. Huh. Ehkä se vähän rauhoitti mieltä. Toisaalta eipä se mitään takaa, koska viimeksikin samassa vaiheessa digi näytti 2-3 ja silti oli tuulimuna. Mutta en tiedä miksi kuitenkin on olo aika rauhallinen ja luottavainen. Välillä iskee joku ahdistus, kun ei ole mitään hirveitä oireitakaan. Välillä vatsassa on menkkajuilinoita. Yleensä kerran pari päivässä. Rinnat ei ole juuri kipeet eikä ainakaan nännit, mikä on ennen ollut aika iso oire. Toisaalta nyt on vasta aikas alku, omien laskelmien mukaan 4+3, että kyllä tässä on vielä aikaa oireilla. Sitä tietenkin seuraavat pari viikkoa kuulosteleen erityisen tarkasti itseään viimeksi kun kaikki oireet hävisivät pikku hiljaa näiden viikkojen aikana. Ei kai sitä kahta kertaa peräkkäin niin huono tuuri voi käydä? Jotenkin en osaa pelätä ollenkaan ihan tavallista keskenmenoa tai keskeytynyttä keskenmenoa. Kai sitä vaan peilaa niihin omiin kokemuksiin ja sama kohtalo uudestaan pelottaa. Koitan nyt pitää vaan kiinni tästä rauhallisuudesta ja luottavaisuudesta, kun ei se pelko muuta asiaa eikä tilannetta tai sen lopputulosta miksikään, vaikka kuinka murehtisin. Tietenkin helpommin sanottu kuin tehty. 

Pieni parisuhdelaatuaika oli oikein mukavaa. Tällä hetkellä istun bussissa menossa kotiin ja mies lähti tämän vuoden viimeiseen koulutukseen. Eilinen keikka oli oikein hauska ja loppu iltakin ihan mukava. Väsymys alkoi vaan painaa jo aika aikaisin. Mies oli ainoa, joka olisi halunnut jatkaa iltaa vielä, muut kun olivat vesilinjalla niin silmäluomet alkoivat lupsua. Ihan mukavaa sitä oli vielä hotellihuoneessakin ja uni maittoi sen jälkeen. Hotelliaamiainen on aina hyvää. Hieman on jo ikävä neitiä, toivottavasti yö meni hyvin mummulassa. 

Odottelua taas

Sain soitettua neuvolaankin. Niin kuin arvelinkin niin ensi vuoden puolelle meni ultra... Melkein neljä viikkoa tuntuu kyllä ihan hirveän pitkältä ajalta tällä hetkellä. Katselin jo yksityisten aikoja, mutta ajattelin että koitan nyt odottaa. Voittaisko siinä sitten jotain, jos viikkoa aikaisemmin saisi jotain tietää. Pelastaisi korkeintaan uudenvuoden ja jos olisi huonoja uutisia niin voisi vetää pään täyteen, heh ei vaan. Eipä sillä nyt juuri ole merkitystä viikko sinne tai tänne, silloin 5.1. nyt varmasti näkyy jo syke jos on näkyäkseen. Jos alkaa ihan mahdottomalta tuntua niin ehkä sitten mietin uudestaan. Eka neuvola nyt on sitten tämän vuoden puolella vielä väliviikolla. Harmittaa jos joulu ja uusivuosi menee nyt murehtiessa onko siellä edes mitään elämää. Toisaalta voi olla hyväkin, kun on touhua, tapahtumia ja ihmisiä ympärillä. Toinen asia onkin sitten, että miten homma pidetään edes jotenkin salassa kaikkien silmien alla?

Testitkin oli eilen tullut postissa. No nyt on millä testailla vaikka joka päivä pari viikkoa. En muistaakseni kyllä ostanut 15kpl pakettia vaan jonkun 5... En tiedä, miksi niitä niin paljon tuli.  Arvaa vaan ottiko päähän kun ne oli vielä samoja kökköjä one step -testejä, mitä on ennenkin mulla ollut. Mielestäni en sellaisia tilannut vaan oli jotain merkkiä, mitä en ennen ollut kokeillut. Tietenkin eilen illalla piti sitten vielä parin tunnin pidätyksen jälkeen dippailla ja aikas haalea viiva oli verrattuna esimerkiksi siihen apteekin omaan, jonka pitäisi olla sama 10 herkkyys. Noi netin halpikset ei kyl tasan ole niin herkkiä kuin väitetään, r-testit tai ovistestit. Tänään aamullakin oli aikas haalea viiva aamupissasta. Digiovistestin viiva taas oli tummunut tummemmaksi kuin kontrolli. Niitäkin jäi vielä pari laatikkoon. Pitäisikö olla pessimisti ja jättää varalle, jos tässäkin käy huonosti. Arvon tässä, että uskaltaisiko jo huomenna tehdä sen toisen digitestin, kyllä sen pitäisi jo tässä loppu viikosta näyttää suurempaa viikkolukemaa. Nyt tarvitsee mennä antamaan neidille lounasta. Oli muuten mukavaa kun terkka muisti, mitä viime kesänä oli tapahtunut ilman, että kerroin.

Ovistesti raskaustestinä

Ajattelin nyt tehdä tällaisen informatiivisen pläjäyksen, jos joku googlen kautta etsii tietoa asiasta, koska itseä ärsyttää sekavat palsta ym. tiedot. Koitan olla lyhyt ja ytimekäs. Eli tosiaan testasin nyt kolmena päivänä ovistesteillä raskautta ja toimiihan ne, MUTTA tosiaan kaikkialla kun toitotetaan (esim vauva- ja kakspluspalstat), että ovistestin pitäisi olla yhtä tumma tai tummempi kuin kontrolliviiva raskautta testatessa, samoin kuin ovista testatessa niin se EI PIDÄ PAIKKAANSA. Tai saattaa pitää, jos testaa vasta menkkojen oletettuna alkamispäivänä tai myöhemmin. Omalla kohdallani homma meni siis näin.

Odottelin menkkoja vasta keskiviikolla tai torstaille eli dpo 14-15. Sunnuntaina oli dpo 11 ja silloin one stepin ovistestiliuska näytti aamupissasta aivan haaleaa viiva, sellaista etten edes kuvaa viitsinyt alkaa ottaa, koska siinä ei olisi luultavasti näkynyt sitäkään vertaa kun paljaalla silmällä juuri ja juuri erotin. Samaisesta aamupissasta tehty clearbluen digitaalinen raskaustesti näytti siis raskaana 1-2.

Maanantaina aamupissistä dpo 12 tein hymynaamaovistestin eli clearbluen digitaalisen ovistestin, johon tuli hymynaama ja viivat olivat LÄHES yhtä tummat, mutta eivät kuitenkaan yhtä tummat saati testiviiva tummempi. Illalla päätin sitten vielä dippailla viimeisen one stepin ovisliuskan ja edelleenkään siihen ei tullut läheskään yhtä tumma viiva.

Tänään aamulla eli dpo 13 päätin sitten vielä koittaa uudestaan hymynaamatestillä, koska tilaamani raskaustestit eivät vielä tänäänkään tulleet enkä ollut kaupassa viitsinyt käydä. Nyt aamupissistä sain saman vahvuiset viivat siihen ja tietenkin hymynaaman. Pakko oli kuitenkin vielä käydä hakemassa tänään apteekista sitten apteekin oma testi se ultra eli herkkä versio ja siihen sain sitten päiväpissasta kolmen tunnin vaivalloisella pidättelyllä oikein kivan viivan, että kyllä olen raskaana.

Eli toisin sanoen älkää uskoko palstaviisauksia vaan testatkaa itse, sillä haalea ja vahvistuva viiva voivat merkata ovistestissä myös raskautta ennen menkkojen alkua. Tämä riippuu varmasti myös jokaisen naisen hormoneista sekä testien herkkyydestä. Tällainen testiaddikti ei mitenkään voi näiden pienten oireiden kanssa odottaa menkkojen alkamispäivää vaan pakko on alkaa dippailemaan jo muutama päivä ennen menkkojen oletettua alkua. Olen myös aivan vakuuttunut, että netistä (halpatesti, kotitesti, mammaksi) ostetut muka 10 herkyyksiset testit eivät oikeasti ole kuin korkeintaan 25 herkyyksisiä, jos sitäkään. Omalla kohdallani parhaiten on toiminut clearbluen digiovistesti, vaikka sen herkkyys ei pitäis olla kuin 40. Loppuun vielä kuvamateriaalia/todisteita omista testailuistani.

 Eilisiltainen one step ovistesti.                           

 Tämän aamuinen hymynaamaovistestin sisältö.

Ja loppuun vielä apteekin oma r-testi, herkkyys 10.

Testailuja

Kun tietenkään aamulla ei vielä ollut r-testiä käytettävissä niin ajattelin koittaa myös hymynaamaovistestiä ja kyllä siihenkin hymyilevät kasvot tuli ;). Eli kyllä toimii myös raskautta testatessa. Toista digi r-testiä säästelen vielä, koska haluan nähdä sen suuremman viikkolukeman. Tänään ei vielä tullut ne tilaamani r-testit, harmi. Täytyy ehkä hakea kaupasta joku paketti vielä, että saa aamulla testailla, kun ei se tunnu yhtä tyydyttävältä noilla ovistesteillä. Digiovistestin viivat olivat lähes saman vahvuiset. Jännä juttu, koska senhän ei pitäisi olla herkempi kuin ne liuskat, mutta eilen liuskaan tuli kyllä niin haalea viiva, että hyvä kun sen näki. Ehkä ne vain ei toimi mulla niin hyvin, edes oviksen aikaan. Viivat on ollut aikas hailuja, kuten tämän kierron kohdallakin nähtiin ja ovis ainakin todistettavasti oli. Jännä juttu sekin, että mitään kipuja ei tällä kertaa ollut. Ehkä itse ovis sijoittui yö aikaan (esim ke-to välinen yö) enkä herännyt siihen.

Tässä vaiheessa voisi nyt summata, että stressaamattomampi olotila varmasti auttoi rentoutumaan ja samoin töissä oleminen niin ei ehtinyt koko ajan miettimään näitä juttuja. Lisäksi hymynaamaovistestit toimi hyvin, mikä vähensi myös osaltaan stressiä. Seksiä oli joka toinen päivä sunnuntai, tiistai ja torstai ja itse ovis mitä luultavammin ke-to. Liuskaan tuli ovisplussa jo tiistai-iltana, mutta ehdin hävittää pissanäytteen ennen kuin huomasin sen ja en sitten saanut siihen dipattua enää digitestiä, mutta onneksi se hymyili vielä seuraavana aamunakin, jolloin muuten liuska näytti jo ihan hailua. Nyt vain toivotaan parasta ja ikävä kyllä pelätään pahinta. Ajattelin tällä viikolla soitella neuvolaan ja kysyä onko mahdollista saada ultra-aikaa joulun ja uudenvuoden väliselle viikolle, koska silloin olisi rv 6-7 ja haluaisin mahdollisimman pian ultraan näkemään onko siellä mitään elämää. Silloin varmaan näkyisi jo jotain, jos on näkyäkseen. Pelkään kyllä, että se menee ensi vuoden puolelle, mitä luultavimmin...

Mitään oireita ei suuremmin ole. Rinnat on ehkä vähän kipeät edelleen, olleet oviksesta saakka. Joitain mahanjuilinoita on ollut, mutta ei mitään selkeää. Alla eilisaamun clearblue digi r-testi ja sitten tältä aamulta clearblue digiovistestin viivat.

Jännän äärellä

Omien laskelmieni mukaan dpo 11. En vain pystynyt enää olemaan testaamatta. Uudet testit ei vielä tietenkään ole tulleet ja laatikon pohjalla polttelivat kaksi clearbluen digiä. Lisäksi muutama digiovistesti sekä pari liuskaa. Aamulla pissin purkkiin ja ajattelin, että tuhlaan ensin sellaisen halpisliuskan ja jos siihen tulee jotain niin sitten annan itselleni luvan dipata myös digi r-testin. Ovisliuskaan tuli aivan haalean haalea viiva. Tietenkin olen lukenut jokapaikasta, että ovistestissä raskaus näkyy kirkuvan punaisena viivana ja ajattelin, että se siitä. Tuleehan monille jotain hailua viiva pitkin kiertoa niihin. Noh, sitten aloin miettiä, että eihän mulle koskaan tulee yhtään mitään viivoja ovistikkuihin muutakuin oviksen aikaan eli koko kierron aikana vain parina päivänä ja muulloin on täysin blankoja. Rohkaistuin ja dippasin myös digin. Kolmen minuutin päästä ruudussa luki pregnant 1-2! Juuri niin tässä vaiheessa pitäisikin olla. Kolme päivää ennen menkkojen oletettua alkua vielä. Tällä hetkellä olo on hyvin ristiriitainen. Iloinen, mutta pelokas. Miten tässä käy? Mitä mun mielenterveys sanoo kun pitää odotella ultria ym joulun yli. Tulisipa oireita ja pysyisivätpä ne, se ehkä rauhoittaisi vähän.

Nyt voin ehkä myöntää sen, että olin tämän kierron suhteen todella toiveikas koko ajan. Pystyin stressaamaan paljon vähemmän blogitauon takia. Ja hymynaamakin auttoi ja ajoitukset natsasivat. Viime viikon oireet herättivät vielä lisää toiveita. Olin oikeastaa todella varma siitä, jotenkin vain tiesin, että plussa siihen testiin tulee. Se oli jokin selittämätön tunne, joka vain kasvoi pienten oireide myötä. Kunpa kaikki menisi hyvin, niin kuin kuuluu, ja ensi kesän lopulla meillä olisi pieni vauva.

Oirepohdintoja

Nyt olisi ehkä dpo 7 tai 8. Niin paljon tekisi taas mieli testailla jo, mutta onneksi ei ole testejä kotona ja kynnys on suuri mennä apteekkiin tai kauppaan hakemaan tässä pikkukylässä. Nyt vain koitan hillitä itseäni vielä ensi viikolle. Tilasin muutaman testin amazonista kun tilailin joululahjoja. En millään halua tuhlata tuota digitestiä turhaan, jos liuskat näyttää puhdasta negaa. Onneksi nekin tulee vasta ensi viikolla niin ei houkutus kasva liian suureksi näin liian aikaisin.

Oireista sen verran, että eipä juuri vielä ole mitään ollut. Rinnat on jostain syystä ollut oviksesta saakka vähän kipeät, mikä on uutta. Ma ja ti oli muutamaan otteeseen vähän menkkajuilinnan tyyppistä tuntemusta ja eilen aivan hirveä turvotus illalla. Turvotus taisi olla vaan ilmaa... Hieman on välillä vihlonut vasemman munasarjan kohdilta, ehkä keltarauhanen. Mikään näistä nyt ei välttämättä kerro yhtään mitään ja koitan olla innostumatta tai tutkailematta liikaa itseäni. Onneksi tänään ja huomenna olen töissä ja saa muuta mietittävää. Mieskin on viikonlopun kotona ja touhuillaan varmaan yhdessä kaikkea niin ajatukset pysyy poissa paremmin näistä jutuista. Jos sais hillittyä itsensä sinne tiistai tai keskiviikko aamuun (riippuen tuleeko testit postissa ma, ti vai myöhemmin). Silloin varmasti jo jotain näkyy jos on näkyäkseen. Sitten olisi pari päivää aikaa sulatella, jos on huonoja uutisia ennen kuin perjantaina lähdetään Hesaan rentoutumaan.

Ovispohdintoja taas kerran

Miten sitä oppis tekemään kaikki niin kuin on suunnitellut ja aiemmin todennut ettei jäisi aina miettimään kaikkea turhaa. Tällä hetkellä harmittelen etten testannut kahta kertaa päivässä niin kuin olen todennut, että kannattaa. Onneksi se plussa sentään tuli seuraavana aamunakin vielä, olisi voinut olla tulemattakin. Onneksi tuon hymynaaman voi tehdä aamupissastakin, koska jos olisin odottanut päivälle se olisi mennyt ohi. Eli oikeasti vinkkinä niille, jotka ei saa ovista testeillä bongattua, että jos itse testaisin vaan kerran päivässä ja vielä päivällä niin jäisi kyllä huiput bongaamatta. Testasin nimittäin vielä keskiviikkona päivällä neljän tunnin hyvin vaivalloisen pidättämisen jälkeen ja hymynaamaa ei enää tullut eikä siis myöskään vielä tiistaina aamulla sitä ollut. En kyllä edes tiedä, miksi näitä mietin, koska tämän kierron oviksen hyödyntäminen nyt meni mielestä hymynaamoista riippumatta ihan hyvin, vaikka olin poissakin yhden päivän. Tietenkin olen miettinyt ja googlannut sitäkin, että riittääkö joka toinen päivä touhuilut, mutta onneksi suurimmassa osassa lähteistä se on ihan ok tai joissain jopa parempi.

Sitten seuraavaan pohdintaan. Miksi tässä kierrossa ei ollut kipuja? Onko se hyvä vai huono merkki? Itse oikean oviksen päivä plussan jälkeen on siis vain arvuuttelua, kun en voi sitä päätellä edes kivuista. Yleensä ovis on ollut jo 12-24 tunnin sisällä plussasta kipujen perusteella, mutta nyt en tiedä yhtään. Veikkaan kuitenkin torstaita ja iltaa. Torstaina vilutti ihan hirveästi ja se voi olla merkki oviksen jälkeisestä lämmönoususta tai juuri ennen ovista yleensä tapahtuvasta lämmönlaskusta. Se mikä tässä mietityttää on, että voiko ovis olla vaikkei olisi kipuja? (Kun yleensä on edes jotain, mutta nyt ei edes sitä tärinäherkkyyttä.) Tietenkin onhan yöllä voinut olla jotain ja en vain ole herännyt. Hämää se silti. Myös limojen perusteella sanoisin, että torstai on itse ovispäivä, koska eniten sitä oli ti-to ja perjantaina oli jo kuivempaa. Erikoisin juttu on ehkä se, että tissit ja erityisesti nännit tuli kipeiksi jo perjantaina. Se on ihan uutta. Viime kierroilla tissit on tullu kipeiksi kyllä koko ajan aikaisemmin ennen menkkoja, mutta ei kyllä vielä ikinä heti oviksesta. Kummallista. Onko se hyvä vai huono merkki, en tiedä. Toisaalta kaikki nämä pohdinnat ovat turhia, sillä kaikki voitava on tehty ja tuloksen näkee parin viikon päästä. Haluan toivoa, mutta en juuri uskalla. Nyt keskityn muihin asioihin nämä piinapäivät ja testailen luultavasti ennen Hesan reissua silloin parin viikon päästä eli viimeistään perjantaina 11. päivä ellei menkat ala ennen. Kaapissa on vain kallis digitesti niin ei tule liian aikaisin testailtua, kun ei halua sitä tuhlata suotta. Eikä tässä nyt enää niin pitkä aika ole, kun nyt on jo dpo 3 tai 4, en ole ihan varma, koska plussa päivähän on -1, mutta jos plussa olisi tullut jo tiistaina niin silloinhan olisi tuo päivä ja tänään olisi dpo 4. Jos nyt varman päälle ottaa niin dpo 3 ja silloinkin testin voisi tehdä jo 10. päivä torstaina. Jokatapauksessa testaan ennen reissua ellei menkat ala, jotta voin sitten juoda suruuni tai olla juomatta ilooni, heh ei vaan että on sitten menkkatarpeet mukana reissussa.

Happy face

Niinpä se hymynaama pätkähti ruutuun aamulla. Veikkaan, että olisi tullut jo eilen illallakin. Tuli hyvä mieli. Onneksi touhuiltiin eilen illalla, koska tänään en ole kotona yötä. Huomenna sitten voi vielä varmistella. Hyvä, että ovis nyt tuli pari päivää aikasemmin kuin womanlog ennusti. Vielä ei ole tullut niitä oireita, jotka olen liittänyt rakkulan puhkeamiseen eli tärinäherkkyyttä ja tietyn tyyppistä alavatsakipua. Mutta ehkä tänään tai huomenna sitten, kun plussa aamulla tuli. Yksi huonopuoli noissa digitesteissä on, ne on hirveen herkkiä vikoihin. Esimerkiksi eilen unohdin ottaa suojapään pois ennen kuin laitoin sen kiinni laitteeseen ja irroitin sen vasta kun se oli kiinni. Noh, ei sitten alkanut vilkkumaan se kuva. Voi tietenkin olla myös, että en kastanut päätä tarpeeksi pitkään, mikä tapahtui sitten tänään aamulla, vaikka mielestäni laskin sen 15 sekuntia. Ärsyttävää siinä vaan on se, että testipäät menee hukkaan ja ne on kalliita. Noissa liuskoissa ei niin haittaa, jos menee joku vikaan kun ei ne mitään maksakaan. Mutta sen verran hyvin nykyään onneksi tuntee kroppansa ettei aloita testausta aivan liian aikaisin ja tuhlaa testejä suotta. Jäi nyt vielä puolet noista digeistäkin mahdolliseen seuraavaan kiertoon, vaikka tietenkin toivon ettei niitä tarvittaisi. Loppuun vielä kuva aamun testeistä. Ja otin sitten tuon digin testipääm pois ja näkyy se viivoistakin, että on tasavahvat vaikkei niillä pitäisi olla merkitystä... Miksi siinä sitten on ikkuna, mistä ne näkee? Vertailuna sitten tuo sofin liuska, jota dippasin samassa kipossa. Että näin haalea viiva on plussa niissä...

Pienet välikuulumiset

Melkein pari viikkoa taukoa blogimaailmasta takana ja ihan hyvä näin. En tiedä, millä on suurin vaikutus olotilaani, sillä että olin pois vellomasta näistä jutuista, omalla ajalla ja töillä vai lumen tuomalla valoisuudella, joka sai jouluisenkin olon ja jouluvalojen laittamisen aikaan, mutta vire on tällä hetkellä suht positiivinen. Edelleen on tehtävä töitä, että se myös pysyy siellä, joten näiden pienten kuulumisten jälkeen yritän taas pysyä poissa. Eilen kävin lueskelemassa paria pidempään seuraamaani blogia, mutta eipä siellä ole mitään muutosta parissa viikossa ollut mihinkään suuntaan niin kuin ei täälläkään. Siis näissä vauvajutuissa. Ovis varmaan lähestyy ja tässä kovasti toivon, että ei ajoitu viikonlopun kannalta juuri ikävästi, kun mies on taas viikonlopun pois ja itsekin olen nyt viikolla yhden yön pois kun olen töissä. Sitä tässä sitten jännäillään, että riittääkö joka toinen tai kolmas päivä touhuilut, jos ovis osuu juuri esim lauantaille niin kuin womanlog ennustaa. Toivotaan... Yllättävän rauhallisesti olen kuitenkin suhtautunut tähänkin mahdollisuuteen. Eli siis ajatukset ovat kyllä rauhoittuneet ja saattaa olla päiviä jolloin en ajattele kuin pari kertaa näitä juttuja. Positiivista siis.

Viime viikolta täytyy pistää muistiin tosi kummallinen tapahtuma. Kävin illalla suihkussa ja ennen sitä vessassa. Sitten söin iltapalaa ja siinä hetken varmaan katsoin telkkaria, mutta aika pian mentiin nukkumaan. Siinä sitten hieman touhuiltiin miehen kanssa ja mennessäni pesulle vessaan huomasin alushousujen olevan aivan veressä. Mitä ihmettä? Ei siis voinut johtua seksistä (jonkun haavauman olisin ehkä ymmärtänyt), koska en laittanut housuja jalkaan takaisin sen jälkeen vaan veri oli tullut ennen nukkumaan menoa ja toisaalta suihkun jälkeen, koska tietenkin suihkusta tullessa laitoin puhtaan alushousut. En edelleenkään tiedä mistä se veri tuli. Ehkä suurin mahdollisuus on, että olen suihkussa sheivaillut ja tehnyt haavan itselleni. Luulisi kuitenkin sen tuntevan kirvelynä suihkussa... Tosiaan mysteeriksi jäi tuo vuoto ja sen lähde. Hämärää.

Ai niin pyörsin muuten sitten kuitenkin sen ovistestailu päätöksen. Mutta tilasin digitestejä ja oih kuinka ihania ne on. Selkeitäkin, hymynaama tai ei. Tänään koitin ensimmäisen kerran niillä kun on kp 16. Tyhjää ympyrää vielä näyttää luonnollisesti, kun vasta loppuviikolle ovista odottelen. Tietenkin katsoin viivoja testissä, vaikkei saisi ja oli siinä jokin hailu viiva jo. Oireita on hieman jo ollut, kun viime viikosta saakka on tuikkinut vasemmalle puolelle alavatsaa välillä ja valkovuoto on hieman lisääntynyt. Olen huomannut, että vasemmalla puolella ovis oireilee aika paljon selkeämmin kuin oikealla. Jos nyt tuohon testiin tulee plussa eli hymynaama niin sitten dippaan samaan pissiin myös sellasen halpisliuskan ja katson mitä se näyttää. Ihan vain vertailun vuoksi, että onko niihin ollenkaan luottamista. Mutta katsotaan. Ja on sekin mukavaa, että testin voi tehdä aamulla ja se on nopeampikin kuin se liuska antamaan tuloksen. Toiveet ovat toisaalta korkealla, mutta en kuitenkaan ihan uskalla silti luottaa mihinkään tai päästää niitä valloilleen etten tipu sitten korkealta. Toivoisin, että ovis olisi päivän pari aikaisemmin kuin yleensä, koska se aikaistaisi myös menkkojen alkamispäivämäärää. Katselin tuossa, että olisi kiva tietää tämän kierron tulos ennen kuin menemme reilun kahden viikon päästä pienelle "lomalle" eli keikalle Hesaan ja hotelliin yöksi. Se on siinä ja siinä, että tietääkö silloin vai ei. Toisaalta en kyllä välittäisi menkoistakaan kun kerrankin päästään kahdestaan hotelliin...Mutta näihin tunnelmiin... Ehkä tulen ilmoittamaan, jos hymynaama testiin ilmestyy tai viimeistään jos/kun menkat alkaa.

Tauko

Nyt on tauonpaikka täältä blogimaailmasta. Yritän pakottaa elämäni nyt muille raiteille, on pakko keskittyä muihin asioihin ennen kuin oma jaksaminen loppuu. Yritän irrottautua hetkeksi tästä hieman pakkomielteisestä touhusta. En käy edes lukemassa muiden blogeja ja poistan bloggerin puhelimesta. On vain pakko alkaa ajattelemaan muita asioita ja koittaa saada jotain mielekkyyttä tähän elämään.

Sain viimein myös miehelle juteltua vähän tästä ahdistuneisuudesta ja tyytymättömyydestä. Täytyy tehdä jokin konkreettinen viikkosuunnitelma, jossa on tietty määrä tekemistä ja touhua ja suunnitelmia. En saa enää istua puhelin kädessä koko päivää lueskellen milloin mitäkin. Silloin kun olen neidin kanssa, olen myös läsnä. Facebookin käyttöä rajoitan myös vain pariin kertaan päivässä. Telkkariakin katson ihan liikaa. Täytyy lähteä mieluummin ulos, vaikka siellä vähän kurja ilma olisikin, mutta kyllä se piristää. Omaa aikaa ja liikkumista. Jospa sillä saisi vähän mieltä piristettyä. Ja tietenkin työt parina päivänä. Aikuista seuraa ja muita ihmisiä, ehkä sekin auttaa.

Sitten pieni paljastus... Tein netissä masennustestin. Ja sain tulokseksi 14 pistettä. En oikein tiedä mitä ajatella. Siinä kehoitettiin ottamaan yhteyttä lääkäriin, koska noin joka kolmannelle yli 12 pistettä saaneelle tulee diagnoosiksi masennus. Ehkä jo se, että mietin olenko masentunut ja tarvitsisinko ammattiapua tilanteeseen, olisi jo syy ehkä hakea apua. Jotenkin kynnys on kyllä aika suuri. Periaatteessa minulla ei ole mitään hätää. Ulospäin varmaan näyttää, että kaikki on ihan hyvin. Ei mieskään ollut tajunnut, että vieläkin mietin kaikkea. Olen aika hyvä näyttelemään. Jotenkin koen vieraaksi ajatuksen mennä juttelemaan jollekin vieraalle ihmiselle. Ehkä nyt vielä seurailen tilannetta ja jos tuntuu, että nämä nykyiset muutokset eivät auta olotilaan niin harkitsen sitten uudestaan.

Jään nyt määrittelemättömäksi ajaksi tauolle, en kirjoita enkä lue vaan yritän keskittyä tähän oikeaan elämään ja omaan hyvinvointiini ja löytää iloa sekä onnellisuutta niistä asioista, mihin pystyn vaikuttamaan.

Kroppa sekaisin ja vähän pääkin

Saas nähdä toimiiko taas tämä, että tulen tänne natisemaan. Seuraavalla vessakeikalla varmaan sitten alkaa. Nimittäin menkat antaa edellee odottaa... Ei taas ymmärrä yhtään, mitä tässä kehossa oikein tapahtuu. Juuri kun ajatelin, että kyllä mä nyt tän kropan touhut tunnen niin ei, ei mitään tapahdu. Olin jo torstaina ihan varma, että menkat alkaa koska tahansa ja viimeistään perjantaina. Tänään taas on ollut ihan normi olo. Eikä edes mahaa ole juilinut. Ei vaan ymmärrä. Alkaisi nyt kun ei kerran ole mitään hyvää syytä olla alkamatta kun ei siihen tikkuunkaan mitään tuu kuitenkaan. Kp lähentelee taas 40, ei perse sentään kun aika on pitkää. Tällä hetkellä vaan enää kiukuttaa. Pieni kateus ja katkeruus taas kaivelee kaikissa neidin harrastuksissa kun uusia vauvamahoja pompsahtelee esiin. Välillä risoo niin paljon, että tekisi mieli jäädä kotiin, mutta eihän sitä voi. Noh onneksi on nyt muutakin ajateltavaa, kun käyn parina päivänä viikossa töissä. Alkaa pikku hiljaa tuntumaan siltä, että tämä kierto oli oikeasti ovuloimaton, kun venyy näin pitkästi. Ei kyllä ollut niin selvät ovis oireet kun yleensä, että ehkä se on mahdollista. Ja ne saakelin ovistikut... En sitten varmaan ole sitä oikeaa ovista oikeasti koskaan bongannu niin, että toinen viiva olisi oikeasti tarpeeksi tumma. Nyt loppuu nekin testailut, vaikka niitä taitaa vielä neljä olla jäljellä. En vain jaksa enää sitäkin stressiä, tai mitään stressiä. Miten voikin ottaa näin paljon päähän taas kaikki asiat, jotka eivät mene niin kuin haluaisin. Tulisi edes noista työhakemuksista jotain. Tai vauva. Edes toinen toive voisi toteutua niin tulisi elämään jotain sisältöä ja tarkoitusta ja tekemistä. Olisin edes vähän tyytyväisempi elämääni.


Edit. Illalla ensimmäinen häivädys punaista ja yöllä alkoi kunnolla. Finally. Kai tämä menee vielä normiluteaalivaiheeseeni 15-16 päivää olettamastani oviksesta. Seuraavan oviksen womanlog arvioi keskelle viikonloppua... Voi persus sentään. Toivottavasti se on miehen vapaaviikonloppu koulusta tässä kuussa.

Kontrollista

Suurin osa ihmisistä varmasti haluaa kontrolloida elämäänsä, tehdä omat päätöksensä, saavuttaa unelmansa ja koittaa päästä tiettyihin päämääriin. Mutta... Niin aina on se mutta, koska on olemassa monia asioita joihin ei voi vaikuttaa, ainakaan kuin tiettyyn pisteeseen ja se on pelottavaa ja ahdistavaa. Mikään määrä omaa halua tai työtä ei voi tiettyihin asioihin vaikuttaa.  Olen tänään pohdiskellut tätä asiaa aika paljon. Tällä hetkellä oma tulevaisuus on niin auki, että en tiedä miten olla. On niin monta muuttuvaa tekijää eikä mikään ole varmaa. Epävarmuus on pahinta elämässä, mitä tiedän. Tällä hetkellä ahdistaa aivan valtavasti kaksi suurta epävarmuustekijää. Työt ja raskaus. Kummankin eteen voin vain tehdä tietyn määrän asioita ja loppu ei ole minun käsissäni eikä riipu siitä kuinka paljon sitä haluan. Varmasti epävarmuus on suurimman osan mielestä ikävää, mutta tuntuu että itse siedän sitä vielä keskivertoa huonommin. Kai se kaikki lähtee huonosta itsetunnosta, siitä etten tiedä pärjäänkö jos tilanteet muuttuu. Miten reagoin uusissa ja oudoissa tilanteissa. Veikkaisin, että esimerkiksi synnytyskipupelkoni myös liittyy tähän samaiseen asiaan. En ole kontrollissa silloin enkä tiedä mitä tapahtuu. Samoin luultavasti asiaan liittyy puhelimella soittamisen ääretön vastenmielisyys. En vain pysty soittamaan vieraille ihmisille. Hoidan kaikki asian sähköpostilla, jos vain suinkin mahdollista. Saan rauhassa miettiä sanamuotoja ja lukea toisen vastauksen, ei ole muuttuvia tekijöitä ja olen tilanteen hallinnassa. Jännä juttu, mutta kasvotusten ei ole samaa ongelmaa. Luultavasti siksi, että osaan lukea toista ihmistä siinä tilanteessa niin hyvin. Huonon itsetunnon ansiota sekin, kun peilaa itseään aina muiden kautta niin oppii hyvin lukemaan muita. Samalla nämä kaikki asiat harmittavat ihan hirveästi, kun sitä halua olisi niin paljon mutta ei vaan onnistu.

Ja lopuksi kierto vetelee viimeisiään. Ihme on, jos ei huomenna tai lauantaina viimeistään ala menkat. Alavatsalla on jo pari päivää juilinut siihen malliin. Tein sen viimeisen testin tuolta pyörimästä, vaikka tiesin jo tuloksen. Ihan vitivalkoinenhan se edelleen. Ai mikä kärsivällisyys... Ei kuulu tapoihin. Alkaisi nyt vaan sitten uusi kierto. Taas saisi olla melkein kolme viikkoa murehtimatta näitä juttuja. On myös kivoja juttuja tiedossa, koska menen miehen omistuksessa olevalle salille auttelemaan parina päivänä viikossa muutaman viikon ajan kun sieltä jää työntekijä saikulle pidemmäksi aikaa. Aikuista seuraa ja muuta ajateltavaa, se on kivaa. Huomenna menen opettelemaan hommia.

Luovutus

Testaushimossani dippasin tänään ovistestin ja ihan vitivalkoinen sekin oli. Huoh, en tiedä mitä pieniä oireita kuvittelin tässä, mutta nekin taitaa vaan enteillä menkkoja. Taisi tissit olla vähän kipeet viimeksikin ennen menkkoja. Vatsaa on juilinut välillä, mutta kuvittelin sen jotenkin erilaiseksi eipä kai ollutkaan. Luovutin siksi, että nyt on jo kp 34 ja dpo 13, kyllä testissä jotain pitäisi jo näkyä. En kyllä ole testannut raskautta ennen ovistestillä, mutta kai senkin pitäisi ihan toimia. Noh jos ei menkat ala lauantaihin mennessä niin testailen sitten tuon viimeisen r-testin vielä. En kuitenkaan enää odota mitään ihmeitä. Jos tuulimunaraskauskin, jossa hormonitaso on varmaan alhaisempi, näkyi dpo 13 testissä, niin luulisi näkyvän jo jotain varsinkin jos on normiraskaus. Toivoa tietenkin on niin kauan kun menkat ei ala, mutta en elättele mitään suuria toiveita enää. Tällä hetkellä on jotenkin todella masis ja luovutusfiilis ja tekisi mieli tirauttaa kyynel. Taidan kuitenkin vielä sinnitellä ja säästää sen kyyneleen kun menkat alkaa...

Kirves lähenee kaivoa

Pitihän sitä testiä tänään aamulla uittaa taas... Ja ihan blanko on. Ei edes hyvällä mielikuvituksella saa mitään haamua siihen aikaan. Jaa a saa nyt nähdä oliko liian aikasin tehty. Menkkoja odottelen ehkä siinä torstai-perjantai akselilla. Ennen sitä nyt en uudestaan testaile kun testejäkin on vaan yks jäljellä. CB digejä myös pari, mutta ne on niin kalliita, että niillä vasta varmistelen. Ajattelin nyt, että tuolla herkällä testillä voisi jo jonkin hailun viiva  saada... En tiedä tuli nyt sellanen olo, että ei ole tärpännyt, että ei se viiva siihen ilmesty loppuviikkoonkaan mennessä. Tulee vain sellainen ikävä tunne, että ovista ei vaan oikeasti edes ole, että sen ovistestin pitäisi olla paaaljon selkeämpi ja tummempi kuin kontrolli. Muutama ovistesti vielä jäi ja käytän ne pois ensi kierrossa sitten, mutta en aio niitä tilata enää lisää. Tunnistan kyllä ovisoireet ilmankin ja ehkä on parempikin niin ei stressaa niitä testejä sitten. Seuraava ovis olis sitten joskus kuun lopulla ja sen tuloksen näkeen joulukuussa... Masentavia nää pitkät kierrot. Nää viikot on niin pitkiä odottaa edes mahista.

Pyhäinpäivä

Minä vietin pyhäinpäivää en halloweenia. Ei siinä mitään, jos joku haluaa pitää naamiaisjuhlat halloween meiningillä, mutta itse pidän rauhasta ja muistelen niitä, jotka ovat jo poistuneet keskuudestamme. Eilen aamulla sytytin kynttilöitä kaikkiin pihalyhtyihin muistoksi niistä läheisistä, jotka olemme menettäneet. Tällä kertaa yhden kynttilän sai myös se pieni, jota emme saaneetkaan vaikka hän olikin olemassa vain ajatuksissa ja haaveissa.

Kärsimättömyyssyndrooma

Millä ihmeellä sitä jaksais vielä muutaman päivän odotella. Ei ole oikein mitään oireita tai oloja mihinkään suuntaan. Voisipa vain hypätä suoraan ensi viikon lopulle ja vaikka vaan menkat alkaa. En jaksaisi tehä negoja testejä, mutta tiedän etten jaksa odottaa edes sinne torstaille kun menkkoja odottelen. Olen taas alkanut epäilemään ovista ja ovistestejä ym. Kuvissahan nuo ovistestitkin näyttää ihan haamuilta. Koitan muistella, että ihan oikeistiko ne oli tummia silloin tekohetkellä testiajan sisällä? Ärsyttää. Liikaa aikaa miettiä asioita ja tutkailla itseä. Tissit saattaa olla hieman kipeät, en tiedä. Mitään vatsajuttuja ei ole enää ollut, ainakaan mainittavia. Ärsyttää sekin. Olisi edes jotain selkeää oiretta tai vastaavaa. Toivon ehkä liikoja näin aikaisessa vaiheessa. Hmm... Koitan nyt malttaa mieleni tuossa testailussa vielä ainakin muutaman päivän ettei liian aikaisin testattu nega masenna.

Eipä mitään ihmeellistä

Hiljaista on. Vaikka sitä kuinka koittaa olla koko ajan kuulostelematta jokaista nippausta, niin kyllä sitä mielikuvitus taas laukkaa ja googlekin välillä. Sunnuntaista lähtien on jotain mahajuttuja ollut (tiedän liian aikaista, että liittyisivät kiinnittymiseen tms, joten luultavasti menkkoihin). Menkkajomotuksilta ne vähän tuntuvatkin. Outoa sinänsä, kun ei yleensä näin aikaisin ole mitään ollut. Yleensä menkkaoireilut alkavat pari päivää ennen tai vasta niiden alkaessa. Vielä on kuitenkin ainakin viikko ennen kuin menkkoja odottelen edes. Mitä lie kuvitteluja taas, ainakin osa. Aika matelee taas...

Tulihan niitä ovisoireitakin

Torstaina iltapäivällä ja illalla oli alavatsa taas tärinäherkkä. Se on jännää kipua, tuntuu niin kuin tuolla sisällä syvällä kohdun tienoilla. Tuntuu eniten juuri tärähtävissä liikkeissä, kun vaikkapa juoksentelin ja hypin neidin kanssa leikkiessä tai lösähdän istumaan ja jopa naurahtaessa. Nyt ei ollut mitään turvotusta niin kuin joskus. Lh-huippu oli siis keskiviikkona illalla ja torstaina illalla mitä luultavammin sitten itse ovis. Limaa oli tällä kertaa jotenkin vähemmän kuin normaalisti, vaikka join koko alkukierron greippimehuakin eli pyhpah sille konstille. Lisäksi sitä oli vain kahtena päivänä niin, että huomasin selkeästi läpinäkyvyyden (ke ja to), vaikka usein olen huomannut kolmena päivänä. Tämä viittaisi myös siihen, että torstaina oli sitten itse ovis, kun limaa ei enää tänään ollut. Tällä kertaa en ole tuntenut sitä terävää kipua, mitä viimeksi eikä sen jälkeistä tylppää jomottelua, mutta se voi tietenkin olla ollut yölläkin enkä ole herännyt. Tai sitten ei ole ollenkaan, ei ole aina ollut ennenkään. Toivottavasti ma-to sekstailut nyt riittäisivät ja parhaillaan hedelmöittynyt munasolu seikkailisi kohti kohtua. Voi että miten toivon niin taas tärppiä... Loppuun vielä nuo oleellisimmat ovistestit tältä kierrolta. Ylimmät keskiviikolta päivä ja ilta ja alemmat eiliseltä päivä ja ilta. Kuvassa kuivuneena tummimmalta näyttävät ke ilta ja to päivä, mutta testisjan puitteissa tummin eli samanvärinen kontrollin kanssa oli ke ilta ja to aamu oli jo kontrollia vaaleampi. Nyt tarvitsee enää keksiä paljon tekemistä ja muuta ajateltavaa pariksi viikoksi ettei tule liikaa tutkailtua joka nippausta ja muka-oiretta tässä odotellessa.

Ja mitäs sitten tapahtui

Miten aina kun tulen tänne kirjoittamaan jotain niin seuraavaksi tapahtuukin. Eilen sitten iltapäivällä kolmen aikoihin tein ovistestin ja ylläripylläri siihen ilmestyi viiva! No ei ollut vielä ihan saman värinen, mutta aika tumma. Päätin sitten testailla vielä myöhemmin enkä tee samaa virhettä kuin viimeksi, jolloin huippu oli sitten seuraavaan päivään mennessä mennyt luultavasti ohi. Uudestaan testasin sitten kymmenen aikoihin ja silloin viivat olivat samanväriset! Jes, ja ei kun miestä kiusaamaan ;). Saa nähdä näkyykö tänään enää mitään viivoja. Tuntuisi kierto olevan täysin aikataulussa (siis siinä normissa noin 34 päivää) ja womanlog ennustaakin ovista tälle päivälle. Saa nyt nähdä tuleeko tänään tai huomenna mitään ovistuntemuksia, vielä ei ole ollut mitään. Tulin kyllä niin iloiseksi noista testeistä, koska tämä on ensimmäinen kerta kun olen saanut oikeaoppiset viivat ovistestiin. Sitten vain jännäilemään tämän kierron tulosta... Tietenkin vielä varmistellaan muutama päivä, mutta reilun parin viikon päästä se sitten selviää. Loppuun vielä kuva eilisistä testeistä. Ne on hieman kuivuneet ja haalenneet, mutta alempi oli illalla selkeästi samanvahvuinen kuin kontrollikin.

Päänsärkyjä

Kirjaimellisia ja itseaiheutettuja. Tälläkin hetkellä jyhmii päätä, mutta en millään viitsisi ottaa mitään lääkettä. Sain jo hirveän ahdistuksen niistä parista buranasta lauantaina. Nyt ihan varmaan onnistuin itse sössimään tämän kierron mahdollisuudet estämällä oviksen ottamalla pari buranaa ehkä noin viikkoa ennen ovista... Jeah... ehkä jos söisin niitä maksimiannoksella monta päivää, sillä voisi olla jotain vaikutusta. Ihan järkikin sen nyt sanoo, että tuskin noilla kahdella buranalla tuossa vaiheessa on mitään merkitystä. Mutta sitten taas googlailee kaikkea ja alkaa masentaa. Voisihan sitä ottaa panadolinkin, mutta jotenkin luonto ei anna nyt periksi sillekään kun en normaalisti juuri mitään lääkkeitä syö. Luulen, että tämä kummallinen olo on nyt jostain muusta. Olo on ihan kuin ennen menkkoja. Naamassa on finni. Rinnat on vähän kipeät. Mahaa on juilinut välillä menkkamaisesti (ei ovismaisesti, vissi ero). En oikein ymmärrä. Ja sitten vielä se viime viikkoinen masispäivä. Se on niin pms-oireita kuin vain olla ja voi. Onko ovis livahtanut ohi meikäläisen huomaamatta? Pari viikkoa normaalia aikasemmin vielä? Ei voi olla mahdollista. Jos onkin ovuloimaton kierto, mutta miten sekään olisi näin lyhyt? Ei vaan ymmärrä. Sitä niin luulee jo tuntevansa oman kroppansa, mutta ei tästä ota enää mitään tolkkua. Ainoa, mikä tässä nyt viittaa oviksen vasta olevan tulossa on se, että valkovuoto on lisääntynyt ja ehkä vähän muuttunut jo venyvämmäksi, mutta ei vielä läpinäkyväksi.

Ja sitten nuo ovistesti. Hyvä, että niitä ei ole enää kuin ehkä kahdeksan jäljellä. Saan niistäkin vain hirveän stressin. JOS vielä joskus sellaisia tilaan jostain niin otan kyllä jotain, mitkä saa tehdä aamupissasta eikä ole mitään jähdyttelyjä ym kikkailuja. Menee niin hermo noiden kanssa. En vain pysty olemaan pissimättä ja juomatta ja blaa blaa ja sitten jos jätän pissin jäähtymään unohdan sen. Samoin testin katsomisen. 10 minuuttia on aivan liian pitkä aika odottaa tulosta. Ehdin siinä ajassa tehdä jo 10 asiaa ja unohtamaan testin vessaan. Sitten kun on vielä tuo pieni häiriötekijä... Toivon nyt vain, että se ovis tulisi, ehkä se on vähän sairastelusta lykkääntynyt kun keho on keskittynyt pöpöihin... ja yritän olla stressaamatta. Helpommin sanottu kuin tehty.

Kipeänä

Olen taas kipeenä tai no en kyllä ole varma olinko tässä välissä kunnolla parantunutkaan. Silloin pari viikkoa sitten kun neitikin oli kipeä niin oli itselläkin kurkku kipeänä pari päivää, mutta meni sitten enimmäkseen ohi, pieni tukkoisuus vain jäi. Taisi olla joku sitkeämpi pöpö kun neidilläkin edelleen nenä välillä vuotaa. Tuossa oli jo ihan nenä ruvella kun niin paljon sitä joutui pyyhkimään viisareita jatkuvasta. Viime viikolla mies sai jonkun pöpön ja nyt sitten perjantaina iski taas meikäläiselle joku hirveä kurkkukipu. Lauantaina saattoi olla lämpöäkin, en mitannut. Nyt alkaa taas olemaan parempi olo, vaikka kurkku edelleen on vähän kipeä. Äitikin oli tuossa edellisviikon sairaana, että kai sitä sama pöpö jyllää. Ehkä se vaan iski hitaammin meikäläiselle. Eilen olo oli kyllä aivan karmea ja lopulta otin sitten buranaa, koska se auttaa myös kurkkukipuun. Olen vain koittanut vältellä erityisesti noita tulehduskipulääkkeitä tässä vauvaprojektissa, kun ne eivät kuulemma ole hyväksi. Mihin liittyen olenkin tässä ovista odotellut. Nyt mennään kait kp18. Olen koittanut ottaa rennosti. Mieskin on nyt kotosalla pari viikkoa niin ei tartte miettiä sitä, että ovis menisi sen takia ohi suun. Eiköhän se tässä parin viikon sisällä kuitenkin tule, jos kierto on yhtään sen normaalin rajoissa, jolloin ovis on siis ollut kp21-26 välillä yleensä. Toivottavasti tämä tauti ei nyt ole lykännyt ovista, niinkin voi joskus käydä. Vielä ei ole kummempia merkkejä oviksesta ollut. Limoja olen seurannut ja tänään tein ensimmäisen ovistestin, mutta se oli ihan vitivalkoinen. Voi olla, että taas oli liian laimeaa pissaa enkä pystynyt odottamaan ja antaa pissin jäähtyä hetken. Katsotaan nyt jaksanko huomenna testailla. Iltapäivä voisi olla parempi aika kuin aamupäivä. Katsotaan nyt, en nyt niin enää perusta mitään noihin testeihin. Luotan enemmän oman kropan toimintaa ja siihen, että tunnistan kyllä sen touhut. Viime viikon masis olo on onneksi väistynyt. Sain siivottuakin ja siskon vierailu piristi kivasti. Työpaikka, johon hain, meni sivu suun. Harmittaa se vähän. Luulen, että kysymys on kokemuksesta. Ikävä vain, että vaikea sitä kokemusta on saada jos kukaan ei koskaan ota töihin. No, uutta matoa vaan koukkuun, pari hakemusta pitäisi taas lähettää.

Huono päivä

Tänään on ollut huono päivä. Jos en tietäisi kierron vaihetta, niin syyttäisin pms-oireita. Tänään on vaan ollut jotenkin masentunut ja toivoton fiilis. Mikään ei huvita, kotikin on kuin pommin jäljiltä, mutta en saa mitään aikaiseksi. Pitäisi tenttikirjojakin lukea, mutta siellä ne on pinossa enkä ole kirjastosta hakemisen jälkeen koskenutkaan. Pari kyyneltäkin olen tirauttanut, ihan vain yleisen alakuloisen olon takia. Onneksi on edes tuo neiti, jonka touhut jaksaa hymyilyttää. Salillakaan en ole jaksanut käydä ja sekin ärsyttää. Olen jopa miettinyt, että pitäisikö mennä juttelemaan jonkun ihan ammatti-ihmisen kanssa. Ihan vain siksi, että saisin puhua kaikki hulluimmatkin ajatukset ja tunteet joita sisällä myllertää. Blogi on ollut viimeiset pari kuukautta hyvä henkireikä. Miehen ja parin ystävän kanssa olen puhunut asioista, mutta tuntuu ettei kukaan ymmärrä kuitenkaan. Toisaalta en enää viitsisi vaivata läheisiä enempää. Tuntuu, että kaikki olettavat että olen jo päässyt asian yli, ettei enää saisi olla edes surullinen. Voi olla, että kaikki johtuu siitä, että pidän jonkinlaista esitystä yllä osan ajasta ja se on henkisesti raskasta. Neidin kanssa kotona päivällä esitys sitten rakoilee. Tämä nyt on vain tällaista keittiöpsykologiaa. Ehkä tämä tästä. Sisko on tulossa viikonloppuna, ehkä saan hänen kanssaan puhuttua. Tai sitten pitää keksiä jotain muuta, en tiedä. Haluaisin vain jonkinlaista päämäärää ja tarkoitusta elämään. En vain ole tällä hetkellä tyytyväinen elämääni. Plussa testissä kesällä antoi tietyn päämäärän ja tarkoituksen. Suunnitelmat ainakin pariksi vuodeksi selvillä heti ja sitten kaikki pyyhkiytyi pois hetkessä...

Odottelua ja tuijottelua

Täytyi tarkistaa mikä kp on menossa, näytti 12 olevan. Vielä saa ensi viikon lopulle varmaan odotella mahdollista ovista. Ehkä tämän viikon lopulla tai ensi viikon alussa alan testailla nuo loput tikut pois tuolta kaapista. Ostin greippimehua... niin epätoivoinen alan olemaan. Ei siinä mitään, tykkään greippimehusta, mutta en yleensä juo mehuja enkä ainakaan mitään sokerisia vaikka olisikin vain hedelmän omaa sokeria. Tällä hetkellä en ole kovin stressaantunut, mutta jos ovista ei ala kuulumaan, varmaan ahdistus nousee aikamoiseksi. Toivon niin, että kierto olisi lyhentynyt edes vähän, sinne 34 päivän nurkille takaisin vaikkapa. Ei ainakaan enää yli 40 päivää. Mitään muuta ihmeellistä ei tässä ole olotilassa tapahtunut. Edelleen on vähän huonompia päiviä, kun tulee mietittyä enemmän asioita. Pitäisi keksiä muuta tekemistä ja pysytellä pois noista blogipiireistä vähän aikaa, niin ajatukset eivät pyörisi montaa kertaa päivässä niissä jutuissa.

Odottelen tässä vastausta myös siihen työhakemukseen, jonka laitoin. Haku loppui perjantaina ja hakemuksia varmaan käydään läpi parhaillaan. Pääsisi edes haastatteluun... Olisin onnellinen jo siitä. Töitä pitäisi kyllä saada ja pian. Taloustilanne alkaa taas ahdistamaan, kun miehellä on tuo koulutuskin niin menee usein yksi työpäivä pois viikosta ja muutenkin tuntuu taas hiljentyneen. Ja sitten taas viikon kateuspläjäykseen. Tuijottelin tänään seurakunnan kerhossa taas yhtä vatsaa. En ole ennen tajunnut, että raskaanahan hänkin on, koska äiti on aika ylipainoinen. Huomasin kyllä vauvauinnissa, että kyseinen äiti oli laihtunut kesän aikana jonkin verran, mutta tänään huomasin vartalon olevan erilailla pyöreä. Hänellä on neidin ikäinen poika. Hän on miehen entinen tyttöystävä... se kai tässä tilanteessa kirpaisi jotenkin eniten, en tiedä miksi. Oikeasti ahdistuin niin paljon, että meinasin lähteä samoin tein takaisin kotiin itkemään. Ensimmäinen ajatus oli, että tuokin ylipainoinen muija on onnistunut tulemaan uudestaan raskaaksi. Ei, ei, ei! Minä en halua olla sellainen ihminen, joka ajattelee noin! En ole ilkeä enkä tuomitseva enkä halua sellaiseksi muuttua. Tulee vain kahta kauheampi olo kun tunnen vielä syyllisyyttä ajatuksista ja tunteistani, vaikka tiedän että asia vaan on minulle vielä ja ehkä aika pitkäänkin tulevaisuudessa arka eikä kukaan voi tunteilleen mitään. Niiden tukahduttaminen tuskin on järkevää myöskään. Kaikkein parasta on koittaa käsitellä tunteensa ja päästä sillä tavalla asian yli tai ainakin niin ettei se enää tunnu niin pahalta.

Nyt taidan mennä miehen kainaloon pakoon kylmyyttä ja ahdistusta.

Kuinka kauan saa surra olematonta?

Edelleen välillä iskee jonkinlainen haikeus tai ehkä jopa suuttumus tai ärtymys. Ja kateus... Tuijotan tuttujen vatsoja vauvauinnissa, muskarissa ja kylillä miettien "ei kai tuokin". Ahdistavaa, koska en halua olla sellainen. Mutta minkä sitä tunteilleen voi. Toiset tilanteet ovat edelleen vaikeampia kuin toiset. Suuret vauvamahat ei tunnu missään, taaperot eikä isommat vauvatkaan tunnu missään. Pienet vauvat ja pienet, juuri ja juuri huomattavat, vauvamahat ovat pahimpia. Varsinkin, jos vauvamaha kuuluu jollekin äidille, jolla on melkein saman ikäinen lapsi kuin neiti on nyt. Lauantaina olin pienten vauvojen ympäröimä. Keräilin itseäni. Halasin tyttöä sylissä ja nielin kyyneleitä. Minäkin niin haluan... Välillä mielessä käy, kuinka tällä hetkellä minun pitäisi ihailla nt-ultran kuvia ja piilotella pullistuvaa vatsaa, ehkä kuulostella ensimmäisiä liikkeitä. Onneksi en ole tietoinen mistään raskausviikoista tai edes lasketusta ajasta, ne kun ei olleet vielä mitenkään varmoja. Tällä hetkellä kuitenkin odottelen menkkojen loppua ja uutta mahdollisuutta. Teen edelleen jonkinlaista luopumistyötä. Olisin halunnut juuri sen vauvan, jota ehdin muutaman viikon ajatella ja kuvitella. Edelleen on vain niin vaikea hyväksyä asiaa. Mitään lasta ei koskaan ollut oikeasti, mutta minulle oli, vaikka kuinka koitin uskotella itselleni ettei kaikki ollut kunnossa. Välillä olen surullinen, koska samalla minulta vietiin myös mahdollisuus nauttia seuraavasta raskaudesta. Vaikka ensimmäisessäkin raskaudessa pelkäsin välillä keskenmenoa ym, elin silti hyvin ruusunpunaista unta enkä oikeasti osannut pelätä mitään pahaa tapahtuvan. Nyt osaan.

Kummalliset menkat

Tosiaan taitaa olla totta, että kuukautiset muuttuu keskenmenon jälkeen. Vatsan kipuilua on ollut jo varmaan viime viikolta saakka koko ajan voimistuen. Aika kauan sitten tekivät lopulta tuloaan. Tiistaina tosiaan tuli illalla se tuhru jo, mutta keskiviikkona taas ei mitään. Olin ihan ihmeissäni, että mitä nyt. Kivut jatkuivat torstaina aikas voimakkaina, otin jopa buranan. Töissä alkoikin pieni punertava vuoto jo, joka oli alkuun limaista. Ei siis kyllä tyypillistä menkkavuotoa. Tänään vasta alkoi sitten ihan kunnon punainen verivuoto, jossa on ollut hyytymiäkin. Hieman ehkä runsaampaa kuin normimenkkojen ekana päivänä ja hieman kipuja enemmän. Aamulla nappasin varoiksi buranankin taas ennen töihin lähtöä. Laskin nyt vasta tämän päivän kp1 kun kunnon vuoto alkoi. Ehkä olisi jo eilisenkin voinut laskea, mutta mennään nyt tällä. Tyhjennysvuodon alusta tuli siis kaikkiaan 41 päivää kierron pituudeksi. Oli kyllä pitkiä viikkoja, vaikka normikiertokin saattaa joskus olla noin pitkä. Esimerkiksi kesän plussakierrossa tein testin näillä päivillä. Olen lähes varma, että ovis oli nytkin siellä kp26 tienoilla, tuntemukset oli niin selkeät. Ovuloimaton kierto venyy yleensä vielä pidemmäksi ja tosiaan ei noita tuntemuksia ja limoja ym ole ollut sillon. Noh eiköhän se kroppa tästä ala pelittään taas. Nyt täytyy vaan yrittää keskittyä muihin juttuihin parisen viikkoa ovista odotellessa.

Muutama päivä töissä oli kivaa. Olisi kyllä omalle päälle parempi, jos saisi töitä. Siinä ei ehtisi stressatakaan näillä jutuilla niin paljon ja vatvoa niitä. Aikuinen seura on ihan mukavaa vaihtelua ja jaksaa sitten tytönkin kanssa illalla paremmin olla. On enemmän läsnä ja päivän jälkeen on jo ihan ikävä. Välillä tulee huono omatunto siitä, että haluan pois kotoa ja olen halunnut jo pidempään. En ole mikään pullantuoksuinen kotiäiti. Alitajunnassa jäytää sellainen, että olen ihan paska äiti kun en jaksa leikkiä, istua hiekkalaatikolla tai antaa vauhtia keinussa tunti tolkulla. Miksi sitten olen lapsen halunnut kun en edes hänen kanssaan jaksa olla? Ja miksi haluan toisen!? Ehkä sekin on vähän tässä taka-ajatuksena, että olisivat toisilleen seuraa niin äidin ei tarvitsisi aina. Silti en ole kotiäiti enkä siksi muutu. En ole ikinä aikonut olla kolmea vuotta kotona lapsen kanssa enkä aio olla seuraavankaan. Alle vuoden ikäistä en kuitenkaan halua laittaa päiväkotiin. No ei nyt mennä asioiden edelle. Ensimmäinen toive on nyt tällä hetkellä saada töitä ja sitten neiti päiväkotiin ja sitten toivon, että tärppäisi uudestaan mahdollisimman pian. Koitan parhaani ettei yritys mene pakonomaiseksi. Vaan otetaan rennosti. Päätin nyt etten enää tilaile ovistestejä vaan luotan omaan kroppaani. Tämä siksi, etten liikaa stressaisi ja koko homma menisi ihan pakkopullaksi. Nyt pitää mennä nukkumaan. Laitoin neidin sänkyyn jo kahdeksalta, kun ei taas ollut suostunut päikkäreille niin oli rättiväsynyt. Herää varmaan seitsemältä, itse kyllä tykkäisin näin viikonloppuna nukkua vähän pidempään. Kurkkukin on kipeä. Taitaa tulla joku flunssa. Neidiltä taas varmaan tarttui. Toissayö oli aika hulabaloota, kun taisi olla nenä tukossa ja kurkku kipeä tytöllä. Heräiltiin tunnin välein. Oli kiva nousta seiskalta töihin. Mies pakeni toiseen huoneeseen nukkumaan kun nousi jo viideltä. Nyt ollaan taas viikonloppu kahdestaan ja mies lähti aamulla koulutukseensa. Huomenna olisi onneksi koko päiväksi suunnitelmia. Uinnit jää nyt väliin menkkojen takia.

Kirves lopullisesti kaivossa

Eilen kun sain postauksen kirjoitettua, menin vessaan ja pyyhkiessä tuli ruskeaa tuhrua. Sitä ne eiliset mahakivut enteili. Aamuun mennessä ei kuitenkaan vielä ollut kunnolla menkat alkaneet niin tein nyt vielä viimeisen testin ja täysin puhdas negahan sekin oli. Turhaan tuhlasin. Nyt vain odottelen, koska menkat alkaa kunnolla. Jep, mutta en kyllä usko olleeni kovin väärässä oviksen suhteen, sillä siitä on nyt tasan kaksi viikkoa aikaa eli ihan normiluteaalivaihe. Tuhru nyt varmaan parin päivän sisällä muuttuu kunnon vuodoksi. Sitten saakin olla rauhassa reilu pari viikkoa eikä tarvitse miettiä näitä juttuja. Jossain kohtaa ehkä tilailen niitä digiovistestejä niin ei tarvitse arpoa noiden viivojen kanssa. Lueskelin noista sofin testeistä, että ne taitaa olla ainoita, joiden ohjeissa on että pissan pitäisi antaa jäähtyä jonkin aikaa ennen testausta. Ehkä sekin on vaikuttanut ovistestituloksiini, kun olen sen heti tehnyt. Ja sitten se juominen ja rakossaoloaika lisäksi. Olisin aika tyytyväinen, jos saisin seuraavan oviksen varmuudella metsästettyä, kun oikeaoppista tulosta en ole koskaan testiin saanut. Nyt lakkaan murehtimasta hetkeksi ja mietin muita juttuja pari viikkoa. Stressaan hiukan kuitenkin jo ovisajankohtaa ja sitä miten mies on taas kotosalla... Eiköhän se tästä kuitenkin. Pari kyyneltä taisin illalla sängyssä tirauttaa ja miehelle puhua tunnoistani. Ei tuo kyllä taida näistä jutuista paljon ymmärtää.

Ahdistus

Mitään ei tapahdu. Oon niin huono odottamaan. Onneksi seuraaviksi päiviksi on jotain tekemistä. Sain lyhyen sijaisuuden. Kolmen päivän takia kannattaa jo ilmotella kelaan töitä ja saada lisää kokemusta cv:seen. Miten onkin niin normaali olo. Ja miksi en muista yhtään millainen olo oli kesällä ennen kuin plussasin. En ole edes blogiin kirjoittanut mitään. Jotain alavatsatuntemuksia on, mutta en tiä meinaako mitään. Tuskin. Mieli muuttuu edelleen monta kertaa päivässä. Välillä tuntuu, että menkat voi alkaa hetkenä minä hyvänsä, mutta ei. Kohdunsuukin on niin tiukasti kiinni, että tuskin ihan lähiaikoina alkaa. Tissit ei ole kipeät paitsi lihakset alla kun eilen olin salilla. Tänään koko päivän mietin sattuuko vatsalihaksiin vai johonkin syvemmälle kun kipu oli kuitenkin vain alavatsassa. Tänään ahdistuin ihan totaalisesti tähän tietämättömyyteen ja odotteluun. Meni treenitkin ihan persiilleen kun en pystynyt keskittymään. Kai sitä taas huomenna aamulla kaivan jonkun testin esiin ennen töihin lähtöä. Luulisi jo jotain näkyvän, jos on näkyäkseen. Mun tuurilla ovista ei ollut ja menkat antaa odottaa vielä piiitkän aikaa ja sitten taas odotellaan ainakin kolme pitkää viikkoa ovista ja pari viikkoa piinailua eli katsellaan marras-joulukuussa sitten... Aargh....

Vitivalkoista

Ei edes kuvittelemalla saa viivanpaikkaa tai muutakaan aikaiseksi. Huoh... Niin toivoin jotain siihen, mutta ei. Takaraivossa kuitenkin koko ajan se, että ei ole tuon taivaallista mitään oireita, joten ei kai siihen mitään voikaan tulla. Pää ei kestä tätä odottelua. Omia laskelmia taas... Sen vahvimman viivan, joka ei siis missään määrin ollut positiivinen vaan vaaleampi kuin kontrolli, sain tiistaina iltapäivällä ja siitä tulee huomenna kaksi viikkoa. Limaa ja alavatsan arkuutta ja tärinäherkkyyttä sekä kohdunkaulan/suun aristamista oli tiistaina, keskiviikkona ja torstaina. Torstai ja perjantai kohdunsuu pehmeä ja auki. Keskiviikkona se oli vielä hieman kova ja tosiaan tuo uusi ilmiö eli arkuus, joka tuntui ihan peräsuolessa asti välillä, jos vaikka istahti vähän töksähtäen. Torstaina aamulla hyvin äkäisiä vihlaisuja vasemmalla alavatsalla. Ihan ääneen kommentoin miehelle niistä ja neidin pukeminen keskeytyi, kun piti pitää vatsasta kiinni ja menin vähän kaksinkerroin. Se kesti ehkä minuutin. Samoilla kohdilla tuntui koko seuraavan viikon joka päivä muutaman kerran tylpempää jomottelua. Jossain kohtaa oli turvotusta vatsassa viime viikolla ja rinnatkin vähän kipeet. Torstaina tosiaan myös sitä vaalean ruskeaa tuhrua pyyhkiessä pari kertaa. Ajoituksen puolesta tuo siis olisi oikeasti sopiva. Jos tuo tummin viiva enteilisi, että ovis oli ollut esimerkiksi tuolloin torstaina. Viivahan olisi voinut olla tummempi, jos olisin vielä testannut myöhemmin tiistaina uudestaan ja kauemmin rakossa olleesta pissasta. En niin tehnyt, koska ajattelin, että se olisi tumma sitten keskiviikko aamupäivällä, kun testaan seuraavan kerran. Olen vakaasti alkanut epäilemään ovistestien toimivuutta kohdallani. Todistetusti olen ovuloinut ainakin kaksi kertaa, kun on raskaus alkanut. Kertaakaan en kuitenkaan ole onnistunut samaan oikeaoppista positiivista ovistestiä eli samanvahvuista tai tummempaa viivaa. Yhden kerran olen saanut melkein yhtä tumman, josta viidentoista päivän päästä alkoi menkat. Se oli edellinen kierto ennen kuin plussasin kesällä. Seuraavassa kierrossa ei enää ollutkaan testejä ja tunnistin oviksen ihan ilmankin. Ja siitä kierrosta tein hyvin haalean plussan tuntemuksista 13 päivän päästä. Voi myös olla, että kohdallani hormonit nousevat hitaasti/pissa on vain liian laimeaa ym. Laatikossa on vielä monta liuskatestiä ja pari viikkonäytöllistäkin. CBn testejä säästän siihen saakka, että liuskaan ilmestyy jotain. Yritän vielä olla heittämättä sitä kirvestä takaisin kaivoon ja toivon ihmettä. Tällä viikolla se toivottavasti selviää, suuntaan tai toiseen. Hieman tuo nega testi mieltä masensi, mutta en ihan kaikkea toivoa vielä heittänyt. Monet ovat kuitenkin saaneet negoja ihan sinne dpo 14 saakka tai jopa pidemmälle (google on taas ollut kovassa käytössä).

Ei mitään uutta

Ei menkkoja, ei oloja, ei mitään. Laskeskelin, että huomenna voisi olla 11 tai 12 päivää ovistuntemuksista, ehkä testissä näkyisi jo jotain. Viimeksi näkyi oman arvion mukaan dpo 13 ja silloin oli tuulimuna, joten voisikohan hormonitasot olla alhaisempia. Testasin kuitenkin herkällä davidilla eikä testit silloin kunnolla vahvistuneet edes, vaikka digi silloin näyttikin 2-3. Jos huomenna aamulla ei mitään näy,  niin en ehkä siltikään heitä vielä kirvestä takaisin kaivoon vaan odottelen pari päivää. Toivon, että torstaihin mennessä olisi jotain tapahtunut, menkat tai plussa, jotta pääsisi eteenpäin. Tällä hetkellä olo on vain jotenkin paikallaan junnaava. Ja jos menkat alkaisivat torstaihin mennessä, olisin aika varma, että kroppa toimii edes jotenkin, koska silloin ovistuntemuksista olisi se 14 päivää eli normiluteaalivaiheeni. Jos taas homma venähtää eikä kuitenkaan plussaakaan testiin tule niin aikas varmasti ovistakaan ei ollut. Kun vaan voisi olla pähkäilemättä asiaa koko ajan. En pysty oikein keskittymään mihinkään fiksuun. Yrittänyt tässä viikonloppuna tehdä noita avoimen yliopiston opiskelujuttuja, kun anoppi on kylässä, mutta vähän väliä eksyy ajatukset ja google laulaa taas ties mitä. Toivottavasti olen aamulla jo viisaampi...

Mitäköhän tämä sitten meinaa?

Pitäisikö kaivaa vielä se kirves kaivosta hetkeksi? Tuo rusehtava valkovuoto tuhru mikä lie, jota tuli  kahdella vessareissulla paperiin, eipä ole tullut enää. Hmm... Toisaalta jos ovis olisi ollut viime viikolla esim. keskiviikko-torstai akselilla niin sehän voisi olla kiinnittymisestä johtuvaa. Mikä kyllä edelleen tarkoittaa, että olen osan oireista ainakin kuvitellut tähän mennessä, sillä ei ennen kiinnittymistä kauheasti mitään voi olla. Edelleen siis odottelua. Alkaako vaiko ei... siinä vasta pulma. Jos ei maanantaihin mennessä kuulu niin varmaan testaan, vaikka sekin voi olla liian aikaisin. Ja jos ei edelleenkään kuulu niin uudestaan parin päivän päästä. Veikkaan kyllä, että ne menkat sieltä jossain kohtaa alkaa. Olo on jotenkin niin blaah ja normaali ja tämän viikon kiukkuisuus viittaa pms-oireisiin. Pitää varmaan henkisesti alkaa valmistautua menkkoihin, niin ei putoa mistään taivaista.

Se siitä

Turhia toiveita ja kuviteltuja oireita. Aamulla paperiin aavistus rusehtavaa ja kohdunsuukin on hieman pehmennyt ja laskeutunut. Luovutin. Lähipäivinä menkat varmaan alkaa kunnolla. Masentaa, kroppa ei sitten ollutkaan vielä valmis uuteen yritykseen. Ei ovista sitten varmaan oikeasti tullut, vaikka oireet siihen niin kovin viittasivat. Negat tikut siis olivat oikeassa. Harmittaa, että kroppa sillälailla huijasi taas, ensin raskauden kanssa ja nyt oviksen. Hyvä ettei kierto silti tämän pidemmäksi venähtänyt, kuten ovuloimattomilla kierroilla on tapana. Nyt on vasta kp 35 eli ihan normaali kiertopituus meikäläiselle. Edessä taas monta piiiitkää viikkoa seuraavaa ovista odotellessa. Huoh. Ei sentään itku päässyt, vaikka latasinkin aika paljon toiveita tähän. Ehkä tämä on hyvä juttu, voin keskittyä muihin asioihin hetken. Eilen laitoin taas hakemuksen erääseen työpaikkaan. Se olisi loistava työ. Alaani, sopivan lähellä ja tärkeää työkokemusta, vaikka onkin vain sijaisuus ensi kesään saakka (voisi jäädä suoraan äippälomalle siitä...). Harvoin tulee vastaan tällaista mahista. Jos saisin työn, niin neidin pitäisi mennä sitten päiväkotiin. Ehkä siinä on tarpeeksi mietittävää. Kunhan menkat alkaa kunnolla, taidan tilailla jostain sen digitestin niin ei tarvitse arpoa noiden liuskojen kanssa, jos viiva alkaa vahvistua. Kyllä tämä tästä. Leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä.

Positiivisuus tule takaisin

En tiedä, taisi olla kuviteltuja juttuja kaikki mukaoireet. Olo on ihan normaali, blaah. Viime yönä näin unta, että olin uudestaan raskaana ja sekin osottautui tuulimunaksi. Kiva herätä siihen... Tulisipa jotain. En millään malttaisi odottaa vielä viikkoa. Saisko aikakoneen tai kristallipallon.


Edit. Ehkä menkkamaisia juilinoita ja taitaa ne tissitkin olla vähän kipeet taas. En kestä tätä. Mieli muuttuu monta kertaa päivässä. Ärsytyskynnys on muuten matalalla, pms-oireita kenties? Ei voi tietää, mutta kun mä haluun! Miksei vois jo tietää. Jos maanantaihin sais lykättyä testaushimoa.

Kutkuttavaa

Vatsa on ollut turvonnut, erityisesti tänään katselin peilistä, että oho. Ei ole tällainen olo ollut pitkään aikaan, kun on tuo ruokavaliokin ollut niin tiukka. Turvotus olo alkoi jo la iltana, mutta epäilen että saattoi johtua myös syömisestä kun hieman poikkesin ruokavaliosta kun vietimme miehen kanssa vähän laatuaikaa ja kävimme syömässä ja leffassa ja oltiin hotellissa yö. Viime torstain vihlovasta kivusta vasemmalla alavatsalla jäi tympeä jomottelu. Ei siis koko ajan, mutta muutaman kerran päivässä ja erityisesti liikkeessä. Voisikohan olla keltarauhanen... Tässä äsken huomasin rintojen olevan hieman kipeet, se on tullut tämän päivän aikana. Ja jotenkin tuntuvat isommiltakin, koska kuntokuurin seurauksena tissit vähän pienenivät, mutta liivit tuntuvat taas täysiltä. Koitan tässä malttaa mieltäni ja olla kuvittelematta liikoja ettei tule mitään pettymyksiä. Ensi viikolla aikaisintaan kannattaa testailla, jos menkkoja ei näy. Kohdunkaula on pidentynyt, napukka kovettunut eikä valkovuota ole kuin nimeksi. Vielä mieli on positiivinen negoista ovistesteistä huolimatta.

Vielä kerran ovispohdintoja

Neuroottinen kun olen niin kaivelin roskiksesta kaikki tekemäni ovistestit. Yäk joo, en ole ehkä sieltä terveemmästä päästä tai pakkomielle alkaa kivuta huippuunsa. Tässäpä teillekin kokoelma testejä. Ylhäältä viides on siis kaikista tummin mitä sain aikaiseksi ja se minkä unohdin vessaan puoleksi tunniksi. En muista yhtään kuinka kauan aikaa oli edellisestä vessakäynnistä saati, että olinko juonut kauheasti sinä aikana. No, elän toiveissa, että nuo limat ja muut oireet olivat oikeasti oikeassa ja tuo testi nyt jäi vain jostain edellä mainitusta syystä vaaleaksi. Voihan se olla, että se on testiajan sisällä ollut yhtä tumma ja sitten kuivuessaan vaalennut vähän (tai olen dipannut sitä pissassa liian vähän aikaa, onhan näitä selityksiä). Eihän näitä testejä saisi jälkeen päin näin analysoida. En tiedä mikä aivopieru tänä aamuna tuli. Ajattelinkin nyt jättää testailut toistaiseksi ja katson parin viikon päästä oliko kroppani oikeassa vai ei. Luteaalivaihe kun on yleensä ollut se aikalailla tasan 14 päivää. Ainahan on tietysti mahdollisuus, että kroppa vain yritti ovuloida, mutta ei onnistunut siitä. Kiva vaan kun stressaan asiasta niin paljon, ei auta asiaa. Jos tästä nyt ensi kiertoon vielä päästään niin ajattelin tilata noiden liuskojen kaveriksi jonkin digitaalisen testin. Ja jos jossain kohtaa näyttää, että viiva alkaa näkyä/tummentua niin varmistan sitten digillä. Pelkkää digiä en kyllä voi käyttää, koska saisin tilata niin paljon niitä vaihtopäitä näin pitkässä kierrossa, että menisin konkurssiin. Ei mennä kuitenkaan asioiden edelle ja toivotaan, että tämä kierto toisi tulosta. Ainoa, mitä enää seuraan on tuo kohdunkaulan/napukan muuttuminen. Limat on jo hävinneet. Ihan ei vielä ole kuiva kuiva kausi, mutta melkein. Kohdunnapukan muutoksista tässä olettamani oviksen teinoilla sen verran, että maanantaina ja tiistaina se tuntui vielä aika kovalta, mutta keskiviikko ja torstai oli jo pehmeä ja enemmän auki. Muutenkin limakalvot ovat olleet turpeammat ke ja to ja tänäänkin vielä. Keskiviikkona oli myös aivan uusi juttu eli kohdunkaula tuntui myös jotenkin aristavan (tätä tuli googlailtua, mutta olettavasti liittyi ovikseen, tärähdyskipuun jne., koska meni eilisen aikana ohi). Odottelen nyt vain, että koska se sulkeutuu ja kovettuu sekä nousee, vaikka siis näin synnyttäneellä se ei enää ihan kunnolla kiinni enää menekään. Sitten joskus ennen menkkoja taas vähän laskeutuu ja avautuu. Tietenkin toivon, ettei tätä tulisi, mutta vaikka se vähän laskeutuisikin niin se ei vielä merkitse mitään. Viimeksi kesällä raskauden alkaessa olin varma, että menkat alkaa, koska se laskeutui ja heitinkin sitten melkein kirvestä kaivoon. Mutta sitten kuitenkin testi näytti plussaa.

Raskauden päättymisestä eli tyhjennysvuodosta on vasta oikeasti kulunut 28 päivää. Tuntuu ikuisuudelta, paljon pidemmältä ajalta. Ja mikäli nyt tuntemukseni olivat oikeassa, ovis oli aivan samaan aikaan kuin siinä kierrossa, josta viimeksi raskaus alkoi eli kp26. Jännää. Seuraavat kaksi viikkoa koitan olla stressaamatta ja keskittyä opiskeluun sekä työn etsimiseen (myös stressaavaa, kun ei niitä löydy). Enkä tee liian aikaisin mitään testailuja, vaikka tuolla kaapissa niitä onkin odottamassa. Nyt peukut ja varpaat ristiin, että tämä päättyisi onnellisesti (siis yhdeksän kuukauden päästä ;)).

Yhtä kysymysmerkkiä

Ota nyt tästäkin selkoa. Ovis oireet alkoi maanantaina liman lisääntymisellä ja tiistaina ekaa kertaa testiin tuli haalea viiva. Ajattelinkin, että siitä se sitten vahvistuu ja parissa päivässä plussa tulee. No ei tullu. Oireet jatku voimakkaana ja tiistain toisen testauksen viiva oli vahvempi kuin aamupäivän, mutta harmikseni unohdin sen vessaan puoleksi tunniksi ennen kuin muistin mennä katsomaan. Voi siis olla, että se olisi ollut tummempi testiajan sisällä. En sitten enää testaillut tiistaina. Ehkä tikkuu olisi tullut kunnon plussa vielä myöhemmin, jos olisi testannut. Voi siis olla, että missasin sen huipun, sillä keskiviikkona testiin tuli enää hyvin haalea viiva ja tänään ei enää mitään. Limatkin oli jo tänään vähentyneet huomattavasti. Saatan hyvinkin kuulua niihin, joilla huippu on nähtävissä hyvin vähän aikaa ja siksi on aiemminkin ollut vaikeuksia sitä bongata. Oireet kuitenkin on niin selkeät, että ilman negoja tikkuja en epäilisi hetkeäkään etteikö ovis olisi ollut. Eilen oli koko alavatsa arka ja tärinä herkkä. Tänään aamulla lisäksi hyvin terävää kipua vasemmalla puolella alavatsalla jonkin aikaa. Tavallista turvotusta ei ole ollut, mutta se voi johtua tämän hetkisestä ruokavaliostakin ettei vatsan alue reagoi niin herkästi. Tästä tulikin mieleeni, että tuo laihdutus voi olla yksi syy kropan käynnistely vaikeuksiin. On se niin herkkää touhua. Noiden testien tekeminen on ehkä liian stressaavaa myös. En varmaa tilaile enempää vaan luotan kroppaani. Se on kuitenkin todistetustikin ovuloinut ja olen sen tunnistanut ilmankin testejä. Testailussa on myös omat ongelmansa, jotka liittyvät aikatauluihin eli omalla kohdallani siihen ettei heti aamuvirtsasta voi testata ja sitten taas pitäisi olla ainakin 2h ollut pissimättä ja juodakin vielä vähän sinä aikana. Voikin olla, että tiistain haalea tulos on osittain siitä johtuva, että en ollut pidätellyt tarpeeksi kauan ja juonutkin liikaa. No, testailen varmaan vielä jonkin aikaa, mutta alan henkisesti valmistautua parin viikon päästä menkkoihin tai positiiviseen r-testiin, tietenkin toivoen jälkimmäistä.

Finally

Limoja ja haalea viiva jo ovistestissäkin. On tätä odotettu. Nyt enää mietityttää, koska vahva plussa tulee ja miten se sopii miehen poissaoloon... Jos sais pienellä stressillä siirrettyä sen ensi viikkoon. Toivossa on hyvä elää, sanoo lapamato.

Kuvitelmia tai turhia toiveita

En tiedä, miten kuvittelen jotain ihme oireita itselleni. Google on ollut taas kovassa käytössä. Ovistestit pysyy negana. Valkovuoto on muuttunut kummalliseksi vetiseksi viime viikon kuivuuden jälkeen. No sitäkin löytyi raskausoirelistauksista. Jotain alavatsan tuntemuksia on ollut, mutta niistä en kummempin perusta mitään kun voi olla omalla kohdalla suolisto-oireitakin. Vaan kunnon menkkajomottelut liittyvät alkuraskauteen. Ja tissien kipeytyminen. Muut oireet on vähän niin ja näin, voi liittyä muuhunkin. En tiedä ehkä ovis on vasta tulossa ja on vain outoa tuo vetisyys, en ole mielestäni ennen huomannut. Noh joka päivä teen ovistestin, että tuskin se ohi pääsee livahtamaan, jos on vasta tulossa. Valkovuotoa tutkailen kanssa ja kuulostelen omaa kroppaa. Olen oviksen ennenkin huomannut ilman testejä. Kun olisi jokin kamera, millä näkisi mitä tuolla sisällä tapahtuu niin ei tarttisi stressata. Vaikka stressaan silti, ainakin sitä, että mies lähtee taas perjantaiaamuna koulutukseensa ja on sunnuntaihin. Yritä tässä nyt sitten jotain lasta tehdä kun ei tiedä mitä kroppa touhuaa saati onko mies maisemissa kun olisi tarvis.

Ikävä aavistus

Olen tässä pohtinut, että olisiko ovis kuitenkin voinut olla jo sunnuntaina. Loppuviikosta valkovuoto lisääntyi ja halutkin. Miehen kanssa puuhailtiinkin ensimmäistä kertaa vuodon loputtua torstaina. Koska oltiin mökillä, en taas hygieniasyistä kauheasti tutkinut limatilannetta eikä sitten oikein torstain jälkeen ollut mahdollisuuksia intiimiin kanssakäymiseen. Sunnuntaina oli illalla turvotusta, mutta ajattelin sen vain johtuvan siitä, että autossa kotimatkalla poikkesin hieman tämän hetkisestä aika tiukasta ruokavaliosta syömällä vähän salmiakkia. Ei tullut mieleenkään silloin, että ovis voisi olla jo pari viikkoa vuodon alkamisesta, varsinkin kun normikierto on niin pitkä. Tämä ajatus tuli vasta tässä eilen tai tänään kun mietin, että valkovuoto on vähentynyt eikä halujakaan ole. Tikut näyttää puhdasta negaa. Harmittaa ja ärsyttää jos ovis jäi nyt hyödyntämättä. Miksi en jo viime viikolla aloittanut testaamista? Ei tarttisi miettiä tätä. Ehkä se nyt ei täysin jäänyt hyödyntämättä, mutta en kyllä usko kovin suuriin mahiksiin jos tosiaan ovi oli sunnuntaina ja seksiä oli torstaina ja maanantaina. Ärsyttävää, kun ei voi tietää varmaksi. Jatkan varmaan testailua nyt kuitenkin vielä ja toivon parasta (että ovis on vasta tulossa tai ettei mennyt täysin hukkaan). No jos ensi viikon sunnuntain tienoilla menkat alkaa niin ainakin tiedän, että ovis oli tosiaan viime su, jos ei niin ehkä testaan varmuudeksi r-testillä ellei ovistesti näytä tässä ennen sitä plussaa. Tällä hetkellä stressaan hirveästi tuosta miehen koulutuksesta. En tosiaan ollut tajunnut, että se vaatii niin paljon viikonloppuja koko syksyn jouluun saakka ja keväälläkin vielä. Jos kierto palautuu normaaliksi eli sinne 34 paikkeille niin yrityskertoja ei vuodessa tule niin paljon kuin vaikkapa 25 päivän kierrolla ja jos osa niistä tuhraantuu siihen ettei olla edes samalla paikkakunnalla kuin neljä päivää viikossa niin hukkaanhan ovikset silloin menee ja yritys venyy kun ei ole edes mahista tulla raskaaksi. Se ajatus oikein vääntää mahaa. En halua hukata yhtään mahdollisuutta. Haluaisin vain olla jo raskaana, haluan ne haaveet ja ajatukset ja tulevaisuuden takaisin. Vaikka toisaalta olisi kiva olla töissäkin välillä ja toivon todella, että saisin sen työpaikan, jota tällä viikolla hain. Ei se maata kaada, vaikka en ihan koko sijaisuutta voisi tehdä. Ei työnantajan tarvitse tietää suunnitelmistani. Ehkä itsekästä, mutta en kyllä lykkää yritystä mistään syystä, niin kova on vauvankaipuu ja tämän tyhjyyden täyttämisen halu. Vaikka asia ei nyt enää montaa kertaa päivässä pyöri mielessä niin kerran vähintään. En enää sillä tavalla ole surullinen tai itke enkä mitään, mutta jokin haikeus välillä iskee. Tyhmäähän se on miettiä, mikä olisi tilanne, jos kaikki olisi mennyt niin kuin kuuluukiin. Ei se auta ketään. Onneksi sentään suurin ahdistus ja kateus on muita odottajia nähdessä helpottanut. Yritän kovasti ajatella, että shit happens ja nyt se vaan tapahtu meille, vaikeaa se kuitenkin on. Olen ehkä enemmän kaikella on tarkoituksensa -tyyppi. Tälle vain on niin vaikea miettiä mitään tarkoitusta, mikä tahansa se onkin mieluummin olisin vauvan ottanut huhtikuussa...

Välitilassa

Siinä mielessä siis, että ei nyt ole oikein mitään kerrottavaa. Paitsi, että hcg oli 4,5 maanantain verikokeessa eli laskenut alle viitearvon. Terkka sanoi, että alle viisi on hyvä. Polilla hoitaja silloin puhui alle viidestä sadasta, mutta olikohan kyse eri yksiköistä tai jotain. Välitilassa ollaan siinä mielessä, että en tiedä yhtään miten kroppa tästä alkaa toimimaan. Odottelua siis. Ovista ei ole näkynyt, tuntunut eikä juuri nyt ole sellainen olokaan, että ihan juuri tikkuun pärähtäisi toinenkin punainen viiva. Eiköhän se sieltä tule. Normaaleissakin kierroissa ovis on ollut kp19-26 eli ei vielä edes sen mukaan olisi aika, jos kierron laskeminen aloitettaisiin tyhjennysvuodon ekasta päivästä. Eikä nuo luvut nyt varmasti mene normin mukaan yleensä tässä tilanteessa. Odottelu ja kärsivällisyys eivät ole ikinä olleet hyveitäni. Ovistestejä teen kerran päivässä nyt alkuun ja jos olo alkaa viittaan oviksen läheisyyteen niin varmaan kaksi kertaa päivässä. Yritän luottaa oman kropan tuntemuksiin, kun tiedän niiden aiemminkin olleen oikeassa ja tikut ovat vain varmistusta, ettei ovis mene esimerkiksi yön aikana ohi, jolloin en turvotuksia/vatsaoireita välttämättä huomaa.

Koitan kuitenkin ajatella nyt muutakin ja olen tehokkaasti hommannut itselleni tekemistä. Käyn salilla/jumpissa noin 3-4 kertaa viikossa ja lisäksi alkaa opiskelut. Olenkin tässä viime päivinä tutustunut opiskeluvaatimuksiin ja suoritustapoihin jne. ja alkanut etsimään kirjoja ja kuuntelemaan luentoja netissä. Mielenkiintoisia aiheita olen valinnut, katsotaan nyt pysynkö aikatauluissa ja hoitamaan kaikki hommat tässä muun kiireisen arjen ohella. Voi olla, että kirjoittelu vähenee, koska koitan käyttää tämän neidin päikkäriajan tehokkaasti hyväksi myös opiskelun suhteen. Luulen, että kirjoittelu ja asian vatvominen saa nyt muutenkin riittää hetkeksi. Ilmoittelen sitten, jos ovista bongaan tai jos menkat alkaa tai muuta vastaavaa. Nyt menen tekemään yhden työhakemuksen ja sitten jos neiti ei ole vielä herännyt, kuuntelen eilisen luennon loppuun.

Tuulimunaraskaus - Minun tarinani

Ajattelin nyt, kun vielä kaikki on tuoreessa muistissa, kerrata asiat alusta lähtien ihan itselleni muistiin ja jos joku joskus etsii tietoa asiasta niin saa lukea yhden kokonaisen kertomuksen.

Aloitetaanpa ihan alusta eli viime keväästä, jolloin annoimme toiselle lapselle luvan tulla. Keväällä olin kovin stressaantunut gradun teosta ja deadlineista, joten kroppa ei oikein aina toiminut ja ovulaatio lykkääntyi tai jäi välistäkin joskus. Sehän nyt  on normaalia joskus muutenkin. Kierto siis välillä venyi ja toiveet nousi, mutta testit näytti negaa. Koitin myös parissa kierrossa metsästää ovista tikuilla, mutta toisella kertaa en löytänyt sitä ollenkaan ja toisella kertaa taisin bongata, vaikka testi ei ihan vielä ollut kontrollin vahvuinen. En sillä kertaa ehtinyt testata toista kertaa samana päivänä kun oltiin reissussa. Nämä metsästykset kuitenkin stressasivat minua lisää, joten päätin olla tilaamatta lisää testejä. Kiertoni on normaalisti noin 34 päivää, mihin se on tasaantunut pikku hiljaa viime syksystä lähtien. Synnytyksen jälkeen olen alkanut tuntemaan myös ovulaation aika selkeästi. Ennen luulin oireita vain suolistoperäisiksi tai muiksi vatsavaivoiksi, mutta jossain kohtaa kalenterin kanssa asiaa pohtiessani huomasin niiden sijoittuvan aikalailla 14 vuorokautta ennen menkkoja. Pisimmillään keväällä luultavasti ovuloimaton kierto venyi kuitenkin 44 päivään. Tämän mukaan elin myös kesäkuussa juhannuksena alkanutta kiertoa.

Viimeiset kuukautiset minulla alkoivat 19.6. eli juhannuksena mökillä. Hyvin selkeät ovistuntemukset olivat 14.7. tiistaina. Silloin oli jo kp26 eli ovis oli normaalista myöhässä ainakin viisi päivää. Luultavasti viikonlopun reissun takia, jota olin ehkä stressannut. Oviksen aikaan satuimme olemaan taas mökillä, kun miehellä oli viikon loma. Seksiä oli maanantaina ja keskiviikkona. Tämän jälkeen oli ainakin viikon tauko (ellei pidempään). Sen takia tiedän, että hedelmöittyminen on tapahtunut tuon tiistain jälkeen muutaman päivän sisällä. Ensimmäisen heikon positiivisen testin tein maanantaina 27.7. eli tuntemuksieni mukaan dpo 13. Testi oli davidin herkkä liuskatesti. Sellaisen teinkin sitten joka aamu torstaihin saakka. Viiva ei testissä hirveästi vahvistunut tuon neljän päivän aikana ja ensimmäinen huoleni alkoi jo siitä. Sitä hieman lievensi myös torstaina aamulla tehty CB digi, joka näytti raskaana 2-3. Tämä 2-3 viikkoa hedelmöittymisestä tukee myös omia ovulaatiotuntemuksiani. Testiä seuraavalla viikolla kävin neuvolassa ja sain ajan varhaisultraan 18.8., koska kuukautisten perusteella viikkoja tietenkin olisi ollut enemmän, mutta itse tiesin ettei vielä niin pitkällä oltu. Ultran tarkoitus oli siis varmistaa viikot, jotta menen oikeaan aikaa np-ultraan. Sen viikon aikana kun testin tein ja seuraavalla viikolla oireita oli jonkin verran. Hengästyin pari kertaa vain pienestä liikkumisestä, pari kertaa tuli äkisti huono olo ja heikotus, rinnat/nännit olivat kipeät ja oli menkkamaisia kramppeja. Kaikki ihan normaalia ja tuttuja ekasta raskaudesta. Tuon kahden viikon jälkeen oireet kuitenkin alkoivat laantua. Aloin huolestua enemmän ja miettiä haaleita viivoja teisteissä ja sekin oli kummallista, että seksiäkin teki mieli eikä limakalvot olleet kuivat niin kuin viimeksi raskaana, jolloin ei juuri mieli tehnyt ainakaan alkuvaiheessa. Aloin valmistautua huonoihin uutisiin ultrassa. Puhuin asiasta miehellekin ja kirjoitin tänne.

18.8. lähdin ultraan, yksin. Silloin olisi omien laskujeni mukaan ollut viikkoja tasan 7 tai ainakin 6+jotain. Tätä myöhempi hedelmöittyminen ei ole mahdollista, koska ei ole ollut seksiä ja digi näytti jo vajaa kolme viikkoa takaperin jo 2-3. Menkkojen mukaan laskettuna jo 8+4. Ultrassa ei näkynyt mitään. Vain tyhjä raskauspussi (tämä lääkäri puhui ruskuaispussista, mutta polin epikriisissä lukee raskauspussi). Sain lähetteen keskussairaalaan naistentautien- ja äitiyspoliklinikalle. Ajattelin, että menee varmasti seuraavaan viikkoon ennen kuin ajan saan, mutta jo keskiviikkona sieltä soitettiin ja sain peruutusajan torstaille iltapäivään. Nuo kaksi päivää olivat ehkä tähän astisen elämäni kamalampia. Etsin toivon rippeitä, mietin ja googlasin, mutta tiesin koko ajan ettei toivoa ollut. Itkin ja valvoin ja pyöriskelin yöt enkä saanut syötyä mitään, kun voin fyysisesti pahoin. Torstaina polilla lääkäri totesi saman saman asian uudessa ultrassa. Ei elämää, vain tyhjä raskauspussi läpimitaltaa vain 9mm. Pelkän alkion olisi jo pitänyt noilla viikoilla olla lähes tuon kokoinen. Päädyttiin sitten lääkkelliseen tyhjennykseen. Keskustelimme lääkärin kanssa jonkin aikaa vaihtoehdoista, koska olen niin hirveän kipupelkoinen (liittyy erityisesti synnytyskipupelkoon), mutta lopulta suostuin tuohon kohdulle lempeämpään lääkevaihtoehtoon. Kaavinnan jälkeen olisi ollut pakko odottaa seuraaviin kuukautisiin yrittämistä.

Polin suunnitelman mukaan otin keltarauhasen toiminnan lopettavan ja kohdunsuuta pehmentävän Mifegynen perjantaina. Siitä ei tullut mitään oireita, vaikka ohjeessa luki, että saattaa tulla pahoinvointia ja vatsakramppeja. Mifegyne ei yleensä aloita kunnon vuotoa ja tyhjentymistä, mutta omalla kohdallani näin kävi. Lauantai-iltana alkoi ensin lievä vuoto ja muutaman tunnin päästä hanat aukesivat oikein kunnolla. Vuotoa tuli välillä lorahtamassa koko iso side täyteen ja joukossa oli kaikenlaista klönttiä ja hyytymää. Yöksi vuoto taas himmasi ja sunnuntaina tuli vain jonkin verran. Kuukautismaisia kipuja oli myös koko vuodon ajan. Sunnuntain ja maanantain välisenä yönä heräsin kipeämpiin menkkakramppeihin, jotka muistuttivat jo hieman minisupistuksia. Pohdin särkylääkkeen ottamista, mutta pienen vessassa istuskelun jälkeen kun tuli isompi joku köntsä, jonka tulkitsin istukaksi, kivut helpottivat.

Maanantaina aamulla suuntasin taas polille. Vaadin ensin päästä ultraan enkä suostunut ottamaan tyhjennykseen käytettäviä cytotecejä ennen kuin oltiin todettu, että onko enää mitään tyhjennettävää. Pelkäsin edelleen lääkkeiden aiheuttamia helvetillisiä kipuja, sillä olin lukenut niistä niin paljon. Kohtu olikin tyhjentynyt mukavasti ja enää oli kohdunkaulassa jotain tulossa. Lääkäri kuitenkin suositteli edelleen ottamaan edes kaksi cytoteciä varmistamaan ettei mitään jäisi, koska tuulimunat ovat kuulemma sitkeämpi irrottamaan kaikki kalvot ym. Hyvin pitkin hampain sitten suostuin. Sain kipulääkkeiksi panacodin sekä burana 600mg. Puolen tunnin päästä otin kaksi cytoteciä suun kautta ja vielä toisen panacodin. Kahden tunnin odottelun jälkeen ei ollut tapahtunut mitään. Ei tullut vuotoa enempää kuin ennen lääkkeiden ottoa enkä tuntenut yhtään kipua missään vaiheessa. Pääsinkin sitten lähtemään kotiin. Kuukautisten ekan päivän tyyppistä runsaampaa vuotoa tuli pari päivää, mutta jo torstaina vuoto väheni tuhruiluksi, paitsi illalla vähän kipristeli mahaa ja tuli vielä jotakin. La-su välisenä yönä jotain tuhrua sekä maanantain kuntosalilla rehkiessä jotain pientä. Kaikkiaan voisi sanoa, että kokonaisuudessa tuhrut mukaan lukien vuoto kesti 10 päivää ja tässäkin välissä oli jo vuodottomia päiviä. 11 päivää vuodon alkamisesta virtsatestiin tuli vielä haalea viiva, mutta tänään aamulla eli 16 päivää vuodon alkamisesta edes herkkään tikkuun ei tullu enää haamua. Se oli täysin puhdan nega, vaikka mistä kulmasta olisi katsonut. Kävin tänään vielä kuitenkin veritestissä ja onkin jännä nähdä, mitä se antaa tulokseksi. Ei hormonia voi paljon enää veressäkään olla, koska sitä ei virtsaankaan erity. Nyt alkaakin oviksen odottelu. Hieman on alkanut olemaan merkkejä ilmassa. Valkovuoto on lisääntynyt, mutta ei ole vielä muuttunut läpinäkyväksi ovislimaksi. En pidä ollenkaan mahdottomana, että kroppa olisi palannut nyt aika nopeasti normaaliin kiertoon. Jos tyhjennysvuoto lasketaan kierron alkamiseksi niin sen mukaan ovis voisi olla loppu viikolla. Mieliteotkin ovat alkaneet siihen suuntaan jo liikkumaan. Toivon nyt vain kovasti, että bongaan sen oviksen ja pääsemme sen hyödyntämään, että olisi edes mahdollisuus tulla raskaaksi uudestaan pian.

Loppujen lopuksi minun tarina oli siitä helpoimmasta päästä. Monilla raskausoireet jatkuu istukan tuottaman hormonin takia voimakkaina eivätkä he osaa edes epäillä, että jotain olisi vialla. Monilla myös tyhjennys on hyvin kivulias tai ei toimi ja tulee tulehdus, kun kaikki ei tule pois ja joutuu kaavintaan. Omalla kohdallani fyysinen palautuminen tapahtui alle kahdessa viikossa ja henkinenkin toipuminen on jo paremmalla tolalla, koska olin varautunut myös huonoihin uutisiin. Huomenna soittelen verikokeen tulokset ja sitten suuntaan katseeni tulevaisuuteen ja yritän metsästää ovista. Tällä hetkellä ei tunnu enää niin pahalta ajatus, ettei heti tärppäisi. Tämä tietenkin voi muuttua, jos menkat sieltä tulevatkin.

Perspektiiviä

Meillä ja minullakin on asiat oikeasti todella hyvin. Vaikka olenkin ollut surullinen, ahdistunut ja alakuloinen vajaa kolme viikkoa, tänään olen tehnyt vähän reality checkingiä. Saan toki surra tapahtunutta, mutta asiat voisivat olla niin paljon huonomminkin, että ehkä nyt on aika siirtyä eteenpäin ja suunnata katse tulevaisuuteen. Raskaus on vain ajan kysymys minulle. Monelle muulle vain kaukainen haave. Tällä hetkellä toivon eniten, että saisin töitä. Löysinkin taas pari paikkaa, joihin laitan hakemuksen. Toivon erityisesti toiseen edes pääseväni haastatteluun, koska se olisi juuri minun koulutuksellani sopiva työ ja sopivan pituinen sijaisuus sitäkin ajatellen, että jos uusi tulokas ilmoittelisi tulostaan pian. Se olisi kyllä arvokasta työkokemusta tulevaisuutta ajatellen. Tällaisia ajatuksia viikonlopun aikana. Ajatuksia herätteli keskustelu erään serkkuni kanssa. Hän on minua jonkin verran vanhempi eikä olla usein tekemisissä. Tuli jotenkin keskustelua lapsista ja heillä on neljän vanha tyttö. Hän kertoi heidän odottaneen viisi vuotta, että saivat hoitojen avulla lopulta lapsen alulle. Huh, se on pitkä aika se. Luen kyllä paljon lapsettomuudestakin kertovia blogeja ja tiedän, että joskus siihen menee aikaa, mutta se että saa tutut kasvot tällaisen tarinan taakse ja, että siitä avoimesti puhuu on hienoa. Ei siis tietenkään se, että on kärsinyt lapsettomuudesta, mutta se että siitä kertoo. Kaikille tosiaan se ei ole niin yksinkertaista, joten olen iloinen siitä, että meillä on jo ihana tyttö ja mitä luultavammin vuoden sisään toinenkin ainakin tulossa.

Odottavan aika on pitkä

Liittyi se odotus sitten mihin vaan. Tällä hetkellä en oikein tiedä edes mitä odottaa. Ehkä maanantain verikokeen tulosta tai merkkejä ovulaation lähestymisestä. Eilen saapuivat testitkin postissa. Ei vielä ole järkeä alkaa ovista testaileen, vaikka vuoto onkin loppunut, koska hcg on vielä koholla ja näkyisi varmaan siinäkin testissä. Eikä kyllä ole muutenkaan sellainen olo, että olisi edes lähellä vielä. Googlailin eilen, onko mahdollista että ovis tulisi, vaikka hcg:tä olisi vielä elimistössä ja kyllä se ilmeisesti on mahdollista, mutta ei jos sitä on liikaa. Pieni määrä hcg:tä saattaa tehostaa keltarauhashormonin toimintaa ja sen takia ilmeisesti raskaaksi tuleminen on suhteellisen yleistä heti keskenmenon jälkeen ja myös saattaa irrota useampi munasolu, joten edes yhden hedelmöittyminen ja kiinnittyminen on todennäköisempää. Lisäksi kohtu on luultavasti verekkäämpi ja limakalvo paksumpi edellisen raskauden jäljiltä. Tässä siis joitakin hieman tieteellisempiä perusteluja, miksi raskaus alkaa usein heti pian keskenmenon jälkeen. Toiveet on edelleen todella korkeella, että uusi raskaus alkaisi pian. Sen takia tuosta oviksen bongaamisesta on tulossa lähes pakkomielle. En ainakaan halua missata sitä. Stressaan jo valmiiksi kaikkea mahdollista, kuten että ollaan miehen kanssa eri paikoissa oviksen aikaan tai muuta vastaavaa. Syksy on hirveän kiireistä aikaa. Miehellä alkaa viikonloppuisin koulutus toisessa kaupungissa ja lisäksi on kaikkea muuta menoa. No täytyy varmaan houkutella mies puuhiin aina ennen kun lähtee parin päivän reissuun, ihan varmuuden vuoksi.

Ollaan menossa taas mökille. Neiti on saanut jostain flunssan, kun alkoi tänään nenä valua ja on ollut vähän kiukkuisuuttakin. Istuisi vain sylissä katsomassa piirrettyjä tai kirjoja lukemassa. Päikkäritkin jäi lyhyeksi nenän tukkoisuuden takia. Tiedossa siis muutama yö heräilyä enemmänkin. Se on nuo harrastukset kun alkaa niin heti alkaa pöpöt kiertää. Koko kesänä ei ole ollut kipeänä, kun ei ole ollut muiden lasten kanssa niin paljon tekemisissä.

Loppuun kuva vielä siitä eilen aamulla tehdystä testistä. Se oli vaaleampi kuin muistin tai sitten kuva vääristää taas. Testi siis pregcheck eli ei erityisen herkkä testi.

Hätähousu testaa

Ikinä en ole niin paljon toivonut negatiivista raskaustestin tulosta kuin nyt. Tai siis aina ennen olen toivonut plussaa, joten tilanne on aivan nurinkurinen. Noh eihän vuodon alkamisesta ole vasta kun 11 päivää, joten en tiedä mitä edes odotin. Testiajan sisällä eli noin 5 minuutissa tuli ihan haalea haamu, mutta selkeästi erottuva. Vähän myöhemmin menin vielä ottamaan kuvan testistä ja se oli tummunut aika paljon. Ei kuitenkaan onneksi kontrollin vahvuinen enää ollut. Ehkä ensi viikon verikokeeseen mennessä arvot on jo laskeneet kunnolla. Tuskin enää itse testailen, en viitsi tuhlata r-testejä turhaan kun ei se nopeuta hormonin poistumista vaikka testaisin joka päivä. Sitä vaan odottaa kovin, koska tuskin uusi kierto käynnistyy tai ovis tulee ennen kuin hormonitaso on laskenut tarpeeksi. Odotin ehkä hieman haaleampaa viivaa, koska vuotokin on jo loppunut. Tai no, eilen tuli vielä jotain tuhrua, kun rehkin salilla, mutta olettaisin sen olevan aikalailla ohi. Muutama päivä kyllä vielä varmaan kannattaa varuiksi seksiä lykätä eikä sillä mikään kiire ole nyt muutenkaan. Yritän nyt keskittää energiani liikuntaan ja dieettiin ja karitaa ylimääräiset kilot pois. Tänään on paikat kipeänä, koska eilen tein aika kovan treenin salilla. Se tekee hyvää niin kropalle kuin päällekin, kun keskittyy fyysiseen harjoitukseen kunnolla, ei ehdi ajatella muita asioita ja saa vähän etäisyyttä tähän vatvomiseen. Onneksi eiliset fiilikset on vähän rauhoittuneet eikä niin paljon enää ahdista tai harmita. Kaikki tapahtunut on vielä niin lähellä, että tunteiden ja tapahtumien käsittely on vielä kesken ja varmaan siksi eilinen ahdistus ja kateus yllätti. Aika varmaan tekee tehtävänsä tässäkin asiassa eikä sitä voi neljän seinän sisälle hautautua märehtimään asiaa, joka ei sillä muuksi muutu.

Vauvamahojen kokoontumisajot

Muistan ennen ensimmäistä raskautta vauvakuumeissani kokeneeni muutaman kerran ikävän kateuden piston tai vastaavan nähdessäni jonkun orastavan vauvamahan. Ajatus, että tuokin miksei minä kävi pari kertaa mielessä. Sitten onneksi testi näytti yllättäen plussaa ja ne ajatukset jäivät. Nyt tilanne on aivan eri ja vauvamahojen näkeminen tällä hetkellä ahdistaa ja haluisin vain päästä pois niiden läheltä, mutta eihän se ole mahdollista. Kaupassa täytyy käydä ja muskarissa ja muutkin harrastuksen alkavat pian. Tänään muskarissa sain todella tehdä töitä etten päästänyt tunteita täysin valloilleen. Laskin, että ryhmän 11 paikalla olleesta äidistä ainakin neljä on raskaana. Eniten ehkä tänään kateutta ja kipeitä ajatuksia aiheutti, kun tajusin tämän neljännen odottajan. Hänellä maha on vielä niin pieni, että ei varmaan suurin osa edes huomaa vielä, mutta minä huomasin. Sivusta rypytetty odotuspaita ja alla äitiyshousut, kyllä tarkkasilmäinen huomaa. Ehkä tämä iski niin pahasti, koska olisin varmaan itse samannäköinen hyvin pian, jos kaikki olisi mennyt niin kuin kuuluisi. Toivottavasti tämä ahdistus ja kateus ja muut ikävät tunteet menevät pian ohi. En pidä niistä enkä itsestäni kun tunnen niin ja tulee jotenkin syyllinen olo. Mistä minä tiedän mitään muiden tilanteesta eikä heidän raskautensa ole minulta pois. Sitä vain niin kovasti haluaisi olla heidän tilallaan tai tilassaan.

Olikohan se nyt tässä?

Voiko jälkivuoto kestää vain viikon tai oikeastaan vain 5 päivää? Tätä on nyt viikonloppuna tullut googlailtua. Kunnon vuoto loppui jo keskiviikkona. Torstaina ei päivällä tullut enää siteeseen juuri mitään ennen kuin illalla hieman vatsaa kipristeli ja jotain vielä vähän sen jälkeen tuli. Perjantaina tai lauantaina ei enää mitään, edes pyyhkiessä. Lauantaina yöllä tai sunnuntaina aamulla ennen vessakäyntiä oli jotain rusehtavaa hieman tullut phsuojaan ja päivän aikana ihan hieman lisää, mutta siis lähinnä hieman rusehtavaa valkovuotoa. Toivon, että tämä olisi nyt tässä. Pelkäsin vuodon kestävän jopa kolme viikkoa, joten tämä sopii kyllä minulle. Ajattelin tällä viikolla joku aamu testata ihan pissasta tuleeko vielä viivaa ja ensi viikoksi varaan sitten verikokeen. Tuskin ovis nyt ihan ovella kolkuttelee, koska normaalistikin kierto on pitkä. Jälkivuodon loputtua mikään ei estä tietenkään peittoa heiluttelemasta, mutta olisi kiva tietää onko hcg poistunut eikä mitään materiaalia varmasti ole jäänyt enää ongelmia aiheuttamaan. Olen kauhean malttamaton ja haluaisin vain päästä jo eteenpäin ja uuteen yritykseen. Kärsivällisyys ei kyllä koskaan ole ollut hyveeni. Nyt vain toivon, että kroppa alkaa toimia normaalisti eikä tule mitään ongelmia sen suhteen.

Tyhjyys

Olo on jotenkin tyhjä. Ja huijattu. Toisaalta plussauksesta tuntuu olevan ikuisuus ja koko raskaudesta muistuttaa enää niukka vuoto. Tai no välillä enemmän, mutta melkein voisi jo pärjäillä pikkuhousunsuojillakin. Fyysisesti olo on ollut normaali jo niin pitkään, että sen puolesta ei olotilassa ole juuri muutosta ollut. Henkinen puoli taas vaatii vielä jotain. Mitä, sitä en tiedä. Voi olla, että ainoastaan uusi raskaus auttaa tähän tyhjyyden tunteeseen. Eilen sain taas kunnon ahdistuskohtauksen, koska mies jossain sivulauseessa sanoi, että ehkä voisi yritystä lykätäkin, vaikka vuodellakin ja keskittyisin töihin (tai siis niiden etsimiseen nyt alkuun). Hänellä ei ole mikään kiire. Hyvä kun en alkanut hyperventiloimaan. Piti käydä vähän vakavampi keskustelu, kun tytsä oli mennyt nukkumaan. Miehet eivät tosiaan käy tällaista tilannetta samalla tavalla läpi kuin nainen. Ei hänelle ole ollut vielä olemassa mitään lasta. Ei ole mitään näkyviä fyysisiä muutoksia (mahaa, liikkeitä) vain jotain tuntemuksia, mitä minä olen kertonut ja tietenkin se tikku, missä luki mustaa valkoisella. Ei mies samalla tavalla mieti asiaa päivittäin siitä tikun tekstistä lähtien kuin nainen, jonka sisällä kaikki tapahtuu. Ei hän mieti tulevaisuutta niin pitkälle kuin minä. Vaikkapa millasta arki olisi ollut keväällä uhmaikäisen taaperon ja pienen vauvan kanssa. Totta kai yritin hillitä itseäni, koska oli se ikävä tunne niistä haaleista viivoista lähtien, joka sitten vahvistui oireiden pikku hiljaa hävitessä. Mutta kyllä sitä silti haaveilee ja miettii kaikkea. Yritin kovasti selittää tuntojani, mutta en tiedä ymmärsikö mies lopultakaan kunnolla millaisena menetyksenä tämän koin. Yritin myös selittää, miten tällä hetkellä saan voimaa ja toivoa siitä, että ehkä ei toivottavasti mene kauaa, että uusi raskaus alkaa ja toivottavasti sujuu hyvin loppuun saakka. Olen ehkä luonut pelottavankin paljon toivoa siihen, että raskaus alkaisi heti tai viimeistään seuraavasta kierrosta, koska olen lukenut todella usein niin käyneen. Mikäköhän romahdus sitä odottaa, jos niin ei käykään. En uskalla edes ajatella vielä sitä. Tilasin jo ovistestejäkin tänään. Aloitan niillä testaamisen varmaan heti kun vuoto loppuu tai ainakin jos verikoe näyttää hcg:n laskeneen tarpeeksi. Ajattelin testata ihan pissastakin, että hcg on laskenut ennen kuin menen verikokeeseen. Veikkaan, että se laskee kyllä ihan nopeasti, koska epäilen sen olleen laskusuunnassa tai ainakin jääneen sille tasolle, jossa kehitys on lakannut siellä 5+ viikolla. Näin järkeilisin jo senkin takia, että oireet loppuivat tai vähenivät huomattavasti noin viikko testin teon jälkeen. Taidan tästä mennä nyt katsomaan jotain iltapalaa ja sitten nukkumaan. Aamulla lähdetään ensin kaupunkiin ystäväni luo ja kun toinen kaverini pääsee töistä otan hänet kyytiin ja jatkamme matkaa mökille. Mies lähtikin jo tänään. Koitan nyt rentoutua mökillä ja saada ajatuksia vähäm muuallekin ja ottaa vaikka pari siideriä.