Tyhjyys

Olo on jotenkin tyhjä. Ja huijattu. Toisaalta plussauksesta tuntuu olevan ikuisuus ja koko raskaudesta muistuttaa enää niukka vuoto. Tai no välillä enemmän, mutta melkein voisi jo pärjäillä pikkuhousunsuojillakin. Fyysisesti olo on ollut normaali jo niin pitkään, että sen puolesta ei olotilassa ole juuri muutosta ollut. Henkinen puoli taas vaatii vielä jotain. Mitä, sitä en tiedä. Voi olla, että ainoastaan uusi raskaus auttaa tähän tyhjyyden tunteeseen. Eilen sain taas kunnon ahdistuskohtauksen, koska mies jossain sivulauseessa sanoi, että ehkä voisi yritystä lykätäkin, vaikka vuodellakin ja keskittyisin töihin (tai siis niiden etsimiseen nyt alkuun). Hänellä ei ole mikään kiire. Hyvä kun en alkanut hyperventiloimaan. Piti käydä vähän vakavampi keskustelu, kun tytsä oli mennyt nukkumaan. Miehet eivät tosiaan käy tällaista tilannetta samalla tavalla läpi kuin nainen. Ei hänelle ole ollut vielä olemassa mitään lasta. Ei ole mitään näkyviä fyysisiä muutoksia (mahaa, liikkeitä) vain jotain tuntemuksia, mitä minä olen kertonut ja tietenkin se tikku, missä luki mustaa valkoisella. Ei mies samalla tavalla mieti asiaa päivittäin siitä tikun tekstistä lähtien kuin nainen, jonka sisällä kaikki tapahtuu. Ei hän mieti tulevaisuutta niin pitkälle kuin minä. Vaikkapa millasta arki olisi ollut keväällä uhmaikäisen taaperon ja pienen vauvan kanssa. Totta kai yritin hillitä itseäni, koska oli se ikävä tunne niistä haaleista viivoista lähtien, joka sitten vahvistui oireiden pikku hiljaa hävitessä. Mutta kyllä sitä silti haaveilee ja miettii kaikkea. Yritin kovasti selittää tuntojani, mutta en tiedä ymmärsikö mies lopultakaan kunnolla millaisena menetyksenä tämän koin. Yritin myös selittää, miten tällä hetkellä saan voimaa ja toivoa siitä, että ehkä ei toivottavasti mene kauaa, että uusi raskaus alkaa ja toivottavasti sujuu hyvin loppuun saakka. Olen ehkä luonut pelottavankin paljon toivoa siihen, että raskaus alkaisi heti tai viimeistään seuraavasta kierrosta, koska olen lukenut todella usein niin käyneen. Mikäköhän romahdus sitä odottaa, jos niin ei käykään. En uskalla edes ajatella vielä sitä. Tilasin jo ovistestejäkin tänään. Aloitan niillä testaamisen varmaan heti kun vuoto loppuu tai ainakin jos verikoe näyttää hcg:n laskeneen tarpeeksi. Ajattelin testata ihan pissastakin, että hcg on laskenut ennen kuin menen verikokeeseen. Veikkaan, että se laskee kyllä ihan nopeasti, koska epäilen sen olleen laskusuunnassa tai ainakin jääneen sille tasolle, jossa kehitys on lakannut siellä 5+ viikolla. Näin järkeilisin jo senkin takia, että oireet loppuivat tai vähenivät huomattavasti noin viikko testin teon jälkeen. Taidan tästä mennä nyt katsomaan jotain iltapalaa ja sitten nukkumaan. Aamulla lähdetään ensin kaupunkiin ystäväni luo ja kun toinen kaverini pääsee töistä otan hänet kyytiin ja jatkamme matkaa mökille. Mies lähtikin jo tänään. Koitan nyt rentoutua mökillä ja saada ajatuksia vähäm muuallekin ja ottaa vaikka pari siideriä.