Viimeinen tuomio

Eipä ollut maagisesti tullut mitään elämää. Niin kuin arvelinkin. Suunnitelma on nyt sellainen, että huomenna otan keltarauhasen toiminnan lopettavan mifegyne-tabletin. Se saattaa tehdä jo jotain vuotoa, mutta voi olla että ei ole mitään muutosta. Maanantaina palaan sairaalaan ja saan cytotecit siellä. Parempi olla sairaalassa ja saada kunnon kipulääkkeet sitten. En halua kotona kärvistellä. Pelkään aivan hulluna, että ne aiheuttavat aivan helvetilliset kivut, synnytykseen verrattavat. Lääkäri ja hoitaja olivat ihania ja koittivat rauhoitella. Ei minua se yksi päivä niin ahdista, kyllä sen nyt varmaan pärjää ja kipulääkkeitä saa. Ahdistaa se, että mitä jos ei tyhjene kunnolla ja joudun kuitenkin kaavintaan. Ja se, että jälkivuotoa voi olla kuukausikin. Sehän on melkein sama kuin ihan täysiaikaisen raskauden synnytyksenkin jälkeen! Eikä uutta yritystä saisi aloittaa ennen kuin ainakin yhdet kuukautiset on tullu. Meikäläisen pitkällä kierrolla (tai mistä sitä tietää miten sekasin kierto menee tästä touhusta) ei siis tarvi ennen marras-joulukuuta odottaa mitään tapahtuvan tällä saralla. Hirveän pitkä aika odottaa. Tiedänpähän luottaa omaan kroppaani tästä lähtien. Täysi oireettomuus ei omalla kohdallani ainakaan ollut hyvä merkki ja kuten viimeisen kolmen viikon aikana kirjoituksista huomaa, en ole ollut kovin luottavainen. Toivon, että fyysinen puoli korjaantuisi mahdollisimman nopeasti. Henkinen onkin sitten oma projektinsa. Luulen, että se helpottaa etten ole luottanut niin kovin ja haaveillut ja suunnitellut tulevaisuutta, joten on helpompaa tehdä surutyötä niiden menetyksestä. Toisaalta ehkä myös tuulimuna on siitä helpompi kuin keskenmeno, koska mitään alkiota tai lasta ei koskaan ollut, vain tyhjä pussi. Silti olen antanut itselleni luvan surra menetystä, vaikkakin tässä tapauksessa se on ollut vasta suurimmaksi osaksi haaveita. Pyysin parasta ystävääni tuekseni ja seurakseni maanantaina. Hän on ehkä parempi seuralainen kuin mies, koska on ollut joskus hieman samassa tilanteessa. Hän koittaa nyt järjestää omat työkuvionsa niin, että pääsee. Keskenmenot ja muut ovat yleisiä ja niistä on kuullut ja lukenut paljon, mutta eipä sitä omalle kohdalleen olisi uskonut saati toivonut tällaista.