Häiritsevän normaali olo. Ultrakin on vasta ensi viikon keskiviikkona. Olen hillinnyt testinostohimoni, mutta tiukkaa tekee, kun pitäisi vielä yli viikko odottaa, että näkee onko siellä mitään elämää edes. Nännit ovat ihan hieman arat, mitään muuta ei sitten olekaan. Missä on viime kerran ruokahaluttomuus? Päinvastoin tuntuu, että nälkä tulee ehkä hieman useammin ja nopeammin, mutta ei kuitenkaan mitään huomattavaa, että tätä voisi kutsua oireeksi. Mikään ei ällötä tai ei ole etonut. Yli viikkoon ei ole ollut mitään heikotusjuttuja eikä edes vatsakramppeja tai jomotuksia. Ja seksiäkin tekee mieli, viimeksi ei sitten pätkääkään. Muistan sen aiheuttaneen lisää vatsakramppeja, nyt ei ole ollut sellaistakaan. Pelottaa vain jotenkin vaikkapa keskeytynyt keskenmeno, tuulimuna tai vastaava. Voiko muka oireet tai oireettomuus olla näin erilaisia samalla ihmisellä. Onko kropalla vain niin hyvässä muistissa hormonimuutokset, että ne eivät enää tunnu niin voimakkaasti. Täytyy lueskella vähän alkuraskauden tunnelmia piilotetusta blogista. Yritän tässä nyt vain järkeillä, että toisaalta nyt ollaan vasta tosi alussa (oman laskuni mukaan 5+6). Sain tällä kertaa tietää raskaudesta aiemmin, joten ehkä se vain tuntuu siltä, että pitäisi olla jotain oireita enemmän, ehkä ne on vasta tulossa. Rintatuntemusten vähäisyyden kyllä ymmärrän ja osaan selitttää, koska edellinen raskaus ja imetys varmasti ovat muuttaneet niiden fysiologiaa ja herkkyyttä. Muut jutut vähän hämäävät, eikä tilannetta auta, että ne liuskatestit olivat niin haaleita. Yritän nyt selviytyä ensi viikkoon ja olla ahdistumatta lisää. Ja koitan olla googlailematta mitään keskenmenojuttuja. Helpommin sanottu kuin tehty.
Kerroin parhaalle ystävälleni viime viikolla raskaudesta. Muuten olen saanut pidettyä hyvin suuni supussa. En kertonut edes siskolle perjantaina, kun äidin kanssa käytiin kylässä. Ajattelin nyt pitää suuni kiinni ainakin siihen ensi viikon ultraan saakka, että näkee onko mitään kerrottavaa edes. En tiedä onko äiti alkanut aavistella jotakin, koska puhui vähän vihjailevasti lauantaina. Ehkä koitti kepillä jäätä, koska kieltäydyin saunajuomasta. Täytyy varmaan hieman aiemmin tällä kertaa kertoa äidillekin. Viimeksi taisi olla jo viikko 16 tai jotain. Anoppi on tulossa pariksi päiväksi kylään huomenna. En tiedä miksi on alkanut ärsyttää nykyään sekin ihminen. Tultiin kuitenkin ihan hyvin toimeen yli puoli vuotta saman katon alla joka viikko monta päivää. Varmasti on paljon kamalampiakin anoppeja ;), ehkä tämä on jotain omaa ahdistustani. Tänään alkaa jumppakausi. Ajattelin näin alkuun kokeilla taas erilaisia jumppia, kun vielä pystyy hyppimään ja tekemään vatsalihaksia ym. Tavoitteena olisi nyt ainakin kolme kertaa viikossa. Jos sitten myöhemmin ottaisi taas sen odotusajan saliohjelman käyttöön, jonka viime kerralla sain. Lisäksi olen asettanut itselleni sellaisen tavoitteen, että nyt alkuun ei paino saisi neuvolakäynneillä nousta ollenkaan. Pieni laskukaan ei olisi pahitteeksi. Kiloja on ainakin 10 ylimääräistä tällä hetkellä eikä olisi huono, vaikka oltaisiin näissä lukemissa sitten ihan loppuvaiheessakin. Millekään laihikselle en tietenkään ala, mutta ihan omaa parasta ajattelen, että paino sitten putoaisi raskauden jälkeen ja saisin tällä kertaa pidettyä sen poissa. Nyt se on pikku hiljaa noussut viimeisen vuoden aikana. Mielessä oli myös kirjoitella vitamiineista ym, mutta taidan jättää toiseen kertaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti