Vuotoa

Niinhän se sitten alkoi eilen iltapäivällä. Nyt onkin sitten eritevaroitus ja yksityiskohtaista kuvailua eilisen tapahtumista. Heikkovatsaiset älkää lukeko. Ensin tuli vain paperiin pikkaisen punaista ja laitoin vain pikkuhousunsuojan, mutta sitten tulikin kiire vaihtamaan isompaa sidettä tilalle. Pärjäilin ihan hyvin kauppareissun ajan. Ei ollut mitään kipuja eikä muutakaan ihmeellistä. Muutaman tunnin päästä kuitenkin tunsin kuinka tuli vähän enemmän tavaraa kun nousin seisomaan ja meninkin sitten vessaan istumaan. Kyllä sitä sinne pönttöönkin kaikenlaista hyytymään ja klönttiä tuli ja side oli ihan täynnä, joten laitoin hieman isomman yösiteen. Jonkin aikaa taas meni ja juttelin siskoni kanssa pitkän aikaa puhelimessa viime aikoijen tapahtumista ulkona penkillä istuen ja kun nousin ylös niin tunsin oikein kuinka housuihin holahti ihan kunnolla tavaraa ja olin varma, että nyt valuu pitkin jalkoja ja hametta ja kipitin suoraan lujaa vessaan. Ei onneksi ihan ollut tullut yli reunojen. Pönttöön tuli taas kaikenlaista tavaraa. Epäilen, että tuo holahdus olisi ollut sen ruskuaispussin sisältö eli siis luultavasti lapsivettä. Koko illan ja tänäänkin usein on tuntunut sellaista lievää menkkakivun tyyppistä. Mutta ei siis mitään, mihin tarvitsisi särkylääkkeitä edes. En yleensä mihinkään menkkakipuihinkaan ole ottanut. Tuon kunnon holahduksen jälkeen vuoto sitten hieman hiipui, vaikka yöksi kyllä laitoin ihan paksumman yösiteen. Tämän päivän on pärjännyt ihan tavallisilla siteillä ja muutaman kerran olen vaihtanut. Liikkuminen saa vuodon vähän lisääntymään, mutta ei siis mitään normaalia kuukautisvuotoa enempää. Vuoto on sellaista liman sekaista ihan kirkasta verta ei kuukautisvuodon kaltaista.

Sotasuunnitelmani onkin sellainen, että menen aamulla sairaalalle ja pyydän ihan ensimmäiseksi ultrausta. Epäilen, että suurin osa materiaalista on tullut jo ulos ja toivon sydämeni pohjasta, että saan vältettyä cytotecit kokonaan. Jos kohtu on jo hyvin tyhjentynyt ja jatkaa sitä itsekseen niin en näe cytojen tarkoitusta. Luulen, että keskenmeno olisi ollut alkamassa itsekseen lähiaikoina joka tapauksessa ja tuo esilääkitys eli mifegyne pehmensi ja avasi kohdunsuuta ja lopetti keltarauhasen toiminnan, mitkä auttoivat vuodon alkuun. Harvoin niin käy, mutta toivon kovasti, että näin on omalla kohdallani. Pelkään cytoja kuin ruttoa.

Henkinen olo on tällä hetkellä jo hyvä. Ei enää itketä. Lauantaina vuodon alkaminen sai jonkinlaisen herkistymisen aikaan ja suutuin taas miehelle empatian puutteesta. Kai sitä on monta viikkoa toivonut, ettei mikään vuoto ala ja sitten kun se alkoi niin tuli jokin takauma ja paska fiilis, mutta aika pian kuitenkin se muuttui helpotukseksi. Ehkä tämä on ohi pian. Ja voi yrittää uudestaan paremmalla tuurilla. Google laulaa edelleen päivittäin. Paljon olen lukenut kokemuksia tuulimunista ja keskenmenoista sekä uudelleen raskautumisista niiden jälkeen. Omalla kohdallani koen helpottaviksi asioiksi sen, että ennakkoaavistukseni ja oireettomuus valmistivat minua huonoihin uutisiin ja toisaalta se, että mitään alkiota ei koskaan kehittynyt, joten en voi syyttää ainakaan itseäni mitenkään tästä tilanteesta. Että olisin jotenkin tappanut alkion. Kävi vain paska säkä, että viallinen munasolu hedelmöittyi. En usko, että meidän kohdalla raskaaksi tulo on mikään ongelma. Onhan se onnistunut jo kahdesti ja puolen vuoden sisään yrityksen aloittamisesta. Eikä edes ole ollut mitään apukeinoja käytössä. Usko ja luotto saivat vain pienen kolauksen tästä ikävästä tapahtumasta, jonka olen tämän menneen viikon aikana pikku hiljaa hyväksynyt osaksi omaa elämääni. Osaksi niitä ikäviä tapahtumia elämässä, jotka saavat arvostamaan niitä hyviä asioita, kuten tuota ihanaa pientä tyttöä, jonka jo olemme saaneet elämäämme ihastuttamaan. Kaikki kun eivät koskaan pääse edes tähän tilanteeseen. Ja jos tästä tilanteesta jotain hyvää pitää hakea niin, suru laihduttaa. Olen jo neljä kiloa lähempänä tavoitettani...
 
Huomenna aion pysyä tiukkana. En itke, vaadin minulle sopivaa hoitoa. Enkä anna kenenkään tehdä päätöksiä puolestani enkä suostutella sellaiseen mitä en tahdo.