lauantai 26. joulukuuta 2015
Ällötys
Se maanantain lievä kuvotus on näimmä tullut jäädäkseen. Noh, jos neidin odotukseen vertaa niin aika samoihin aikoihin alkoi ja loppui kuin seinään nt-ultran aikaan. Että sinänsä mieltä kyllä rauhottaa tuo pieni oire, koska kesällä sitä ei missään vaiheessa tullut. Kuvotus on sellaista vatsanpohjassa aaltoilevaa pahaa oloa, joka tuntuu kuin olisi nälkä mutta mitään ei tee mieli syödä. Oikea nälkä pahentaa tilannetta ja pieni syöminen helpottaa, jos vain jotain sinne suuhunsa saisi laittettua. Jotkut hajut tekevät myös pahaa. Aattoaamuna en voinut auttaa miestä kinkun kanssa, koska kypsän kinkun haju ällötti ja pelkäsin ettein söisi sitä sitten myöhemminkään, jos haistelisin enemmän. Samoin seuraksi on saapunut väsymys. Se sellainen aivan totaalinen uupumus oli tuttua myös ensimmäisellä kerralla, kun nukuin töiden jälkeen koko illan ja jatkoin yöunet päälle. Sellainen että suurinpiirtein nukahtaa istualteen, jopa vilkkaassa kauppakeskuksessa odotellessa (näin kävi tiistaina jouluostoksilla kun odottelin äitiä). Väsymys on valtavaa, vaikka nukkuisi kunnon yöunet niin päivällä tai viimeistään iltapäivällä silmät lupsahtaa väkisin kiinni. Vaikka näitä oireita on niin luotto on silti välillä kadoksissa. Uskon kun näen sykkeen, ennen sitä en uskalla ajatella tai toivoa sen pidemmälle. Katselin taas jo ultraa yksityiseltä, mutta en sitten varannut. Koitan nyt sinnitellä vielä reilun viikon. Ehkä tämä tästä. Miehelle sanoin, että yksin en mene sinne ultraan tällä kertaa. Jotain positiivista vielä loppuun. Menen ensi viikolla työhaastatteluun. Kymmenien hakemusten jälkeen ensimmäinen haastattelu. Toivon niin kovasti, että saisin sen työn. Se olisi niin sopiva kevään sijaisuus ja voisin sitten kesäkuusta jäädä äitiyslomalle kun se loppuu. Neidille pitää sitten heti laittaa hoitopaikka hakuun, jos saan töitä. Mun pieni tyttö menee sitten ehkä päiväkotiin. Oikeasti neiti on jo niin iso. Puhua papattaa aivan jatkuvasti ja osaa jo parin sanan lauseita yhdistellä. Parin kuukauden päästä tuo täyttää kaksi, uskomatonta...
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti