Ei ainakaan tuulimuna

Uskaltaisikohan sitä hieman luottaa jo tulevaisuuteen. Eilen aamulla oli ensimmäinen neuvolakäynti ja kun terkka näki ja kuuli epävarmuuteni niin hän kertoi peruuntuneesta ultra-ajasta ja pääsin sitten eilen jo vilkaisemaan näkyykö siellä mitään elämään. Eilen oli omien laskelmieni mukaan tasan 7+0, kuukautisten mukaan jo pari päivää päälle. Ultrassa näkyi kuitenkin niin pieni kaveri, että siitä ei niillä laitteilla saanut edes mittoja, mutta syke näkyi. Lääkärin mukaan luultavasti vasta olisi 6+. Tietenkin itseä jäi mietityttämään tuo erotus, kun kuitenkin oma arvioni on aikas tarkka oviksen perusteella. Toki sekin voi päivän pari heittää. Sitten muistelin ihan ensimmäistä ultraa ensimmäisessä raskaudessa ja niinhän siinäkin kävi, että arvio oli ultran aikaan 6+4 ja itse sekä clear bluen digi oli sitä mieltä, että pitäisi olla jo 7+ 3 ainakin jo ihan siksi ettei seksiä ollut noihin aikoihin ollut.Np-ultrassa sitten siirryttiinkin 5 päivää eteenpäin. Siksi en nyt ole enää kovin huolissani ja uskallan ehkä hieman luottaa siihen, että ehkä elokuussa meille tulee vauva. Suurin helpotus kuitenkin oli se, että ainakaan ei sama paska tuuri ollut kuin kesällä. Ultrassa näkyi siis ruskuaispussi, sen keskellä jotain hyvin pientä ja siinä pisteessä sydämen läpätys. Lääkäri totesi, että voi olla kiinni laitteesta, kohdun asennosta tai ihan vain päivästä tai parista, että näkymä olisi jo erilainen. Tarjosi myös kontrollia, mutta en sitä nyt varannut kun en muistanut aikataulujani. Sain nimittäin töitä siitä haastattelusta, jossa kävin ja ensi viikolla pitäisi alottaa. Haastetta riittää, mutta olen niin iloinen että saan nyt kokemusta alalta. Vein eilen neidin hoitopaikkahakemuksenkin, mutta siihdn nyt menee pari viikkoa että sen paikan saa, joten anoppi varmaan tulee taas meille. Se on kyllä ärsyttävää, mutta koitan selviytyä. Anoppi on ihan ok pieninä annoksina, mutta pari päivää kylässä alkaa jo nyppimään.