2-3

Tein eilen toisen clearbluen ja viikot olivat nousseet onneksi oletetusti. Huh. Ehkä se vähän rauhoitti mieltä. Toisaalta eipä se mitään takaa, koska viimeksikin samassa vaiheessa digi näytti 2-3 ja silti oli tuulimuna. Mutta en tiedä miksi kuitenkin on olo aika rauhallinen ja luottavainen. Välillä iskee joku ahdistus, kun ei ole mitään hirveitä oireitakaan. Välillä vatsassa on menkkajuilinoita. Yleensä kerran pari päivässä. Rinnat ei ole juuri kipeet eikä ainakaan nännit, mikä on ennen ollut aika iso oire. Toisaalta nyt on vasta aikas alku, omien laskelmien mukaan 4+3, että kyllä tässä on vielä aikaa oireilla. Sitä tietenkin seuraavat pari viikkoa kuulosteleen erityisen tarkasti itseään viimeksi kun kaikki oireet hävisivät pikku hiljaa näiden viikkojen aikana. Ei kai sitä kahta kertaa peräkkäin niin huono tuuri voi käydä? Jotenkin en osaa pelätä ollenkaan ihan tavallista keskenmenoa tai keskeytynyttä keskenmenoa. Kai sitä vaan peilaa niihin omiin kokemuksiin ja sama kohtalo uudestaan pelottaa. Koitan nyt pitää vaan kiinni tästä rauhallisuudesta ja luottavaisuudesta, kun ei se pelko muuta asiaa eikä tilannetta tai sen lopputulosta miksikään, vaikka kuinka murehtisin. Tietenkin helpommin sanottu kuin tehty. 

Pieni parisuhdelaatuaika oli oikein mukavaa. Tällä hetkellä istun bussissa menossa kotiin ja mies lähti tämän vuoden viimeiseen koulutukseen. Eilinen keikka oli oikein hauska ja loppu iltakin ihan mukava. Väsymys alkoi vaan painaa jo aika aikaisin. Mies oli ainoa, joka olisi halunnut jatkaa iltaa vielä, muut kun olivat vesilinjalla niin silmäluomet alkoivat lupsua. Ihan mukavaa sitä oli vielä hotellihuoneessakin ja uni maittoi sen jälkeen. Hotelliaamiainen on aina hyvää. Hieman on jo ikävä neitiä, toivottavasti yö meni hyvin mummulassa.