Kirjaimellisia ja itseaiheutettuja. Tälläkin hetkellä jyhmii päätä, mutta en millään viitsisi ottaa mitään lääkettä. Sain jo hirveän ahdistuksen niistä parista buranasta lauantaina. Nyt ihan varmaan onnistuin itse sössimään tämän kierron mahdollisuudet estämällä oviksen ottamalla pari buranaa ehkä noin viikkoa ennen ovista... Jeah... ehkä jos söisin niitä maksimiannoksella monta päivää, sillä voisi olla jotain vaikutusta. Ihan järkikin sen nyt sanoo, että tuskin noilla kahdella buranalla tuossa vaiheessa on mitään merkitystä. Mutta sitten taas googlailee kaikkea ja alkaa masentaa. Voisihan sitä ottaa panadolinkin, mutta jotenkin luonto ei anna nyt periksi sillekään kun en normaalisti juuri mitään lääkkeitä syö. Luulen, että tämä kummallinen olo on nyt jostain muusta. Olo on ihan kuin ennen menkkoja. Naamassa on finni. Rinnat on vähän kipeät. Mahaa on juilinut välillä menkkamaisesti (ei ovismaisesti, vissi ero). En oikein ymmärrä. Ja sitten vielä se viime viikkoinen masispäivä. Se on niin pms-oireita kuin vain olla ja voi. Onko ovis livahtanut ohi meikäläisen huomaamatta? Pari viikkoa normaalia aikasemmin vielä? Ei voi olla mahdollista. Jos onkin ovuloimaton kierto, mutta miten sekään olisi näin lyhyt? Ei vaan ymmärrä. Sitä niin luulee jo tuntevansa oman kroppansa, mutta ei tästä ota enää mitään tolkkua. Ainoa, mikä tässä nyt viittaa oviksen vasta olevan tulossa on se, että valkovuoto on lisääntynyt ja ehkä vähän muuttunut jo venyvämmäksi, mutta ei vielä läpinäkyväksi.
Ja sitten nuo ovistesti. Hyvä, että niitä ei ole enää kuin ehkä kahdeksan jäljellä. Saan niistäkin vain hirveän stressin. JOS vielä joskus sellaisia tilaan jostain niin otan kyllä jotain, mitkä saa tehdä aamupissasta eikä ole mitään jähdyttelyjä ym kikkailuja. Menee niin hermo noiden kanssa. En vain pysty olemaan pissimättä ja juomatta ja blaa blaa ja sitten jos jätän pissin jäähtymään unohdan sen. Samoin testin katsomisen. 10 minuuttia on aivan liian pitkä aika odottaa tulosta. Ehdin siinä ajassa tehdä jo 10 asiaa ja unohtamaan testin vessaan. Sitten kun on vielä tuo pieni häiriötekijä... Toivon nyt vain, että se ovis tulisi, ehkä se on vähän sairastelusta lykkääntynyt kun keho on keskittynyt pöpöihin... ja yritän olla stressaamatta. Helpommin sanottu kuin tehty.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti