Tosiaan taitaa olla totta, että kuukautiset muuttuu keskenmenon jälkeen. Vatsan kipuilua on ollut jo varmaan viime viikolta saakka koko ajan voimistuen. Aika kauan sitten tekivät lopulta tuloaan. Tiistaina tosiaan tuli illalla se tuhru jo, mutta keskiviikkona taas ei mitään. Olin ihan ihmeissäni, että mitä nyt. Kivut jatkuivat torstaina aikas voimakkaina, otin jopa buranan. Töissä alkoikin pieni punertava vuoto jo, joka oli alkuun limaista. Ei siis kyllä tyypillistä menkkavuotoa. Tänään vasta alkoi sitten ihan kunnon punainen verivuoto, jossa on ollut hyytymiäkin. Hieman ehkä runsaampaa kuin normimenkkojen ekana päivänä ja hieman kipuja enemmän. Aamulla nappasin varoiksi buranankin taas ennen töihin lähtöä. Laskin nyt vasta tämän päivän kp1 kun kunnon vuoto alkoi. Ehkä olisi jo eilisenkin voinut laskea, mutta mennään nyt tällä. Tyhjennysvuodon alusta tuli siis kaikkiaan 41 päivää kierron pituudeksi. Oli kyllä pitkiä viikkoja, vaikka normikiertokin saattaa joskus olla noin pitkä. Esimerkiksi kesän plussakierrossa tein testin näillä päivillä. Olen lähes varma, että ovis oli nytkin siellä kp26 tienoilla, tuntemukset oli niin selkeät. Ovuloimaton kierto venyy yleensä vielä pidemmäksi ja tosiaan ei noita tuntemuksia ja limoja ym ole ollut sillon. Noh eiköhän se kroppa tästä ala pelittään taas. Nyt täytyy vaan yrittää keskittyä muihin juttuihin parisen viikkoa ovista odotellessa.
Muutama päivä töissä oli kivaa. Olisi kyllä omalle päälle parempi, jos saisi töitä. Siinä ei ehtisi stressatakaan näillä jutuilla niin paljon ja vatvoa niitä. Aikuinen seura on ihan mukavaa vaihtelua ja jaksaa sitten tytönkin kanssa illalla paremmin olla. On enemmän läsnä ja päivän jälkeen on jo ihan ikävä. Välillä tulee huono omatunto siitä, että haluan pois kotoa ja olen halunnut jo pidempään. En ole mikään pullantuoksuinen kotiäiti. Alitajunnassa jäytää sellainen, että olen ihan paska äiti kun en jaksa leikkiä, istua hiekkalaatikolla tai antaa vauhtia keinussa tunti tolkulla. Miksi sitten olen lapsen halunnut kun en edes hänen kanssaan jaksa olla? Ja miksi haluan toisen!? Ehkä sekin on vähän tässä taka-ajatuksena, että olisivat toisilleen seuraa niin äidin ei tarvitsisi aina. Silti en ole kotiäiti enkä siksi muutu. En ole ikinä aikonut olla kolmea vuotta kotona lapsen kanssa enkä aio olla seuraavankaan. Alle vuoden ikäistä en kuitenkaan halua laittaa päiväkotiin. No ei nyt mennä asioiden edelle. Ensimmäinen toive on nyt tällä hetkellä saada töitä ja sitten neiti päiväkotiin ja sitten toivon, että tärppäisi uudestaan mahdollisimman pian. Koitan parhaani ettei yritys mene pakonomaiseksi. Vaan otetaan rennosti. Päätin nyt etten enää tilaile ovistestejä vaan luotan omaan kroppaani. Tämä siksi, etten liikaa stressaisi ja koko homma menisi ihan pakkopullaksi. Nyt pitää mennä nukkumaan. Laitoin neidin sänkyyn jo kahdeksalta, kun ei taas ollut suostunut päikkäreille niin oli rättiväsynyt. Herää varmaan seitsemältä, itse kyllä tykkäisin näin viikonloppuna nukkua vähän pidempään. Kurkkukin on kipeä. Taitaa tulla joku flunssa. Neidiltä taas varmaan tarttui. Toissayö oli aika hulabaloota, kun taisi olla nenä tukossa ja kurkku kipeä tytöllä. Heräiltiin tunnin välein. Oli kiva nousta seiskalta töihin. Mies pakeni toiseen huoneeseen nukkumaan kun nousi jo viideltä. Nyt ollaan taas viikonloppu kahdestaan ja mies lähti aamulla koulutukseensa. Huomenna olisi onneksi koko päiväksi suunnitelmia. Uinnit jää nyt väliin menkkojen takia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti