sunnuntai 18. lokakuuta 2015
Kipeänä
Olen taas kipeenä tai no en kyllä ole varma olinko tässä välissä kunnolla parantunutkaan. Silloin pari viikkoa sitten kun neitikin oli kipeä niin oli itselläkin kurkku kipeänä pari päivää, mutta meni sitten enimmäkseen ohi, pieni tukkoisuus vain jäi. Taisi olla joku sitkeämpi pöpö kun neidilläkin edelleen nenä välillä vuotaa. Tuossa oli jo ihan nenä ruvella kun niin paljon sitä joutui pyyhkimään viisareita jatkuvasta. Viime viikolla mies sai jonkun pöpön ja nyt sitten perjantaina iski taas meikäläiselle joku hirveä kurkkukipu. Lauantaina saattoi olla lämpöäkin, en mitannut. Nyt alkaa taas olemaan parempi olo, vaikka kurkku edelleen on vähän kipeä. Äitikin oli tuossa edellisviikon sairaana, että kai sitä sama pöpö jyllää. Ehkä se vaan iski hitaammin meikäläiselle. Eilen olo oli kyllä aivan karmea ja lopulta otin sitten buranaa, koska se auttaa myös kurkkukipuun. Olen vain koittanut vältellä erityisesti noita tulehduskipulääkkeitä tässä vauvaprojektissa, kun ne eivät kuulemma ole hyväksi. Mihin liittyen olenkin tässä ovista odotellut. Nyt mennään kait kp18. Olen koittanut ottaa rennosti. Mieskin on nyt kotosalla pari viikkoa niin ei tartte miettiä sitä, että ovis menisi sen takia ohi suun. Eiköhän se tässä parin viikon sisällä kuitenkin tule, jos kierto on yhtään sen normaalin rajoissa, jolloin ovis on siis ollut kp21-26 välillä yleensä. Toivottavasti tämä tauti ei nyt ole lykännyt ovista, niinkin voi joskus käydä. Vielä ei ole kummempia merkkejä oviksesta ollut. Limoja olen seurannut ja tänään tein ensimmäisen ovistestin, mutta se oli ihan vitivalkoinen. Voi olla, että taas oli liian laimeaa pissaa enkä pystynyt odottamaan ja antaa pissin jäähtyä hetken. Katsotaan nyt jaksanko huomenna testailla. Iltapäivä voisi olla parempi aika kuin aamupäivä. Katsotaan nyt, en nyt niin enää perusta mitään noihin testeihin. Luotan enemmän oman kropan toimintaa ja siihen, että tunnistan kyllä sen touhut. Viime viikon masis olo on onneksi väistynyt. Sain siivottuakin ja siskon vierailu piristi kivasti. Työpaikka, johon hain, meni sivu suun. Harmittaa se vähän. Luulen, että kysymys on kokemuksesta. Ikävä vain, että vaikea sitä kokemusta on saada jos kukaan ei koskaan ota töihin. No, uutta matoa vaan koukkuun, pari hakemusta pitäisi taas lähettää.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti