Suurin osa ihmisistä varmasti haluaa kontrolloida elämäänsä, tehdä omat päätöksensä, saavuttaa unelmansa ja koittaa päästä tiettyihin päämääriin. Mutta... Niin aina on se mutta, koska on olemassa monia asioita joihin ei voi vaikuttaa, ainakaan kuin tiettyyn pisteeseen ja se on pelottavaa ja ahdistavaa. Mikään määrä omaa halua tai työtä ei voi tiettyihin asioihin vaikuttaa. Olen tänään pohdiskellut tätä asiaa aika paljon. Tällä hetkellä oma tulevaisuus on niin auki, että en tiedä miten olla. On niin monta muuttuvaa tekijää eikä mikään ole varmaa. Epävarmuus on pahinta elämässä, mitä tiedän. Tällä hetkellä ahdistaa aivan valtavasti kaksi suurta epävarmuustekijää. Työt ja raskaus. Kummankin eteen voin vain tehdä tietyn määrän asioita ja loppu ei ole minun käsissäni eikä riipu siitä kuinka paljon sitä haluan. Varmasti epävarmuus on suurimman osan mielestä ikävää, mutta tuntuu että itse siedän sitä vielä keskivertoa huonommin. Kai se kaikki lähtee huonosta itsetunnosta, siitä etten tiedä pärjäänkö jos tilanteet muuttuu. Miten reagoin uusissa ja oudoissa tilanteissa. Veikkaisin, että esimerkiksi synnytyskipupelkoni myös liittyy tähän samaiseen asiaan. En ole kontrollissa silloin enkä tiedä mitä tapahtuu. Samoin luultavasti asiaan liittyy puhelimella soittamisen ääretön vastenmielisyys. En vain pysty soittamaan vieraille ihmisille. Hoidan kaikki asian sähköpostilla, jos vain suinkin mahdollista. Saan rauhassa miettiä sanamuotoja ja lukea toisen vastauksen, ei ole muuttuvia tekijöitä ja olen tilanteen hallinnassa. Jännä juttu, mutta kasvotusten ei ole samaa ongelmaa. Luultavasti siksi, että osaan lukea toista ihmistä siinä tilanteessa niin hyvin. Huonon itsetunnon ansiota sekin, kun peilaa itseään aina muiden kautta niin oppii hyvin lukemaan muita. Samalla nämä kaikki asiat harmittavat ihan hirveästi, kun sitä halua olisi niin paljon mutta ei vaan onnistu.
Ja lopuksi kierto vetelee viimeisiään. Ihme on, jos ei huomenna tai lauantaina viimeistään ala menkat. Alavatsalla on jo pari päivää juilinut siihen malliin. Tein sen viimeisen testin tuolta pyörimästä, vaikka tiesin jo tuloksen. Ihan vitivalkoinenhan se edelleen. Ai mikä kärsivällisyys... Ei kuulu tapoihin. Alkaisi nyt vaan sitten uusi kierto. Taas saisi olla melkein kolme viikkoa murehtimatta näitä juttuja. On myös kivoja juttuja tiedossa, koska menen miehen omistuksessa olevalle salille auttelemaan parina päivänä viikossa muutaman viikon ajan kun sieltä jää työntekijä saikulle pidemmäksi aikaa. Aikuista seuraa ja muuta ajateltavaa, se on kivaa. Huomenna menen opettelemaan hommia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti