Perspektiiviä

Meillä ja minullakin on asiat oikeasti todella hyvin. Vaikka olenkin ollut surullinen, ahdistunut ja alakuloinen vajaa kolme viikkoa, tänään olen tehnyt vähän reality checkingiä. Saan toki surra tapahtunutta, mutta asiat voisivat olla niin paljon huonomminkin, että ehkä nyt on aika siirtyä eteenpäin ja suunnata katse tulevaisuuteen. Raskaus on vain ajan kysymys minulle. Monelle muulle vain kaukainen haave. Tällä hetkellä toivon eniten, että saisin töitä. Löysinkin taas pari paikkaa, joihin laitan hakemuksen. Toivon erityisesti toiseen edes pääseväni haastatteluun, koska se olisi juuri minun koulutuksellani sopiva työ ja sopivan pituinen sijaisuus sitäkin ajatellen, että jos uusi tulokas ilmoittelisi tulostaan pian. Se olisi kyllä arvokasta työkokemusta tulevaisuutta ajatellen. Tällaisia ajatuksia viikonlopun aikana. Ajatuksia herätteli keskustelu erään serkkuni kanssa. Hän on minua jonkin verran vanhempi eikä olla usein tekemisissä. Tuli jotenkin keskustelua lapsista ja heillä on neljän vanha tyttö. Hän kertoi heidän odottaneen viisi vuotta, että saivat hoitojen avulla lopulta lapsen alulle. Huh, se on pitkä aika se. Luen kyllä paljon lapsettomuudestakin kertovia blogeja ja tiedän, että joskus siihen menee aikaa, mutta se että saa tutut kasvot tällaisen tarinan taakse ja, että siitä avoimesti puhuu on hienoa. Ei siis tietenkään se, että on kärsinyt lapsettomuudesta, mutta se että siitä kertoo. Kaikille tosiaan se ei ole niin yksinkertaista, joten olen iloinen siitä, että meillä on jo ihana tyttö ja mitä luultavammin vuoden sisään toinenkin ainakin tulossa.