Kirves lopullisesti kaivossa

Eilen kun sain postauksen kirjoitettua, menin vessaan ja pyyhkiessä tuli ruskeaa tuhrua. Sitä ne eiliset mahakivut enteili. Aamuun mennessä ei kuitenkaan vielä ollut kunnolla menkat alkaneet niin tein nyt vielä viimeisen testin ja täysin puhdas negahan sekin oli. Turhaan tuhlasin. Nyt vain odottelen, koska menkat alkaa kunnolla. Jep, mutta en kyllä usko olleeni kovin väärässä oviksen suhteen, sillä siitä on nyt tasan kaksi viikkoa aikaa eli ihan normiluteaalivaihe. Tuhru nyt varmaan parin päivän sisällä muuttuu kunnon vuodoksi. Sitten saakin olla rauhassa reilu pari viikkoa eikä tarvitse miettiä näitä juttuja. Jossain kohtaa ehkä tilailen niitä digiovistestejä niin ei tarvitse arpoa noiden viivojen kanssa. Lueskelin noista sofin testeistä, että ne taitaa olla ainoita, joiden ohjeissa on että pissan pitäisi antaa jäähtyä jonkin aikaa ennen testausta. Ehkä sekin on vaikuttanut ovistestituloksiini, kun olen sen heti tehnyt. Ja sitten se juominen ja rakossaoloaika lisäksi. Olisin aika tyytyväinen, jos saisin seuraavan oviksen varmuudella metsästettyä, kun oikeaoppista tulosta en ole koskaan testiin saanut. Nyt lakkaan murehtimasta hetkeksi ja mietin muita juttuja pari viikkoa. Stressaan hiukan kuitenkin jo ovisajankohtaa ja sitä miten mies on taas kotosalla... Eiköhän se tästä kuitenkin. Pari kyyneltä taisin illalla sängyssä tirauttaa ja miehelle puhua tunnoistani. Ei tuo kyllä taida näistä jutuista paljon ymmärtää.

Ahdistus

Mitään ei tapahdu. Oon niin huono odottamaan. Onneksi seuraaviksi päiviksi on jotain tekemistä. Sain lyhyen sijaisuuden. Kolmen päivän takia kannattaa jo ilmotella kelaan töitä ja saada lisää kokemusta cv:seen. Miten onkin niin normaali olo. Ja miksi en muista yhtään millainen olo oli kesällä ennen kuin plussasin. En ole edes blogiin kirjoittanut mitään. Jotain alavatsatuntemuksia on, mutta en tiä meinaako mitään. Tuskin. Mieli muuttuu edelleen monta kertaa päivässä. Välillä tuntuu, että menkat voi alkaa hetkenä minä hyvänsä, mutta ei. Kohdunsuukin on niin tiukasti kiinni, että tuskin ihan lähiaikoina alkaa. Tissit ei ole kipeät paitsi lihakset alla kun eilen olin salilla. Tänään koko päivän mietin sattuuko vatsalihaksiin vai johonkin syvemmälle kun kipu oli kuitenkin vain alavatsassa. Tänään ahdistuin ihan totaalisesti tähän tietämättömyyteen ja odotteluun. Meni treenitkin ihan persiilleen kun en pystynyt keskittymään. Kai sitä taas huomenna aamulla kaivan jonkun testin esiin ennen töihin lähtöä. Luulisi jo jotain näkyvän, jos on näkyäkseen. Mun tuurilla ovista ei ollut ja menkat antaa odottaa vielä piiitkän aikaa ja sitten taas odotellaan ainakin kolme pitkää viikkoa ovista ja pari viikkoa piinailua eli katsellaan marras-joulukuussa sitten... Aargh....

Vitivalkoista

Ei edes kuvittelemalla saa viivanpaikkaa tai muutakaan aikaiseksi. Huoh... Niin toivoin jotain siihen, mutta ei. Takaraivossa kuitenkin koko ajan se, että ei ole tuon taivaallista mitään oireita, joten ei kai siihen mitään voikaan tulla. Pää ei kestä tätä odottelua. Omia laskelmia taas... Sen vahvimman viivan, joka ei siis missään määrin ollut positiivinen vaan vaaleampi kuin kontrolli, sain tiistaina iltapäivällä ja siitä tulee huomenna kaksi viikkoa. Limaa ja alavatsan arkuutta ja tärinäherkkyyttä sekä kohdunkaulan/suun aristamista oli tiistaina, keskiviikkona ja torstaina. Torstai ja perjantai kohdunsuu pehmeä ja auki. Keskiviikkona se oli vielä hieman kova ja tosiaan tuo uusi ilmiö eli arkuus, joka tuntui ihan peräsuolessa asti välillä, jos vaikka istahti vähän töksähtäen. Torstaina aamulla hyvin äkäisiä vihlaisuja vasemmalla alavatsalla. Ihan ääneen kommentoin miehelle niistä ja neidin pukeminen keskeytyi, kun piti pitää vatsasta kiinni ja menin vähän kaksinkerroin. Se kesti ehkä minuutin. Samoilla kohdilla tuntui koko seuraavan viikon joka päivä muutaman kerran tylpempää jomottelua. Jossain kohtaa oli turvotusta vatsassa viime viikolla ja rinnatkin vähän kipeet. Torstaina tosiaan myös sitä vaalean ruskeaa tuhrua pyyhkiessä pari kertaa. Ajoituksen puolesta tuo siis olisi oikeasti sopiva. Jos tuo tummin viiva enteilisi, että ovis oli ollut esimerkiksi tuolloin torstaina. Viivahan olisi voinut olla tummempi, jos olisin vielä testannut myöhemmin tiistaina uudestaan ja kauemmin rakossa olleesta pissasta. En niin tehnyt, koska ajattelin, että se olisi tumma sitten keskiviikko aamupäivällä, kun testaan seuraavan kerran. Olen vakaasti alkanut epäilemään ovistestien toimivuutta kohdallani. Todistetusti olen ovuloinut ainakin kaksi kertaa, kun on raskaus alkanut. Kertaakaan en kuitenkaan ole onnistunut samaan oikeaoppista positiivista ovistestiä eli samanvahvuista tai tummempaa viivaa. Yhden kerran olen saanut melkein yhtä tumman, josta viidentoista päivän päästä alkoi menkat. Se oli edellinen kierto ennen kuin plussasin kesällä. Seuraavassa kierrossa ei enää ollutkaan testejä ja tunnistin oviksen ihan ilmankin. Ja siitä kierrosta tein hyvin haalean plussan tuntemuksista 13 päivän päästä. Voi myös olla, että kohdallani hormonit nousevat hitaasti/pissa on vain liian laimeaa ym. Laatikossa on vielä monta liuskatestiä ja pari viikkonäytöllistäkin. CBn testejä säästän siihen saakka, että liuskaan ilmestyy jotain. Yritän vielä olla heittämättä sitä kirvestä takaisin kaivoon ja toivon ihmettä. Tällä viikolla se toivottavasti selviää, suuntaan tai toiseen. Hieman tuo nega testi mieltä masensi, mutta en ihan kaikkea toivoa vielä heittänyt. Monet ovat kuitenkin saaneet negoja ihan sinne dpo 14 saakka tai jopa pidemmälle (google on taas ollut kovassa käytössä).

Ei mitään uutta

Ei menkkoja, ei oloja, ei mitään. Laskeskelin, että huomenna voisi olla 11 tai 12 päivää ovistuntemuksista, ehkä testissä näkyisi jo jotain. Viimeksi näkyi oman arvion mukaan dpo 13 ja silloin oli tuulimuna, joten voisikohan hormonitasot olla alhaisempia. Testasin kuitenkin herkällä davidilla eikä testit silloin kunnolla vahvistuneet edes, vaikka digi silloin näyttikin 2-3. Jos huomenna aamulla ei mitään näy,  niin en ehkä siltikään heitä vielä kirvestä takaisin kaivoon vaan odottelen pari päivää. Toivon, että torstaihin mennessä olisi jotain tapahtunut, menkat tai plussa, jotta pääsisi eteenpäin. Tällä hetkellä olo on vain jotenkin paikallaan junnaava. Ja jos menkat alkaisivat torstaihin mennessä, olisin aika varma, että kroppa toimii edes jotenkin, koska silloin ovistuntemuksista olisi se 14 päivää eli normiluteaalivaiheeni. Jos taas homma venähtää eikä kuitenkaan plussaakaan testiin tule niin aikas varmasti ovistakaan ei ollut. Kun vaan voisi olla pähkäilemättä asiaa koko ajan. En pysty oikein keskittymään mihinkään fiksuun. Yrittänyt tässä viikonloppuna tehdä noita avoimen yliopiston opiskelujuttuja, kun anoppi on kylässä, mutta vähän väliä eksyy ajatukset ja google laulaa taas ties mitä. Toivottavasti olen aamulla jo viisaampi...

Mitäköhän tämä sitten meinaa?

Pitäisikö kaivaa vielä se kirves kaivosta hetkeksi? Tuo rusehtava valkovuoto tuhru mikä lie, jota tuli  kahdella vessareissulla paperiin, eipä ole tullut enää. Hmm... Toisaalta jos ovis olisi ollut viime viikolla esim. keskiviikko-torstai akselilla niin sehän voisi olla kiinnittymisestä johtuvaa. Mikä kyllä edelleen tarkoittaa, että olen osan oireista ainakin kuvitellut tähän mennessä, sillä ei ennen kiinnittymistä kauheasti mitään voi olla. Edelleen siis odottelua. Alkaako vaiko ei... siinä vasta pulma. Jos ei maanantaihin mennessä kuulu niin varmaan testaan, vaikka sekin voi olla liian aikaisin. Ja jos ei edelleenkään kuulu niin uudestaan parin päivän päästä. Veikkaan kyllä, että ne menkat sieltä jossain kohtaa alkaa. Olo on jotenkin niin blaah ja normaali ja tämän viikon kiukkuisuus viittaa pms-oireisiin. Pitää varmaan henkisesti alkaa valmistautua menkkoihin, niin ei putoa mistään taivaista.

Se siitä

Turhia toiveita ja kuviteltuja oireita. Aamulla paperiin aavistus rusehtavaa ja kohdunsuukin on hieman pehmennyt ja laskeutunut. Luovutin. Lähipäivinä menkat varmaan alkaa kunnolla. Masentaa, kroppa ei sitten ollutkaan vielä valmis uuteen yritykseen. Ei ovista sitten varmaan oikeasti tullut, vaikka oireet siihen niin kovin viittasivat. Negat tikut siis olivat oikeassa. Harmittaa, että kroppa sillälailla huijasi taas, ensin raskauden kanssa ja nyt oviksen. Hyvä ettei kierto silti tämän pidemmäksi venähtänyt, kuten ovuloimattomilla kierroilla on tapana. Nyt on vasta kp 35 eli ihan normaali kiertopituus meikäläiselle. Edessä taas monta piiiitkää viikkoa seuraavaa ovista odotellessa. Huoh. Ei sentään itku päässyt, vaikka latasinkin aika paljon toiveita tähän. Ehkä tämä on hyvä juttu, voin keskittyä muihin asioihin hetken. Eilen laitoin taas hakemuksen erääseen työpaikkaan. Se olisi loistava työ. Alaani, sopivan lähellä ja tärkeää työkokemusta, vaikka onkin vain sijaisuus ensi kesään saakka (voisi jäädä suoraan äippälomalle siitä...). Harvoin tulee vastaan tällaista mahista. Jos saisin työn, niin neidin pitäisi mennä sitten päiväkotiin. Ehkä siinä on tarpeeksi mietittävää. Kunhan menkat alkaa kunnolla, taidan tilailla jostain sen digitestin niin ei tarvitse arpoa noiden liuskojen kanssa, jos viiva alkaa vahvistua. Kyllä tämä tästä. Leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä.

Positiivisuus tule takaisin

En tiedä, taisi olla kuviteltuja juttuja kaikki mukaoireet. Olo on ihan normaali, blaah. Viime yönä näin unta, että olin uudestaan raskaana ja sekin osottautui tuulimunaksi. Kiva herätä siihen... Tulisipa jotain. En millään malttaisi odottaa vielä viikkoa. Saisko aikakoneen tai kristallipallon.


Edit. Ehkä menkkamaisia juilinoita ja taitaa ne tissitkin olla vähän kipeet taas. En kestä tätä. Mieli muuttuu monta kertaa päivässä. Ärsytyskynnys on muuten matalalla, pms-oireita kenties? Ei voi tietää, mutta kun mä haluun! Miksei vois jo tietää. Jos maanantaihin sais lykättyä testaushimoa.

Kutkuttavaa

Vatsa on ollut turvonnut, erityisesti tänään katselin peilistä, että oho. Ei ole tällainen olo ollut pitkään aikaan, kun on tuo ruokavaliokin ollut niin tiukka. Turvotus olo alkoi jo la iltana, mutta epäilen että saattoi johtua myös syömisestä kun hieman poikkesin ruokavaliosta kun vietimme miehen kanssa vähän laatuaikaa ja kävimme syömässä ja leffassa ja oltiin hotellissa yö. Viime torstain vihlovasta kivusta vasemmalla alavatsalla jäi tympeä jomottelu. Ei siis koko ajan, mutta muutaman kerran päivässä ja erityisesti liikkeessä. Voisikohan olla keltarauhanen... Tässä äsken huomasin rintojen olevan hieman kipeet, se on tullut tämän päivän aikana. Ja jotenkin tuntuvat isommiltakin, koska kuntokuurin seurauksena tissit vähän pienenivät, mutta liivit tuntuvat taas täysiltä. Koitan tässä malttaa mieltäni ja olla kuvittelematta liikoja ettei tule mitään pettymyksiä. Ensi viikolla aikaisintaan kannattaa testailla, jos menkkoja ei näy. Kohdunkaula on pidentynyt, napukka kovettunut eikä valkovuota ole kuin nimeksi. Vielä mieli on positiivinen negoista ovistesteistä huolimatta.

Vielä kerran ovispohdintoja

Neuroottinen kun olen niin kaivelin roskiksesta kaikki tekemäni ovistestit. Yäk joo, en ole ehkä sieltä terveemmästä päästä tai pakkomielle alkaa kivuta huippuunsa. Tässäpä teillekin kokoelma testejä. Ylhäältä viides on siis kaikista tummin mitä sain aikaiseksi ja se minkä unohdin vessaan puoleksi tunniksi. En muista yhtään kuinka kauan aikaa oli edellisestä vessakäynnistä saati, että olinko juonut kauheasti sinä aikana. No, elän toiveissa, että nuo limat ja muut oireet olivat oikeasti oikeassa ja tuo testi nyt jäi vain jostain edellä mainitusta syystä vaaleaksi. Voihan se olla, että se on testiajan sisällä ollut yhtä tumma ja sitten kuivuessaan vaalennut vähän (tai olen dipannut sitä pissassa liian vähän aikaa, onhan näitä selityksiä). Eihän näitä testejä saisi jälkeen päin näin analysoida. En tiedä mikä aivopieru tänä aamuna tuli. Ajattelinkin nyt jättää testailut toistaiseksi ja katson parin viikon päästä oliko kroppani oikeassa vai ei. Luteaalivaihe kun on yleensä ollut se aikalailla tasan 14 päivää. Ainahan on tietysti mahdollisuus, että kroppa vain yritti ovuloida, mutta ei onnistunut siitä. Kiva vaan kun stressaan asiasta niin paljon, ei auta asiaa. Jos tästä nyt ensi kiertoon vielä päästään niin ajattelin tilata noiden liuskojen kaveriksi jonkin digitaalisen testin. Ja jos jossain kohtaa näyttää, että viiva alkaa näkyä/tummentua niin varmistan sitten digillä. Pelkkää digiä en kyllä voi käyttää, koska saisin tilata niin paljon niitä vaihtopäitä näin pitkässä kierrossa, että menisin konkurssiin. Ei mennä kuitenkaan asioiden edelle ja toivotaan, että tämä kierto toisi tulosta. Ainoa, mitä enää seuraan on tuo kohdunkaulan/napukan muuttuminen. Limat on jo hävinneet. Ihan ei vielä ole kuiva kuiva kausi, mutta melkein. Kohdunnapukan muutoksista tässä olettamani oviksen teinoilla sen verran, että maanantaina ja tiistaina se tuntui vielä aika kovalta, mutta keskiviikko ja torstai oli jo pehmeä ja enemmän auki. Muutenkin limakalvot ovat olleet turpeammat ke ja to ja tänäänkin vielä. Keskiviikkona oli myös aivan uusi juttu eli kohdunkaula tuntui myös jotenkin aristavan (tätä tuli googlailtua, mutta olettavasti liittyi ovikseen, tärähdyskipuun jne., koska meni eilisen aikana ohi). Odottelen nyt vain, että koska se sulkeutuu ja kovettuu sekä nousee, vaikka siis näin synnyttäneellä se ei enää ihan kunnolla kiinni enää menekään. Sitten joskus ennen menkkoja taas vähän laskeutuu ja avautuu. Tietenkin toivon, ettei tätä tulisi, mutta vaikka se vähän laskeutuisikin niin se ei vielä merkitse mitään. Viimeksi kesällä raskauden alkaessa olin varma, että menkat alkaa, koska se laskeutui ja heitinkin sitten melkein kirvestä kaivoon. Mutta sitten kuitenkin testi näytti plussaa.

Raskauden päättymisestä eli tyhjennysvuodosta on vasta oikeasti kulunut 28 päivää. Tuntuu ikuisuudelta, paljon pidemmältä ajalta. Ja mikäli nyt tuntemukseni olivat oikeassa, ovis oli aivan samaan aikaan kuin siinä kierrossa, josta viimeksi raskaus alkoi eli kp26. Jännää. Seuraavat kaksi viikkoa koitan olla stressaamatta ja keskittyä opiskeluun sekä työn etsimiseen (myös stressaavaa, kun ei niitä löydy). Enkä tee liian aikaisin mitään testailuja, vaikka tuolla kaapissa niitä onkin odottamassa. Nyt peukut ja varpaat ristiin, että tämä päättyisi onnellisesti (siis yhdeksän kuukauden päästä ;)).

Yhtä kysymysmerkkiä

Ota nyt tästäkin selkoa. Ovis oireet alkoi maanantaina liman lisääntymisellä ja tiistaina ekaa kertaa testiin tuli haalea viiva. Ajattelinkin, että siitä se sitten vahvistuu ja parissa päivässä plussa tulee. No ei tullu. Oireet jatku voimakkaana ja tiistain toisen testauksen viiva oli vahvempi kuin aamupäivän, mutta harmikseni unohdin sen vessaan puoleksi tunniksi ennen kuin muistin mennä katsomaan. Voi siis olla, että se olisi ollut tummempi testiajan sisällä. En sitten enää testaillut tiistaina. Ehkä tikkuu olisi tullut kunnon plussa vielä myöhemmin, jos olisi testannut. Voi siis olla, että missasin sen huipun, sillä keskiviikkona testiin tuli enää hyvin haalea viiva ja tänään ei enää mitään. Limatkin oli jo tänään vähentyneet huomattavasti. Saatan hyvinkin kuulua niihin, joilla huippu on nähtävissä hyvin vähän aikaa ja siksi on aiemminkin ollut vaikeuksia sitä bongata. Oireet kuitenkin on niin selkeät, että ilman negoja tikkuja en epäilisi hetkeäkään etteikö ovis olisi ollut. Eilen oli koko alavatsa arka ja tärinä herkkä. Tänään aamulla lisäksi hyvin terävää kipua vasemmalla puolella alavatsalla jonkin aikaa. Tavallista turvotusta ei ole ollut, mutta se voi johtua tämän hetkisestä ruokavaliostakin ettei vatsan alue reagoi niin herkästi. Tästä tulikin mieleeni, että tuo laihdutus voi olla yksi syy kropan käynnistely vaikeuksiin. On se niin herkkää touhua. Noiden testien tekeminen on ehkä liian stressaavaa myös. En varmaa tilaile enempää vaan luotan kroppaani. Se on kuitenkin todistetustikin ovuloinut ja olen sen tunnistanut ilmankin testejä. Testailussa on myös omat ongelmansa, jotka liittyvät aikatauluihin eli omalla kohdallani siihen ettei heti aamuvirtsasta voi testata ja sitten taas pitäisi olla ainakin 2h ollut pissimättä ja juodakin vielä vähän sinä aikana. Voikin olla, että tiistain haalea tulos on osittain siitä johtuva, että en ollut pidätellyt tarpeeksi kauan ja juonutkin liikaa. No, testailen varmaan vielä jonkin aikaa, mutta alan henkisesti valmistautua parin viikon päästä menkkoihin tai positiiviseen r-testiin, tietenkin toivoen jälkimmäistä.

Finally

Limoja ja haalea viiva jo ovistestissäkin. On tätä odotettu. Nyt enää mietityttää, koska vahva plussa tulee ja miten se sopii miehen poissaoloon... Jos sais pienellä stressillä siirrettyä sen ensi viikkoon. Toivossa on hyvä elää, sanoo lapamato.

Kuvitelmia tai turhia toiveita

En tiedä, miten kuvittelen jotain ihme oireita itselleni. Google on ollut taas kovassa käytössä. Ovistestit pysyy negana. Valkovuoto on muuttunut kummalliseksi vetiseksi viime viikon kuivuuden jälkeen. No sitäkin löytyi raskausoirelistauksista. Jotain alavatsan tuntemuksia on ollut, mutta niistä en kummempin perusta mitään kun voi olla omalla kohdalla suolisto-oireitakin. Vaan kunnon menkkajomottelut liittyvät alkuraskauteen. Ja tissien kipeytyminen. Muut oireet on vähän niin ja näin, voi liittyä muuhunkin. En tiedä ehkä ovis on vasta tulossa ja on vain outoa tuo vetisyys, en ole mielestäni ennen huomannut. Noh joka päivä teen ovistestin, että tuskin se ohi pääsee livahtamaan, jos on vasta tulossa. Valkovuotoa tutkailen kanssa ja kuulostelen omaa kroppaa. Olen oviksen ennenkin huomannut ilman testejä. Kun olisi jokin kamera, millä näkisi mitä tuolla sisällä tapahtuu niin ei tarttisi stressata. Vaikka stressaan silti, ainakin sitä, että mies lähtee taas perjantaiaamuna koulutukseensa ja on sunnuntaihin. Yritä tässä nyt sitten jotain lasta tehdä kun ei tiedä mitä kroppa touhuaa saati onko mies maisemissa kun olisi tarvis.

Ikävä aavistus

Olen tässä pohtinut, että olisiko ovis kuitenkin voinut olla jo sunnuntaina. Loppuviikosta valkovuoto lisääntyi ja halutkin. Miehen kanssa puuhailtiinkin ensimmäistä kertaa vuodon loputtua torstaina. Koska oltiin mökillä, en taas hygieniasyistä kauheasti tutkinut limatilannetta eikä sitten oikein torstain jälkeen ollut mahdollisuuksia intiimiin kanssakäymiseen. Sunnuntaina oli illalla turvotusta, mutta ajattelin sen vain johtuvan siitä, että autossa kotimatkalla poikkesin hieman tämän hetkisestä aika tiukasta ruokavaliosta syömällä vähän salmiakkia. Ei tullut mieleenkään silloin, että ovis voisi olla jo pari viikkoa vuodon alkamisesta, varsinkin kun normikierto on niin pitkä. Tämä ajatus tuli vasta tässä eilen tai tänään kun mietin, että valkovuoto on vähentynyt eikä halujakaan ole. Tikut näyttää puhdasta negaa. Harmittaa ja ärsyttää jos ovis jäi nyt hyödyntämättä. Miksi en jo viime viikolla aloittanut testaamista? Ei tarttisi miettiä tätä. Ehkä se nyt ei täysin jäänyt hyödyntämättä, mutta en kyllä usko kovin suuriin mahiksiin jos tosiaan ovi oli sunnuntaina ja seksiä oli torstaina ja maanantaina. Ärsyttävää, kun ei voi tietää varmaksi. Jatkan varmaan testailua nyt kuitenkin vielä ja toivon parasta (että ovis on vasta tulossa tai ettei mennyt täysin hukkaan). No jos ensi viikon sunnuntain tienoilla menkat alkaa niin ainakin tiedän, että ovis oli tosiaan viime su, jos ei niin ehkä testaan varmuudeksi r-testillä ellei ovistesti näytä tässä ennen sitä plussaa. Tällä hetkellä stressaan hirveästi tuosta miehen koulutuksesta. En tosiaan ollut tajunnut, että se vaatii niin paljon viikonloppuja koko syksyn jouluun saakka ja keväälläkin vielä. Jos kierto palautuu normaaliksi eli sinne 34 paikkeille niin yrityskertoja ei vuodessa tule niin paljon kuin vaikkapa 25 päivän kierrolla ja jos osa niistä tuhraantuu siihen ettei olla edes samalla paikkakunnalla kuin neljä päivää viikossa niin hukkaanhan ovikset silloin menee ja yritys venyy kun ei ole edes mahista tulla raskaaksi. Se ajatus oikein vääntää mahaa. En halua hukata yhtään mahdollisuutta. Haluaisin vain olla jo raskaana, haluan ne haaveet ja ajatukset ja tulevaisuuden takaisin. Vaikka toisaalta olisi kiva olla töissäkin välillä ja toivon todella, että saisin sen työpaikan, jota tällä viikolla hain. Ei se maata kaada, vaikka en ihan koko sijaisuutta voisi tehdä. Ei työnantajan tarvitse tietää suunnitelmistani. Ehkä itsekästä, mutta en kyllä lykkää yritystä mistään syystä, niin kova on vauvankaipuu ja tämän tyhjyyden täyttämisen halu. Vaikka asia ei nyt enää montaa kertaa päivässä pyöri mielessä niin kerran vähintään. En enää sillä tavalla ole surullinen tai itke enkä mitään, mutta jokin haikeus välillä iskee. Tyhmäähän se on miettiä, mikä olisi tilanne, jos kaikki olisi mennyt niin kuin kuuluukiin. Ei se auta ketään. Onneksi sentään suurin ahdistus ja kateus on muita odottajia nähdessä helpottanut. Yritän kovasti ajatella, että shit happens ja nyt se vaan tapahtu meille, vaikeaa se kuitenkin on. Olen ehkä enemmän kaikella on tarkoituksensa -tyyppi. Tälle vain on niin vaikea miettiä mitään tarkoitusta, mikä tahansa se onkin mieluummin olisin vauvan ottanut huhtikuussa...

Välitilassa

Siinä mielessä siis, että ei nyt ole oikein mitään kerrottavaa. Paitsi, että hcg oli 4,5 maanantain verikokeessa eli laskenut alle viitearvon. Terkka sanoi, että alle viisi on hyvä. Polilla hoitaja silloin puhui alle viidestä sadasta, mutta olikohan kyse eri yksiköistä tai jotain. Välitilassa ollaan siinä mielessä, että en tiedä yhtään miten kroppa tästä alkaa toimimaan. Odottelua siis. Ovista ei ole näkynyt, tuntunut eikä juuri nyt ole sellainen olokaan, että ihan juuri tikkuun pärähtäisi toinenkin punainen viiva. Eiköhän se sieltä tule. Normaaleissakin kierroissa ovis on ollut kp19-26 eli ei vielä edes sen mukaan olisi aika, jos kierron laskeminen aloitettaisiin tyhjennysvuodon ekasta päivästä. Eikä nuo luvut nyt varmasti mene normin mukaan yleensä tässä tilanteessa. Odottelu ja kärsivällisyys eivät ole ikinä olleet hyveitäni. Ovistestejä teen kerran päivässä nyt alkuun ja jos olo alkaa viittaan oviksen läheisyyteen niin varmaan kaksi kertaa päivässä. Yritän luottaa oman kropan tuntemuksiin, kun tiedän niiden aiemminkin olleen oikeassa ja tikut ovat vain varmistusta, ettei ovis mene esimerkiksi yön aikana ohi, jolloin en turvotuksia/vatsaoireita välttämättä huomaa.

Koitan kuitenkin ajatella nyt muutakin ja olen tehokkaasti hommannut itselleni tekemistä. Käyn salilla/jumpissa noin 3-4 kertaa viikossa ja lisäksi alkaa opiskelut. Olenkin tässä viime päivinä tutustunut opiskeluvaatimuksiin ja suoritustapoihin jne. ja alkanut etsimään kirjoja ja kuuntelemaan luentoja netissä. Mielenkiintoisia aiheita olen valinnut, katsotaan nyt pysynkö aikatauluissa ja hoitamaan kaikki hommat tässä muun kiireisen arjen ohella. Voi olla, että kirjoittelu vähenee, koska koitan käyttää tämän neidin päikkäriajan tehokkaasti hyväksi myös opiskelun suhteen. Luulen, että kirjoittelu ja asian vatvominen saa nyt muutenkin riittää hetkeksi. Ilmoittelen sitten, jos ovista bongaan tai jos menkat alkaa tai muuta vastaavaa. Nyt menen tekemään yhden työhakemuksen ja sitten jos neiti ei ole vielä herännyt, kuuntelen eilisen luennon loppuun.

Tuulimunaraskaus - Minun tarinani

Ajattelin nyt, kun vielä kaikki on tuoreessa muistissa, kerrata asiat alusta lähtien ihan itselleni muistiin ja jos joku joskus etsii tietoa asiasta niin saa lukea yhden kokonaisen kertomuksen.

Aloitetaanpa ihan alusta eli viime keväästä, jolloin annoimme toiselle lapselle luvan tulla. Keväällä olin kovin stressaantunut gradun teosta ja deadlineista, joten kroppa ei oikein aina toiminut ja ovulaatio lykkääntyi tai jäi välistäkin joskus. Sehän nyt  on normaalia joskus muutenkin. Kierto siis välillä venyi ja toiveet nousi, mutta testit näytti negaa. Koitin myös parissa kierrossa metsästää ovista tikuilla, mutta toisella kertaa en löytänyt sitä ollenkaan ja toisella kertaa taisin bongata, vaikka testi ei ihan vielä ollut kontrollin vahvuinen. En sillä kertaa ehtinyt testata toista kertaa samana päivänä kun oltiin reissussa. Nämä metsästykset kuitenkin stressasivat minua lisää, joten päätin olla tilaamatta lisää testejä. Kiertoni on normaalisti noin 34 päivää, mihin se on tasaantunut pikku hiljaa viime syksystä lähtien. Synnytyksen jälkeen olen alkanut tuntemaan myös ovulaation aika selkeästi. Ennen luulin oireita vain suolistoperäisiksi tai muiksi vatsavaivoiksi, mutta jossain kohtaa kalenterin kanssa asiaa pohtiessani huomasin niiden sijoittuvan aikalailla 14 vuorokautta ennen menkkoja. Pisimmillään keväällä luultavasti ovuloimaton kierto venyi kuitenkin 44 päivään. Tämän mukaan elin myös kesäkuussa juhannuksena alkanutta kiertoa.

Viimeiset kuukautiset minulla alkoivat 19.6. eli juhannuksena mökillä. Hyvin selkeät ovistuntemukset olivat 14.7. tiistaina. Silloin oli jo kp26 eli ovis oli normaalista myöhässä ainakin viisi päivää. Luultavasti viikonlopun reissun takia, jota olin ehkä stressannut. Oviksen aikaan satuimme olemaan taas mökillä, kun miehellä oli viikon loma. Seksiä oli maanantaina ja keskiviikkona. Tämän jälkeen oli ainakin viikon tauko (ellei pidempään). Sen takia tiedän, että hedelmöittyminen on tapahtunut tuon tiistain jälkeen muutaman päivän sisällä. Ensimmäisen heikon positiivisen testin tein maanantaina 27.7. eli tuntemuksieni mukaan dpo 13. Testi oli davidin herkkä liuskatesti. Sellaisen teinkin sitten joka aamu torstaihin saakka. Viiva ei testissä hirveästi vahvistunut tuon neljän päivän aikana ja ensimmäinen huoleni alkoi jo siitä. Sitä hieman lievensi myös torstaina aamulla tehty CB digi, joka näytti raskaana 2-3. Tämä 2-3 viikkoa hedelmöittymisestä tukee myös omia ovulaatiotuntemuksiani. Testiä seuraavalla viikolla kävin neuvolassa ja sain ajan varhaisultraan 18.8., koska kuukautisten perusteella viikkoja tietenkin olisi ollut enemmän, mutta itse tiesin ettei vielä niin pitkällä oltu. Ultran tarkoitus oli siis varmistaa viikot, jotta menen oikeaan aikaa np-ultraan. Sen viikon aikana kun testin tein ja seuraavalla viikolla oireita oli jonkin verran. Hengästyin pari kertaa vain pienestä liikkumisestä, pari kertaa tuli äkisti huono olo ja heikotus, rinnat/nännit olivat kipeät ja oli menkkamaisia kramppeja. Kaikki ihan normaalia ja tuttuja ekasta raskaudesta. Tuon kahden viikon jälkeen oireet kuitenkin alkoivat laantua. Aloin huolestua enemmän ja miettiä haaleita viivoja teisteissä ja sekin oli kummallista, että seksiäkin teki mieli eikä limakalvot olleet kuivat niin kuin viimeksi raskaana, jolloin ei juuri mieli tehnyt ainakaan alkuvaiheessa. Aloin valmistautua huonoihin uutisiin ultrassa. Puhuin asiasta miehellekin ja kirjoitin tänne.

18.8. lähdin ultraan, yksin. Silloin olisi omien laskujeni mukaan ollut viikkoja tasan 7 tai ainakin 6+jotain. Tätä myöhempi hedelmöittyminen ei ole mahdollista, koska ei ole ollut seksiä ja digi näytti jo vajaa kolme viikkoa takaperin jo 2-3. Menkkojen mukaan laskettuna jo 8+4. Ultrassa ei näkynyt mitään. Vain tyhjä raskauspussi (tämä lääkäri puhui ruskuaispussista, mutta polin epikriisissä lukee raskauspussi). Sain lähetteen keskussairaalaan naistentautien- ja äitiyspoliklinikalle. Ajattelin, että menee varmasti seuraavaan viikkoon ennen kuin ajan saan, mutta jo keskiviikkona sieltä soitettiin ja sain peruutusajan torstaille iltapäivään. Nuo kaksi päivää olivat ehkä tähän astisen elämäni kamalampia. Etsin toivon rippeitä, mietin ja googlasin, mutta tiesin koko ajan ettei toivoa ollut. Itkin ja valvoin ja pyöriskelin yöt enkä saanut syötyä mitään, kun voin fyysisesti pahoin. Torstaina polilla lääkäri totesi saman saman asian uudessa ultrassa. Ei elämää, vain tyhjä raskauspussi läpimitaltaa vain 9mm. Pelkän alkion olisi jo pitänyt noilla viikoilla olla lähes tuon kokoinen. Päädyttiin sitten lääkkelliseen tyhjennykseen. Keskustelimme lääkärin kanssa jonkin aikaa vaihtoehdoista, koska olen niin hirveän kipupelkoinen (liittyy erityisesti synnytyskipupelkoon), mutta lopulta suostuin tuohon kohdulle lempeämpään lääkevaihtoehtoon. Kaavinnan jälkeen olisi ollut pakko odottaa seuraaviin kuukautisiin yrittämistä.

Polin suunnitelman mukaan otin keltarauhasen toiminnan lopettavan ja kohdunsuuta pehmentävän Mifegynen perjantaina. Siitä ei tullut mitään oireita, vaikka ohjeessa luki, että saattaa tulla pahoinvointia ja vatsakramppeja. Mifegyne ei yleensä aloita kunnon vuotoa ja tyhjentymistä, mutta omalla kohdallani näin kävi. Lauantai-iltana alkoi ensin lievä vuoto ja muutaman tunnin päästä hanat aukesivat oikein kunnolla. Vuotoa tuli välillä lorahtamassa koko iso side täyteen ja joukossa oli kaikenlaista klönttiä ja hyytymää. Yöksi vuoto taas himmasi ja sunnuntaina tuli vain jonkin verran. Kuukautismaisia kipuja oli myös koko vuodon ajan. Sunnuntain ja maanantain välisenä yönä heräsin kipeämpiin menkkakramppeihin, jotka muistuttivat jo hieman minisupistuksia. Pohdin särkylääkkeen ottamista, mutta pienen vessassa istuskelun jälkeen kun tuli isompi joku köntsä, jonka tulkitsin istukaksi, kivut helpottivat.

Maanantaina aamulla suuntasin taas polille. Vaadin ensin päästä ultraan enkä suostunut ottamaan tyhjennykseen käytettäviä cytotecejä ennen kuin oltiin todettu, että onko enää mitään tyhjennettävää. Pelkäsin edelleen lääkkeiden aiheuttamia helvetillisiä kipuja, sillä olin lukenut niistä niin paljon. Kohtu olikin tyhjentynyt mukavasti ja enää oli kohdunkaulassa jotain tulossa. Lääkäri kuitenkin suositteli edelleen ottamaan edes kaksi cytoteciä varmistamaan ettei mitään jäisi, koska tuulimunat ovat kuulemma sitkeämpi irrottamaan kaikki kalvot ym. Hyvin pitkin hampain sitten suostuin. Sain kipulääkkeiksi panacodin sekä burana 600mg. Puolen tunnin päästä otin kaksi cytoteciä suun kautta ja vielä toisen panacodin. Kahden tunnin odottelun jälkeen ei ollut tapahtunut mitään. Ei tullut vuotoa enempää kuin ennen lääkkeiden ottoa enkä tuntenut yhtään kipua missään vaiheessa. Pääsinkin sitten lähtemään kotiin. Kuukautisten ekan päivän tyyppistä runsaampaa vuotoa tuli pari päivää, mutta jo torstaina vuoto väheni tuhruiluksi, paitsi illalla vähän kipristeli mahaa ja tuli vielä jotakin. La-su välisenä yönä jotain tuhrua sekä maanantain kuntosalilla rehkiessä jotain pientä. Kaikkiaan voisi sanoa, että kokonaisuudessa tuhrut mukaan lukien vuoto kesti 10 päivää ja tässäkin välissä oli jo vuodottomia päiviä. 11 päivää vuodon alkamisesta virtsatestiin tuli vielä haalea viiva, mutta tänään aamulla eli 16 päivää vuodon alkamisesta edes herkkään tikkuun ei tullu enää haamua. Se oli täysin puhdan nega, vaikka mistä kulmasta olisi katsonut. Kävin tänään vielä kuitenkin veritestissä ja onkin jännä nähdä, mitä se antaa tulokseksi. Ei hormonia voi paljon enää veressäkään olla, koska sitä ei virtsaankaan erity. Nyt alkaakin oviksen odottelu. Hieman on alkanut olemaan merkkejä ilmassa. Valkovuoto on lisääntynyt, mutta ei ole vielä muuttunut läpinäkyväksi ovislimaksi. En pidä ollenkaan mahdottomana, että kroppa olisi palannut nyt aika nopeasti normaaliin kiertoon. Jos tyhjennysvuoto lasketaan kierron alkamiseksi niin sen mukaan ovis voisi olla loppu viikolla. Mieliteotkin ovat alkaneet siihen suuntaan jo liikkumaan. Toivon nyt vain kovasti, että bongaan sen oviksen ja pääsemme sen hyödyntämään, että olisi edes mahdollisuus tulla raskaaksi uudestaan pian.

Loppujen lopuksi minun tarina oli siitä helpoimmasta päästä. Monilla raskausoireet jatkuu istukan tuottaman hormonin takia voimakkaina eivätkä he osaa edes epäillä, että jotain olisi vialla. Monilla myös tyhjennys on hyvin kivulias tai ei toimi ja tulee tulehdus, kun kaikki ei tule pois ja joutuu kaavintaan. Omalla kohdallani fyysinen palautuminen tapahtui alle kahdessa viikossa ja henkinenkin toipuminen on jo paremmalla tolalla, koska olin varautunut myös huonoihin uutisiin. Huomenna soittelen verikokeen tulokset ja sitten suuntaan katseeni tulevaisuuteen ja yritän metsästää ovista. Tällä hetkellä ei tunnu enää niin pahalta ajatus, ettei heti tärppäisi. Tämä tietenkin voi muuttua, jos menkat sieltä tulevatkin.

Perspektiiviä

Meillä ja minullakin on asiat oikeasti todella hyvin. Vaikka olenkin ollut surullinen, ahdistunut ja alakuloinen vajaa kolme viikkoa, tänään olen tehnyt vähän reality checkingiä. Saan toki surra tapahtunutta, mutta asiat voisivat olla niin paljon huonomminkin, että ehkä nyt on aika siirtyä eteenpäin ja suunnata katse tulevaisuuteen. Raskaus on vain ajan kysymys minulle. Monelle muulle vain kaukainen haave. Tällä hetkellä toivon eniten, että saisin töitä. Löysinkin taas pari paikkaa, joihin laitan hakemuksen. Toivon erityisesti toiseen edes pääseväni haastatteluun, koska se olisi juuri minun koulutuksellani sopiva työ ja sopivan pituinen sijaisuus sitäkin ajatellen, että jos uusi tulokas ilmoittelisi tulostaan pian. Se olisi kyllä arvokasta työkokemusta tulevaisuutta ajatellen. Tällaisia ajatuksia viikonlopun aikana. Ajatuksia herätteli keskustelu erään serkkuni kanssa. Hän on minua jonkin verran vanhempi eikä olla usein tekemisissä. Tuli jotenkin keskustelua lapsista ja heillä on neljän vanha tyttö. Hän kertoi heidän odottaneen viisi vuotta, että saivat hoitojen avulla lopulta lapsen alulle. Huh, se on pitkä aika se. Luen kyllä paljon lapsettomuudestakin kertovia blogeja ja tiedän, että joskus siihen menee aikaa, mutta se että saa tutut kasvot tällaisen tarinan taakse ja, että siitä avoimesti puhuu on hienoa. Ei siis tietenkään se, että on kärsinyt lapsettomuudesta, mutta se että siitä kertoo. Kaikille tosiaan se ei ole niin yksinkertaista, joten olen iloinen siitä, että meillä on jo ihana tyttö ja mitä luultavammin vuoden sisään toinenkin ainakin tulossa.

Odottavan aika on pitkä

Liittyi se odotus sitten mihin vaan. Tällä hetkellä en oikein tiedä edes mitä odottaa. Ehkä maanantain verikokeen tulosta tai merkkejä ovulaation lähestymisestä. Eilen saapuivat testitkin postissa. Ei vielä ole järkeä alkaa ovista testaileen, vaikka vuoto onkin loppunut, koska hcg on vielä koholla ja näkyisi varmaan siinäkin testissä. Eikä kyllä ole muutenkaan sellainen olo, että olisi edes lähellä vielä. Googlailin eilen, onko mahdollista että ovis tulisi, vaikka hcg:tä olisi vielä elimistössä ja kyllä se ilmeisesti on mahdollista, mutta ei jos sitä on liikaa. Pieni määrä hcg:tä saattaa tehostaa keltarauhashormonin toimintaa ja sen takia ilmeisesti raskaaksi tuleminen on suhteellisen yleistä heti keskenmenon jälkeen ja myös saattaa irrota useampi munasolu, joten edes yhden hedelmöittyminen ja kiinnittyminen on todennäköisempää. Lisäksi kohtu on luultavasti verekkäämpi ja limakalvo paksumpi edellisen raskauden jäljiltä. Tässä siis joitakin hieman tieteellisempiä perusteluja, miksi raskaus alkaa usein heti pian keskenmenon jälkeen. Toiveet on edelleen todella korkeella, että uusi raskaus alkaisi pian. Sen takia tuosta oviksen bongaamisesta on tulossa lähes pakkomielle. En ainakaan halua missata sitä. Stressaan jo valmiiksi kaikkea mahdollista, kuten että ollaan miehen kanssa eri paikoissa oviksen aikaan tai muuta vastaavaa. Syksy on hirveän kiireistä aikaa. Miehellä alkaa viikonloppuisin koulutus toisessa kaupungissa ja lisäksi on kaikkea muuta menoa. No täytyy varmaan houkutella mies puuhiin aina ennen kun lähtee parin päivän reissuun, ihan varmuuden vuoksi.

Ollaan menossa taas mökille. Neiti on saanut jostain flunssan, kun alkoi tänään nenä valua ja on ollut vähän kiukkuisuuttakin. Istuisi vain sylissä katsomassa piirrettyjä tai kirjoja lukemassa. Päikkäritkin jäi lyhyeksi nenän tukkoisuuden takia. Tiedossa siis muutama yö heräilyä enemmänkin. Se on nuo harrastukset kun alkaa niin heti alkaa pöpöt kiertää. Koko kesänä ei ole ollut kipeänä, kun ei ole ollut muiden lasten kanssa niin paljon tekemisissä.

Loppuun kuva vielä siitä eilen aamulla tehdystä testistä. Se oli vaaleampi kuin muistin tai sitten kuva vääristää taas. Testi siis pregcheck eli ei erityisen herkkä testi.

Hätähousu testaa

Ikinä en ole niin paljon toivonut negatiivista raskaustestin tulosta kuin nyt. Tai siis aina ennen olen toivonut plussaa, joten tilanne on aivan nurinkurinen. Noh eihän vuodon alkamisesta ole vasta kun 11 päivää, joten en tiedä mitä edes odotin. Testiajan sisällä eli noin 5 minuutissa tuli ihan haalea haamu, mutta selkeästi erottuva. Vähän myöhemmin menin vielä ottamaan kuvan testistä ja se oli tummunut aika paljon. Ei kuitenkaan onneksi kontrollin vahvuinen enää ollut. Ehkä ensi viikon verikokeeseen mennessä arvot on jo laskeneet kunnolla. Tuskin enää itse testailen, en viitsi tuhlata r-testejä turhaan kun ei se nopeuta hormonin poistumista vaikka testaisin joka päivä. Sitä vaan odottaa kovin, koska tuskin uusi kierto käynnistyy tai ovis tulee ennen kuin hormonitaso on laskenut tarpeeksi. Odotin ehkä hieman haaleampaa viivaa, koska vuotokin on jo loppunut. Tai no, eilen tuli vielä jotain tuhrua, kun rehkin salilla, mutta olettaisin sen olevan aikalailla ohi. Muutama päivä kyllä vielä varmaan kannattaa varuiksi seksiä lykätä eikä sillä mikään kiire ole nyt muutenkaan. Yritän nyt keskittää energiani liikuntaan ja dieettiin ja karitaa ylimääräiset kilot pois. Tänään on paikat kipeänä, koska eilen tein aika kovan treenin salilla. Se tekee hyvää niin kropalle kuin päällekin, kun keskittyy fyysiseen harjoitukseen kunnolla, ei ehdi ajatella muita asioita ja saa vähän etäisyyttä tähän vatvomiseen. Onneksi eiliset fiilikset on vähän rauhoittuneet eikä niin paljon enää ahdista tai harmita. Kaikki tapahtunut on vielä niin lähellä, että tunteiden ja tapahtumien käsittely on vielä kesken ja varmaan siksi eilinen ahdistus ja kateus yllätti. Aika varmaan tekee tehtävänsä tässäkin asiassa eikä sitä voi neljän seinän sisälle hautautua märehtimään asiaa, joka ei sillä muuksi muutu.