Ei ihmeellistä

Päivät menee, ei mitään ihmeellistä. Piti tarkistaa puhelimesta mikä kp menossa. Näyttää 26. Niin jos jotain jäi ihmetyttämään niin muutin tosiaan laskutapaa jo tuhruista alkamaan eli ollaan kolme päivää pidemmällä kierrossa mitä jossain vaiheessa oon laittanut. Ei ole mitään oloja, ihan normifiilis. Womanlog ennustaa menkkojen alkavan ensi viikolla, niin minäkin.

Tänään yritän saada enkunkielisen tiivistelmän tehtyä graduun. Huomenna menen ohjaajaa tapaamaan ja saan palautteen tuosta viikonloppuna lähettämästäni lähes tulkoon valmiista gradusta. Sitten ensi viikolla korjailut ja viimeistelyt ja esitarkastukseen. Vähiin käy ennen kuin loppuu. Sitten vain kypsäri ja kokonaisuudet ja valmistuminen hakuun. Vilkuilin jo yksi päivä mol.fi-sivuja töiden toivossa. Aika hiljasta on kotiseudulla. Melkein joutuu lähtemään vähän kauemmaksi hommiin. Syksyksi siis ajattelin hakea töitä. Katsotaan nyt kesä, olisi ihana viettää vielä kesä tytön kanssa kotona. Alkaa vain taloudellisesti ahdistamaan. Miehen firmalla on ollut vähän hiljasta kevään niin on joutunut aika paljon kiristelemään ja lainatkin on ollu katkolla. Nyt alkaa taas kesäkuussa nekin pyöriä niin voipi olla, että tarvii niitä töitä sitten alkaa tehdä jo aiemmin. Neidille pitäisi varmaan jokin hoitopaikkakin hommata sitten. Äidin pieni vauva... en millään malttaisi. Toisaalta tyttö alkaa olla siinä iässä, että muutkin lapset kiinnostavat ja siten päiväkoti olisi ihan hyvää sosiaalisten taitojen opettelua. Syömistä tarvitsisi varmaan alkaa kunnolla harjoittelemaan, että itsekin saisi lusikalla jotain suuhun. Vielä on vähän heikkoa. Sormin kyllä menee kaikki hienosti, mutta puurot ym on kyllä sylissä jos lusikoimaan alkaa. Päiväkodissa olisi kuitenkin ihan hyvä osata itse syödä ja myös kuivaksi olisi hyvä ainakin alkaa opettelemaan. Se onkin ollut ohjelmassa tässä kesällä kun ei ole enää niin paljon vaatteita. Tällä hetkellä on myös menossa jonkinlainen pottavastustus kausi, joten otin aikalisän siihen hommaan. Katsoo vähän myöhemmin uudestaan eiköhän se siitä.

Nyt pitää palailla tiivistelmän pariin. Yritän saada mahdollisimman paljon tänään tehtyä, koska huominen päivä menee siellä ohjaajan tapaamisessa ym ja torstaikin jää varmaan aika lyhyeksi, koska ollaan lähdössä mökille vapuksi.

Nyt loppui testailut tältä kierrolta

Tänään tein vielä yhden ovistestin, mutta eivät ne miksikään ole muuttuneet. Haalean haaleita tai haamuja on tullut tuon maanantain jälkeen. Ja kuivuus on myös sahara-tasoa alakerrassa. Että en usko enää tässä kierrossa mitään tapahtuvan, kun nyt on jo kp23. Reilun viikon päästä voi odotella menkkoja.

Tietenkin olen käynyt lueskelemassa kaikenmaailman palstoja ja koittanut saada selkoa voiko noin haaleat kuin nuo su ja ma testit olivat niin olla plussia. Testit on aina testejä, joillain luotettavampia kuin toisilla, puhumatta edes noiden halpistestien luotettavuudesta. Toiset ovat todistetusti ovuloineet (tulleet raskaaksi) vaikka ei ovistestiin ole tullut mitään ja toisilla taas ovis näkyy kirkuvan punaisena viivana ja tummempana kuin kontrolliviiva eikä silti onnistu tulemaan raskaaksi. Ehkä jos ei muutamaan kuukauteen mitään edistystä tapahdu eli en bongaa jatkossakaan ovista tai tule raskaaksi niin voisin sijoittaa vaikka kerran kalliimpiin clearbluen digitesteihin ja sitten ehkä syksyllä suunnata lääkäriin tsekkaukseen, että kaikki on ok.

Eikä tosiaan se nyt välttämättä tarkoita sitä, että vaikka ovis olisi ollut tuolloin su-ma välillä, että kirves tarvitsisi heittää kaivoon, mutta melko hyvä tuuri kyllä sitten olisi (ja pitkäikäiset siittiöt). Katsellaan, odotellaan ja fiilistellään (on juu mun vahvuus... nooot). Koitan kuitenkin olla kehittelemättä mitään oireita, koska mahikset ovat niin pienet ja olla myös tekemättä r-testejä ennen aikojaan, vaikka niitäkin tuolla vessanlaatikossa on. Vasta sitten jos menkat myöhästyy tai alkaa olla todella voimakkaita oireita vähän ennen sitä. Nuo ovistestailut jätän nyt tällä kertaa tähän, koska ei sillä olisi merkitystä edes vaikka plussa tulisi ensi viikolla vielä (eli ovis olisi siirtynyt stressin tai vastaavan takia vaikkapa) koska mies lähtee huomenna päivällä viikoksi työreissuun. Tänään voi vielä touhuilla, mutta ihan vain puhtaasta touhuilun ilosta ;).

Flussakin sitten kotiutui taloon. Ensin tuli neiti kipeeksi ja sen myötä on ollut aika rikkonaisia öitä, kun nenä on tukossa ja heräilee sitten sen takia. Itse tulin seuraavaksi kipeeksi ja nyt on miehelläkin jo kurkkukipeenä. Tämän takia on tuo gradukin vähän hitaasti edennyt tällä viikolla tai siis oon nyt hieman tavoitteestani jäljessä. Koitan kuitenkin nyt tässä kiriä, että saisin tänään vielä lähetettyä ohjaajalle vain englanninkielistä tiivistelmää vajaan koko paketin. Enää on kesken loppupäätelmät. Pari-kolme sivua kun sitä vielä saisi niin olisi 60 sivun tavoite täysi.

Se taisi olla siinä

Luulenpa, että ovis tuli ja meni. Huoh... Aloitin testailun ilmeisesti liian myöhään, ja oikeasti olisi pitänyt aloittaa menkkojen laskeminen jo niistä tuhruista niin päästäisiin oikeisiin lukemiin. Ärsyttää. Taisi mennä hukkaan koko ovis tällä kertaa. Kyllähän sitä sanotaan, että simpat voi elää jopa viisi päivää, mutta en jaksa oikein uskoa mihinkään tärppeihin tässä kierrossa. Eilinen vuoto taisi olla juuri oviksen jälkeistä vuotoa eli sellaista vähän limansekaista verta parilla vessareissulla paperiin. sen jälkeen ei enää mitään. Eilen varmaan olisi ollut jotain mahiksia vielä yrittää lähettää simppoja matkaan, mutta miestä kiinnosti pelaaminen tietokoneella ja olin niin väsynyt itsekin, että menin nukkumaan kun en jaksanut odotella eikä sekään helpottanut asiaa, että neiti oli vähän kipeän oloinen, koska heräili yöllä ja vaikutti räkäiseltä. Lisäksi tietenkin anoppi on vielä kylässä neidin lapsenvahtina, joten ei siinä hirveästi kiinnosta lähteä viettelemään. Ei sillä tässä kierrossa ei ole ollut mitään suurempia himoja tai limoja muutenkaan. Alan epäilemään, että ehkä ne haaleat viivat olivat yritys ovuloida, mutta stressi tai joku esti sen. Hieman jotain valkovuotoa tuli, mutta se ei kunnolla muuttunut missään vaiheessa sellaiseksi venyväksi ja läpinäkyväksi. Että katsotaan, toisaalta tämä voi olla ihan hyväkin, niin voin ottaa loppukierron rennommin kyttäämättä mitään oireita ja keskittyä tähän valmistumiseen. Ai niin kaivelin testitkin vessan roskiksesta ja nappasin kuvat niistä. Tietenkään en enää järjestystä tiedä ja viivatkin ovat kuivuneet ja haalistuneet, mutta jos tästä nyt jatkoa ajatellen jotain hyötyä on niin kiva. Ainakin itselle nyt muistiin sitten ensi kiertoa varten nämä pointin. Aloita laskemaan uusi kierto jo tuhrusta (se itseasiassa sopi paremmin myös ovisaikatauluun, koska tuhru alkoi tasan 14 päivää myöhemmin), aloita testaus ajoissa ja jos alkaa tulla haaleita viivoja niin testaa kaksi kertaa päivässä. Toivottavasti näistä neuvoista on apua jollekin muullekin.
Näkyy tuo haalistuminen näistäkin jo kuivuneista versioista ja selkeästi tuossa keskellä on kaksi tummempaa.

Voihan ovis

Jaa a... ei tää testaus suju taas kuin strömssössä. Olen tässä miettinyt, että olisiko ne haaleat viivat sunnuntaina ja maanantaina voineet olla plussa. Tai siis lähinnä niin, että olen missannut se huipun kun testaan vain kerran päivässä. Lauantaina testi oli niin nega kuin mahdollista, mutta toisaalta testin tekokin jäi aika myöhäiseksi, kun päivällä oli niin kiirettä. Että en tiedä kuinka luotettava tulos sekään on ja enkä muista oliko kuinka pitkän pidättelyn tulos. Tosiaan eilen tein sitten kaksi testiä koska ne haaleat viivat oli hävinneet ja ihan puhdasta negaa taas pukkaa. Tein toisen, koska olin aika paljon juonut vettä ja ajattelin, että ehkä pissi oli liian laimeeta. En kyllä ole tuntenut mitään ovisoireita su-ma välillä, mutta kai niitä voi yölläkin tulla. Ei välttämättä aina herää, vaikka joskus olen herännyt. En tiedä, toisaalta nyt on vasta kp17 ja viimeksi ovistuntemukset oli juuri kp17 ja normikierto on kuitenkin ollut sen noin 34 päivää. Toisaalta jos laskisi menkat alkaneeksi jo perjantain tuhrusta eikä vasta maanantaista kun kunnon vuoto alkoi niin nyt olisi jo kp21. Vähän aikaa sitten tein testin ja se oli kyllä nega, ei edes viivan paikkaa. Epäilen kyllä, että näin aamusti ei ollut kuin parin tunnin pidättely korkeintaan. Täytyy ehkä vielä tehdä toinen testi tänään. En tiedä, ei kyllä ole ollut missään kohtaa mitään hirveitä himojakaan, ja sen ja limat kyllä ajattelen kunnon ovismerkeiksi. Äh en tiä. Tosiaan äsken ennen testiä tutkailin vähän taas limaa ja sen joukossa oli myös hieman rusehtavaa. Mitä sekin nyt on? Siitä ehkä ajattelin vähän, että se johtuisi oviksesta. Joillain siitäkin voi tulla joku pieni tuhru. Jos ovis nyt olis esim sunnuntai-iltana niin en tiedä menikö hukkaan. Perjantain ja lauantain välisenä yönä touhuiltiin, joten voi olla, että jotkin uiskentelijat siellä olisivat olleet vielä hengissä. Tyhmänä olen tässä odotellut sitä plussaa, että olisin vasta sitten houkutellut miestä puuhiin ja jos homma meni nytten mönkään sen takia niin typerää... Noh, jatkan nyt vielä testailua varmaan ainakin viikonlopun yli ja jos ei kunnon plussaa tule niin joko en tässä kierrossa ovuloi (voi tietenkin olla stressiäkin ja se on siirtänyt ovista) tai sitten se oli jo su-ma. Lopputulos selviää kyllä parin viikon päästä sitten jokatapauksessa. Jos jotain nyt opin niin ehkä testaus kannattaa aloittaa vähän aikaisemmin ja jos on haaleita viivoja niin ehkä tehdä kaksi päivässä.

Ovis lähenee

Nyt on kp 16. Toivottavasti tämän viikon stressi ei siirrä ovista, sillä ainakin WomanLogin mukaan sitä voisi loppuviikosta odotella. Mies lähtee sunnuntaina työreissuun ja palaa ehkä to-pe aikoihin riippuen siitä tekevätkö hommia vappunakin. Ovistestauksenkin olen aloittanut ja parina päivänä on tullut jo ihan haaleita viivoja. Täytyy nyt odottaa josko pian kunnon plussa pärähtäis. Limatilannekin ehkä antaisi olettaa ettei enää kaukana ole. Testaus on ehkä vähän ollut hankalaa. En millään meinaa muistaa samoihin aikoihin testata ja lisäksi unohdan katsoa tuloksen kun sitä pitää odottaa 10 min. Tai siis testi pitää 10 min sisällä katsoa ja ainakaan vielä ei heti ole tullut mitään, mutta parissa viimeisessä on haalea viiva näkynyt sen 10 min lopussa. Ehkä se siitä muuttuu, mitä lähemmäksi ovis tulee niin tuloskin näkyy nopeammin.

Stressiä pelkään sen takia, että olen luvannut perjantaina lähettää ohjaajalle ensimmäisen kokonaisen version gradusta. Tällä hetkellä siis sivuja uupuu sellaiset 10, ei mikään mahdottomuus, lähinnä kirjoittelen analyysiä esimerkkejen ympärille. Analyysiä muutama sivu lisää, loppupäätelmät sekä johdannon viilaus. Voi olla, että täytyy vähän tiivistää vielä teoriaa, että saa kaikki mahtumaan siihen 60-80 sivuun. Yli menevästä kuulemma saa miinusta. Ja mä kun pelkäsin että en saa sivuja täyteen... Loppu lähenee ja olen niin iloinen! Ensi viikolla menen taas tapaamaan ohjaajaa ja saan palautteen tuosta versiosta. Sitten onkin loppuviilausta. Suomenkielinen ja enkunkielinen tiivistelmä ja esitarkastukseen jättäminen. Kypsäri ja sen jälkeen kaikki hakemukset todistuksista ym. Oikeasti! Ei ole paha homma ollenkaan. No nyt pitää palata hommiin, että pääsen tavoitteeseeni.

Entä jos joskus toteutuu se jokaisen vanhemman pahin painajainen?

Viime viikonlopun olen ollut aika murheellinen ja mietteliäs. Syystä että... Perjantaina kuulin ensin uutisista pikkupojasta, joka oli hukkunut pieneen jokeen Pohjanmaalla. Hieman myöhemmin äiti kertoi, että kyseinen poika oli erään tutun lapsenlapsi. Olen hänen äitinsäkin joskus tavannut nuorena. Jotenkin tällaiset uutiset iskee niin syvälle nykyään, kun on itse äiti. Lapsi tuo mukanaan niin isoja tunteita ja asioita. Ennen lasta en voinut käsittää kuinka tärkeä joku toinen ihminen voi olla. Kuinka paljon voi toista ihmistä rakastaa. Vaikka olen miehen kanssa ollut 15 vuotta enkä voi kuvitella enää millaista elämä olisi ilman häntä, mutta jos joskus hänet tavalla tai toisella menettäisin niin uskoisin, että siitä selviäisin. Samoin siskoni on minulle hyvin rakas sekä äiti ja monet muutkin ihmiset, mutta... Jonkun tärkeän ihmisen menettäminen tekee ison aukon elämään, mutta lapsen, lapsen menettäminen vie palan sydämestä ja miten ihminen voi jatkaa elämää ilman sitä palasta? Kaikkien niiden suurien tunteiden; rajattoman ja ehdottoman rakkauden, oman itsensä kaikkein arimman ja särkyvimmän osan alttiiksi laittaminen, se tuo niin paljon sisältöä ja onnea elämään, mutta kääntöpuolella on valtava menettämisen pelko. Mitä jos se kaikki riistetään, mitä jää jäljelle? Tai pienen poikansa menettäneen äidin sanoin "Miten voi enää ikinä olla onnellinen ja iloita elämästä?" Asia, jota mietin hyvin paljon jo odotusaikana ja ehkä jo ennen päätöstä yrittää lasta, oli juuri se valtava pelko, mitä jos... Miten ikinä siitä selviäisin? En tiedä, toivon etten koskaan saakaan tietää. Onneksi pelko ei ole läsnä joka päivä vaan nostaa päätään esimerkiksi tällaisissa tilanteissa kun kuulee jotain näin kamalaa tapahtuneen tai joskus kun tyttö teloo itseään jotenkin. Joskus sitä käy mielessään vaihtoehtoja läpi, mitä kaikkea ihan vain näin kotosalla tai ulkona voi tapahtua eikä kaikkea mitenkään pysty tekemään niin, ettei yhtään mitään voisi sattua. Tiettyjä varotoimia pystyy tekemään sekä olemaan itse valppaana, mutta kaikkea ei vain ole mahdollista estää.

Ainoa asia, joka minua tässä tilanteessa lohduttaa on ajatus, että täältä lähteissä pääsee parempaan paikkaan. En ole mielestäni uskovainen, mutta enemmän kuin tapakristitty. Äitini käy vapaakirkossa hyvin aktiivisesti ja itsekin joskus saatan joissain tilaisuuksissa käydä ja uskon kyllä Jumalaan ja Jeesukseen. Eilen olin eräässä tapahtumassa kirkolla tytön kanssa käymässä, kun äiti oli siellä ruokaa laittamassa. Ruokapöydässä keskustelin erään naisen kanssa, joka tuntee tragedian kohdanneen perheen hyvin ja on keskustellut äidin kanssa tapahtuneesta. Tämä nainen kertoi surussa ja ahdistuksessaan ottaneensa mannalapun (yleensä kulhossa lappuja, joissa on joku raamatun kohta) ja sieltä tuli sellainen jae kuin "Antakaa lasten tulla, sillä heidän kaltaistensa on taivasten valtakunta." Kaikista mahdollisista kohdista juuri tuo lappu ja juuri siinä tilanteessa ja joku vielä epäilee jonkin suuremman voiman olemassa oloa... Uskokoon kaikki mitä haluaa, mutta minulle tuo merkitsee jotakin.

Toivottavasti perhe saa paljon tukea ja uskon, että perheen muut lapset ovat eteenpäin kantava voima. Pienistä on pakko pitää huolta ja elämä jatkuu, vaikka ei sitä haluaisikaan. Toivottavasti äiti ei syytä itseään tapahtuneesta. Se voisi käydä kenelle tahansa. Vilkas pieni lapsi häviää sekunnissa, jos katseensa kääntää. Ajatukset ovat viikonlopun aikana olleet useasti ja varmasti jatkossakin tulevat olemaan tämän perheen luona. Mitään näin kamalaa ei kenenkään vanhemman toivoisi ikinä kokevan.

Hermojen kiristelyä

Miten voikin olla niin vaikeaa sivunumerointi gradussa. Edes mies, joka on lähellä tietokonenörttiä, ei osannut niitä laittaa. Käytössä on siis openoffice ja sivunumerot pitäisi laittaa alkamaan vasta neljänneltä sivulta kun ensin on kansilehti, tiivistelmä, ja sisällysluettelo, mutta eipä onnistu ei... Jotain muutakin hämärää tuossa on nyt käynyt, koska edes normaalisti ei enää niitä saa vaan kun yrittää lisätä niin lukee vain sivunumerot siinä kohdassa mihin numero pitäisi tulla. Kandin kanssa ei ole tätä ongelmaa kun se palautetaan tulostettuna niin voi tehdä vain omat tiedostot noille alun jutuille ja liiteille. En enää tiedä itkeäkö vai nauraa parin viikon päästä pitäisi saada viimeistään nuokin jutut kohdilleen. Täytyy varmaan mennä koululle koittamaan wordilla sitten viimeisenä.

Neiti 1v. on kova ulkoilemaan ja haluaa ulos heti aamusta. Täytyykin koittaa varoa käyttämästä ulos sanaa ennen kuin on oikeasti menossa, muuten tulee kiukku. Viime aikojen koetus vaan on ollut tuo pukeminen. Miten se voikin olla niin inhottavaa kun joutuu kaikki kuravaateet ym. pukemaan, vaikka ulkoilu on niin kivaa. Yritä siinä nyt sitten pukea jotain vetelää spagettia, joka huutaa pää punaisena. Siinä on aika hiki niin neidillä kuin äidilläkin ennen kuin ollaan ovesta pihalla. Naapuri lahjoitti viime viikolla pienen kolmipyöräisen, jossa on työntökahva ja sepä onkin maailman kivoin juttu. Eilen meinasi tulla sota, kun piti lähteä kauppaan ja näki pyörän pihalla. Neidillä riittää omaa tahtoa jo nyt aikalailla. Viime aikoina korkea kimeä kitinä ja vikinä on ollut seurana usein kun jotain tekee mieli eikä kukaan ymmärrä. Nykyään osaa kyllä ottaa sormesta kiinni ja viedä eri paikkoihin ja osoittaa mitä haluaa (joskus kyllä silti jää epäselväksi). Neiti on kyllä perinyt (jostain kummasta) myös aikas kärsimättömän luonteen. Jos ei välittömästi ilmesty ruokaa pöytään tai iltamaitoa niin hyvin dramaattinen "itku" alkaa. Odotan vaan sitä lattialle heittäytymisvaihetta...

Meillä myös pihaa tuunattiin taas viikonloppuna, kun toinen naapuri lahjoitti hiekkalaatikon kehyksen niin sille tehtiin paikka, vielä pitäisi vain saada hiekkaa. Ämpärit ja lapiot on hirveen mielenkiintoisia. Kunpa vain tulisi niin lämmintä ettei tarvitse tumppuja niin saisi paremmin kiinni. Muutenkin olisi mukavampaa ettei tarvitse niin paljon vaatteita niin ehkä kiukuttelukin helpottaisi. Lisäksi hommasin polkupyörään istuimen taakse. Sitäkin testattiin eilen kun mies sai asennettua sen. Vielä tarvitsisi käydä hakemassa kypärä. Tässä kohtaa ilmenee pieni moraalinen ongelma, nimittäin itselläni ei ole koskaan ollut kypärää pyöräillessä. Jossain kohtaa jopa kävin sovittelemassa niitä kun enemmän ajelin kaupungissa ja vähän pelotti autojen seassa, mutta lopulta se jäi kuitenkin kauppaan. Tuntuisi tavattoman typerältä hommata vain neidille kypärä, mutta ei itselle (minkä kuvan sekin antaisi kun ajelisi kylillä). Sitten taas lapsen turvallisuus on itselle tärkein, joten kypärä on pakko... Kaipa sitä on vain itsellekin se kypärä hommattava.

Tällä hetkellä kp9 menossa. Ensi viikolla varmaan aloittelen tuon ovistestailun. Ehkä kp13-15 tienoilla. Viimeksi kun epäilen tosiaan oviksen olleen siinä kp17 niin ei sitten ainakaan pääsisi livahtamaan ohi. Täytyy seurailla vähän noita limojakin, vaikka vaihtelu ei mulla ole niin suurta, mutta kuitenkin huomattavaa.

Nettiostoksilla

Eilen tilasin sitten setin ovistestejä ja r-testejä. En tällä kertaa enää niitä Davidin testejä, koska niistä en paljon hyvää lukenut. Tällä kertaa kokeilen Sofin testejä. Saa nähdä miten tuo oviksen metsästäminen onnistuu, kun ekaa kertaa sitä testailen. Testailu on muuten jotenkin addiktoivaa. Tein ennen menkkojen alkua muutaman testin, vaikka oikeasti en enää uskonut edes siihen mahdollisuuteen. Kaikki oireetkin kerran katosivat enkä saanut edes kuvittelemalla mitään enää aikaiseksi. Lisäksi googlailin tuhruilua, plussan näkymistä ym. typerää. Täytyy varmaan myöntää pikku hiljaa itselleenkin, että toivon raskautta enemmän kuin haluan oikeasti myöntää. Koitan kuitenkin olla tekemättä touhusta pakkomielteistä, erityisesti koska mies tuskin on siinä veneessä. Ja voi olla, että tätä kiertoa ei välttämättä päästä edes hyödyntämään, koska mies on kuukauden verran viikot toisella puolella Suomea töissä tuossa kuun vaihteessa.

Testailun aloittamiseen on kuitenkin vielä melkein pari viikkoa, koska jos kierto on edes lähellä sitä normaalia +-35päivää niin ennen kp15 tuskin kannattaa aloittaa. Koitan saada nuo testit riittämään ainakin pariin kiertoon niin en halua 10 enempää käyttää yhdessä kierrossa. Vaikka on ihan kiva, että menkat ei kovin usein ole, niin tälläinen pidempi kierto on kyllä ärsyttävää odottelua eikä vuoteen mahdu niin paljon yrityskertoja kuin lyhemmällä kierrolla.

Toivon tosiaan, että tuo tämän kierron tuhruttelu ei ole tullut jäädäkseen, koska se ei mielestäni voi olla hyvä asia. Aiemmin kun ei mitään sellaisia ole ollut. Paljon löysin aiheesta keskusteluja ja ilmeisesti on aika yleinen ongelma. Tuhruilu ennen menkkoja voi olla oire keltarauhasen vajaatoiminnasta eli se ei toimi oikein eikä tuota tarpeeksi progesteronia, jolloin kohdun limankalvo alkaa haurastua ja valua pois ennen aikojaan. Mikä tietenkään ei ole hyvä asia ajatellen alkion kiinnittymistä ja raskauden jatkumista. No, mutta ei mennä asioiden edelle. Edelleen uskon, että kiertoni on aika hyvällä mallilla nykyään ja suht säännöllinen. Lisäksi ovulaatio on melko helposti tunnistettavissa, kun vain luottaa omiin tuntemuksiinsa ja haluihinsa. Lähinnä nuo ovistestitkin tilasin vain varmistaakseni omat tuntemukseni. Kun tästä saan oman stressitason vielä laskemaan, kunhan saan tämän gradunhomman tehtyä niin uskon kaiken taas asettuvan uomiinsa ja hormonitkin ehkä vähän tasoittuvat.

Eikä oikeasti raskaudella ole mikään kiire, kun vain vielä itsekin saisi tuon sydämen mukaan tähän järjellä ajatteluun. Ei olisi huono juttu, jos ehtisin olla töissäkin jonkin aikaa tässä välissä. Se tekisi ihan hyvää meidän taloudellekin. Jostain pitäisi nyt etsiä sitä rentoa ajattelua ja kiireettömyyttä tämän asian suhteen. Järki ja sydän ei vaan tahdo asettua samaan uomaan tässä naisessa useinkaan.

Johan alko

Laskin nyt eilisen kp1, vaikka tänään vasta hanat aukes kunnolla. Eilen kuitenkin jo vähän alkoi olla enemmän kuin tuhruttelua. Hieman kyllä ihmetyttää kropan touhut. Mistään kemiallisesta tai muusta tuskin oli kyse, koska herkkiä testejä tein pari eikä niihin tullut yhtään mitään, edes viivan paikkaa. Taidan tällä hetkellä vain stressata niin paljon noista opiskeluista, että hormonit sekoilevat. Tuo tuhruttelu on kyllä outo ilmiö, toivottavasti ei tullut jäädäkseen. Tähän kiertoon tosiaan ajattelin tilata niitä ovistestejä (ja ehkä muutaman r-testinkin), jotta näkisi pitääkö kropan tuntemukset yhtään paikkaansa. Kierto jäi sitten lyhimmäksi tähän mennessä synnytyksen jälkeen eli 33 päivää (tai 30, jos tuhruttelut jo lasketaan).

Tänään olen taas ahertanut tutkielman parissa pitkään, mutta ihanan tauon päivään toi ystävän puhelu. Juttelimme ainakin tunnin ja jaoimme kokemuksia synnytyksestä ja kaikesta muustakin. Hänellä on nyt viikon vanha pieni tyttö. Aprillipäivänä syntynyt. Harmi, että hän asuu niin kaukana, että en pääse nuuskuttelemaan pientä ja lisäämään vauvakuumettani. Parin kuukauden päästä he ovat muuttamassa vähän lähemmäksi, ehkä sitten pääsen tervehtimään tulokasta.

Ei vieläkään

Menkkoja kuulu nimittäin. Edelleen kolmatta päivää siis kummallista tuhruttelua tai mitälie. Pyyhkiessä vähän ja pikkuhousunsuojaan tippa, niin et oon kerran päivässä vaihtanu. Ihan normiolokn on. Tissejä ehkä vähän juilinu pari kertaa mut ei mitään ihmeellistä. Alkais nyt kunnolla, ei mulla oo ollu tapana mitkään tuhruttelut ehkä korkeintaan joskus yhtenä päivä ja sitten alkaa kunnolla. Tää vaan saa mun vilkkaan mielikuvituksen taas liikkeelle...

Taisipa käydä niin...

Että menkat on alkamassa ehkä huomenna tai viimeistään sunnuntaina. Kierrosta tulee lyhin tähän mennessä synnytyksen jälkeen. Aamulla ja päivällä olin vielä hieman toiveikas, kun aamulla yöpaitaan taas yhtäkkiä ilmestyi märkä läntti rinnan kohdalle (taas vasen). Neidin kanssa ulkoilessa oli menkkamaista jomotusta ja ajattelin, että jos menkat ei kohta ala niin tää on hyvä juttu. Eikä vessassa pyyhkiessä mitään tullutkaan ennen kuin iltapäivällä vähän ruskeaa sitten. Kaipa ne menkat sieltä tekee tuloaan. Ja mikäli alkavat niin epäilemästäni oviksesta olisi juuri se kaksi viikkoa. Eli siitä kun olin ystäväni muuttotalkoissa ja mietin johtuiko vatsakipuilu siideristä ja mässäilystä. Ilmeisesti ei ja nuo tosiaan olivat oviskipuja. Aika voimakkaita oireita tosiaan, jatkossa ei kyllä jää epäselväksi koska ovis on. Mikäli menkat ei nyt ala parin päivän sisällä kunnolla niin testailen sitten ensi viikolla vielä. Tänään ainakin vielä näytti puhdasta negaa. Hyvin epäileväinen olen kuitenkin. Ensi kiertoon jos tilaisi niitä ovistestejä niin voisi sen vielä varmistaa silläkin, ihan jo omasta mielenkiinnosta kropan touhuihin.

Pam

Ja nenässä on finni... Johtuuko edellispäivän suklaan syömisestä vai jostain muusta? Viimeksi muistan vatsakrampit, rintojen ja erityisesti nännien arkuuden sekä valtavan finnin! Ensimmäiset kuukaudet naama oli kuin pakanamaan kartta ja tukka rasvoittui kauheasti. Koska voi testata? Siis, jos oletettu kiinnittyminen olisi eilen... Itsellä on herkkiä Davidin testejä. Niistä en kyllä ole lukenut kovin hyviä kokemuksia, näyttelevät viivanpaikkoja ja muita haaleita viivoja miten sattuu. Miten ihmeessä sitä jaksaa odottaa ainakin viikon vielä mahdollisia kuukautisiakin. Kummallisia elohiiriäkin vatsalla...

Jaha, mitäs tämä on

Tässä taas oman kropan tutkimukset jatkuu. Äsken vessassa tuli aivan aavistus vaaleanpunertavaa paperiin pyyhkiessä. Nyt sitten mietityttää, että mikä on kyseessä. Voi olla esimerkiksi kiinnittymisvuotoa? Aiemmin päivällä tuntui pari terävää viiltoa oikealla puolella keski/alavatsalla. Toisaalta mietin myös sitä vaihtoehtoa, että olisi vasta ovulaatio... Äh en tiedä enää mitään. Toivon tietenkin, että olisi kiinnittyminen, mutta senpä näkee sitten ensi viikolla alkaako menkkoja kuulua vai ei. Ajoituksellisesti ehkä kiinnittyminen sopisi aika hyvin. Mutta sitten herääkin kysymys, mitä nämä muut aiemmat tuntemukset ovat olleet? Ei kai sitä kuitenkaan ennen kiinnittymistä voi olla mitään oireitakaan. Mystistä touhua...

Ajattelin nyt varmuudeksi koittaa miestä houkutella tänään puuhiin illemmalla. Jos olisikin vasta ovulaatio ja vuoto munasolun irtoamisesta johtuvaa (tiedä sitten voiko sellaista olla). Lueskelin tuosta edellisen blogin raskauden alusta, että oli ollut epäillyn ovulaation aikaan hieman valkovuodon seassa rusehtavaa, että sikäli kai ei ole mahdotontakaan, jos yhtään samalla kaavalla mennään. Toisaalta mietin myös sellaista vaihtoehtoa, että olisi ollut ehkä silloinkin kiinnittymisvuotoa. Silloin raskaus olisi ollut viikon pidemmällä kuin oletettiin. Nt-ultrassahan silloin laskettua aikaa siirrettiin viikolla taaksepäin kuin mitä se olisi ollut varhaisultran mukaan. Se mittailu varhaisultrassakin on aika arpapeliä, kun puhutaan kuitenkin milleistä. Odottavan aika on taas piiiitkä...