Jännitys

Olen aina ollut kova jännittämään, kaikkea. Milloin soittamista vieraalle ihmiselle, julkista esiintymistä jne. Jännitys on vanhemmiten esim esiintymisessä helpottanut vähän, mutta edelleen monet asiat silti jännittävät. Tänään tai oikeastaan jo pari päivää on jännittänyt tämänpäiväinen ohjaajan tapaaminen. Lähetin sunnuntaina tähän asti kirjoittamani gradun, kyseessä siis vain lähinnä teoriaosuus eli noin 25 sivua. Onhan minulla muutakin materiaalia muistiinpanoina ja jäsentelyinä ym. Kasassa on nyt ainakin puolet ellei enemmän, mutta silti pelkään mitä ohjaaja tänään sanoo. Tuleeko tuomio, että ei mitenkään ole mahdollista saada gradua tehtyä puolessatoista kuukaudessa, vaikka paiskisin töitä yötäpäivää. Pelottaa, että vuosikymmenen työ on mennyt hukkaan, varsinkin kun homma on niin pienestä kiinni... Ahdistus, jännitys ja pelko, siinä kiteytyy aika hyvin viime aikaiset fiilikset. Seuraava kuukausi ratkaisee paljon.