Viime viikkoinen ohjaajan tapaaminen helpotti vähän oloa. Nyt olen saanut yhden homman taas pois alta ja yhden esteen ylitettyä valmistumisen tieltä. Tänään olen jatkanut taas gradun parissa. Viime viikon jännityspostaus ei kyllä ainakaan helpottanut, kun pääsin yliopistolle. Olin ajoissa ja menin kirjastoon etsimään muutamaa kirjaa ja artikkelia. Jännitys nousi aivan huippuunsa, jopa niin että oli ihan fyysisesti huono olo ja rintaa ahdisti. Piti mennä syömään, mutta olin varma että oksentaisin, jos jotain laittaisin suuhuni. Tämä on jo minullekin aika hurjaa jännitysoirehdintaa. Onneksi kuitenkin ohjaaja on tosi mukava ja saatiin asiat aika hyvälle mallille keskusteltua. Siinä vierähtikin ainakin puolitoista tuntia, mutta onneksi sain paljon uutta puhtia. Suunnitelma olisi nyt koittaa tehdä hommia ma-to, kun anoppi on täällä ja ainakin siihen viikonloppuna sitten vielä päälle jotain, jos mies ja oma äiti auttaa neidin hoidossa. Perjantaista ei vielä tiedä. Saattaa olla, että miehellä ei ole töitä tai on lyhyt päivä tai sitten äiti voi auttaa, koska pääsee yleensä aiemmin töistä perjantaisin. Mielelläni tekisin silloinkin edes muutaman tunnin. Maanantai on oikeastaan ainoa "vapaapäivä", ja silloin olen vain neidin kanssa. Se on muskaripäivä ja pitää sitä edes yksi vapaa olla, ei muuten jaksa.
Tällä hetkellä on menossa kp 20. Voi olla, että tämä kierto on normaalia lyhyempi, sillä olin tuntevinani ja ehkä vähän myös limoista päättelin, että viime viikon lopulla saattoi olla ovulaatio. Noh, saa nyt nähdä, miten käy. Ei ole ehkäisyä ollut käytössä tässäkään kierrossa. Mies ehkä hieman tuntuu epäröivältä, mutta ei ole vaatinut kondomien käyttöä, joten olen "käyttänyt hyväksi" tilanteen. Luulen, että mies vain muuten vaan on tuollainen vähän vastarannankiiski, että aina täytyy olla periaatteesta eri mieltä kaikesta (vaikkei oikeasti olisikaan), tämä piirre on kyllä 15 vuoden aikana huomattu ennenkin. Tosiaan katsotaan nyt. Voihan tietenkin olla niin, että olen tulkinnut väärin ja ovulaatio on vasta edessä. Womanlog on keskiarvon mukaan laskenut kierrosta 37 päiväisen ja sen mukaan ovis olisi vasta lauantaina. Voihan olla, että esim viime viikon stressi/jännitys on lykännyt taas ovista ja kierto voi venähtää vieläkin pidemmäksi. Viime viikolla tosin oli mielestäni himokkaampi ja kosteampi olo ja nyt taas kuivempaa niin kuin oli heti menkkojen jälkeenkin tovin. Lauantaina olin ystäväni muuttotalkoissa ja siellä tuli otettua vähän siideriä ja mässäiltyä ja olo oli aikas karsea, turvotti ja vatsaa kivisti. Oliko se myös ovis vai vain syömisistä/juomisista johtuvaa, kuka tietää (kesti siis pari tuntia). Lauantain jälkeen olo on taas ollut kuiva kuin saharan autiomaa. Jos nyt tässä kierrossa ei mitään tapahdu niin ensi kierrossa varmaan tilailen niitä ovistikkuja niin saan sitten sitäkin kautta ehkä varmuutta kehon tapahtumista eikä vain pelkkää mutua ja fiilistelyä.
Loppuun vielä huvittava sattumus lauantaiaamulta. Aamulla miehen kanssa makoiltiin vielä sängyssä ja neiti sitten lähti makkarista leikkimään olohuoneeseen. Tai näin luulimme. Hetken päästä kuitenkin huomasin, että onpa hiljaista ja aloin huudella E:tä. Neiti sitten kipitti takaisin ja iski jääkylmät kätensä mieheen kiinni. Ihmeteltiin, että missä olet oikein ollut kun kädet on noin kylmät. Nousin ylös ja eteisessä huomasin, että ovi oli auki! Neiti oli siis yöpuvussaan käynyt ulkona. Ilmeisesti ovi oli jäänyt raolleen jo illalla, kun vaunut lykättiin sisälle. Ovi on joskus vähän sellainen, että pitää vetää kunnolla, että tulee loppuun saakka. Jep, että sellaista. Onneksi ei kuitenkaan mitään sattunut. Olipahan raikasta nukkua! Onneksi neiti ei myöskään vielä yllä avaamaan ovia itse niin voi sen puolesta vielä olla rauhassa. Sitä päivää odotellen, että pitää alkaa pitämään ovia takalukossa...
Jos sitten jatkaisin hetken vielä gradun parissa. Anoppi lähti neidin kanssa johonkin kyläileen ja mies on töissä niin ei ole mitään häiriötekijöitäkään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti