Jostain syystä vielä viime viikon lopulla to-pe akselilla oli outo olo ja toivoin kovasti, että torstaina alkanut tuhruttelu ei olisi yltynyt, mutta sieltä ne menkat vaan puski sitten kunnolla päälle lauantaiaamuna. Mies sai siis mennä tytön kanssa kahdestaan vauvauintiin. Nyt ruvetaan jo lähentelemään loppusuoraa menkkojen suhteen. Veikkaisin, että oikeaksi kp1 pitäisi laittaa vasta lauantai, mikä tarkoittaisi, että kierto oli 41pv. Huh, niin pitkää ei ole ollut sitten viime kesän. Luulen tosiaan, että tenttistressi oli syynä tähän venymiseen. Olin ensimmäistä kertaa vuosiin tentissä ja kaikki systeemit on nykyään muuttuneet täysin; on sähköinen ilmoittautuminen ja tenttiminen ja tuloksenkin saa suoraan sähköpostiin (pääsin läpi, huh). Sain viime viikolla myös suorituksen kesken jääneestä esseestä, joten nyt ei enää oikeasti ole muuta jäljellä kuin tuo gradun tekele. Siitäkin voisi sanoa, että olen melkein puolivälissä. Ensi viikolla ajattelin mennä ohjaajaa tapaamaan, joten tulee tiukka veto tälle viikolle, kun yritän saada analyysiosion ainakin melkein valmiiksi. Täytyy varmaan koittaa myös saada lapsenvahtia pe ja la.
Tällä viikolla pitäisi alkaa myös taas kuntokuuri. Liikkuminen on taas jostain syystä (lue tekosyistä) jäänyt hiihtoloman jälkeen. No on siihen ollut ihan oikeitakin syitä, kuten tämän ihmeellinen flunssa, joka oli enemmänkin kurkkukipua ja kuumeilua pari viikkoa. Vieläkin välillä on outo olo kurkussa ja yskittää. Tänään silti ajattelin mennä jumppaan. En ymmärrä miksi paino koko ajan kipuaa ylöspäin, vaikka olen liikkunut, syön suht säännöllisesti pieniä annoksia ja koitan katsoa, että on sopivassa suhteessa proteiinia, hiilaria ja kasviksia. Sokeria välttelen. Herkuttelutkin on viime aikoina jääneet vähälle, kun neiti himoitsee kaikkea syömääni, joten mitään namijuttuja ei hänen nähtensä tule syötyä. Silloinkin kun tekee mieli jotain hyvää niin yritän valita vähän terveellisemmän herkun, kuten proteiinivanukkaan. Silti painan nyt enemmän kuin vuosiin ja enemmän kuin ennen raskautta. Vaikka asia ei nyt koko ajan pyöri mielessä, niin monta kertaa viikossa tulee olo, että en ole tyytyväinen nykyiseen olemukseeni. Haluaisin laihtua ainakin viisi kiloa ellei enemmän. Se vaatisi kuitenkin tässä kohtaa aika paljon ponnistuksia... Ensinnäkin aamuairobisten aloittamisen, toiseksi tarkemman ruokailurytmin sekä kolmanneksi enemmän kiinnostusta siihen mitä syö ja ahkeramman jumpissa/salilla käymisen. Aamuairobinen jo sinänsä tökkii. En ole aamuihminen. Kestää aamulla melkein pari tuntia, että pääsen jotenkin kartalle. Se vaatisi myös sen, että menisin aikaisemmin nukkumaan, mutta kun se on sitä mun omaa aikaa. Katson illalla jotain hömppäohjelmaan miehen kanssa ja turistaan päivän juttuja jne. En haluaisi nipistää siitä. Koska illalla valvon yleensä siihen 23-24 saakka niin aamulla nukun mieluusti niin pitkään kuin neitikin, mikä nykyään tarkoittaa siihen 7-8 saakka. Syöminen ehkä on kuitenkin aina ollut minulla se akilleen kantapää. En vain pysty syömään samoja sapuskoja päivästä toiseen. Vaihtoehdot ovat joko vaihtelu tai oksu. Vaikka ruoka olisi kuinka herkullista, niin ei sitä kahta päivää pidempään voi syödä. Ei vain pysty. Jumpissa käyminen olisi kivaa, mutta välillä on vaikea saada lapsenvahtia ja lisäksi valikoima on tämän kaupungin ainoalla salilla nykyään vähän huono. Jostain syystä ihan salilla käyminen alkoi taas tökkiä tässä alkuvuodesti. Ehkä kyllästyin siihen, että ei mitään kehitystä tapahtunut suuntaan tai toiseen. Painotkin niin oma kuin laitteissa ja käsipainoissa junnasi paikallaan. Tällä hetkellä tärkeintä olisi tuo gradun teko, joten muu elämä on vähän jäänyt retuperälle, kun pakolliset kuten neidin hoito, kämpän suhteellinen siisteys ym. on kuitenkin tehtävä niin ylimääräiset jutut jää.
Nyt menen syömään ja sitten jatkamaan gradun parissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti