Ahdistaa

Eilen alkoi oikein ahdistus maksimus. Huh. Eräs koulujuttu ei olekaan enää niin selvä kuin piti. Voi vidu suoraan sanottuna. Eräs opinnäytetyö on hukassa ja pahasti. En löydä sitä mistään itseltäni, edellisestä koulusta kun kyselin niin ei säilytetä näin pitkää. Itseltä löytyi yksi raakaversio jostain arkistoista. Vitusti hommaa, että siitä tulee esittelykelpoinen. Miten oon voinu sen hukata! Yleensä tuplatriplavarmistelen kaikkien koulujuttujen kopiot. Koneelle, ulkoisella kovalevyllä, muistikulla ja spostilla. Nyt ei sitten niin missään. Argh! Ihan kuin ei tarpeeksi kiire tulisi tuon gradun kanssan niin sitten pitää muitakin juttuja alkaa vielä väsäämään. Aika loppuu ja hypeventilaatio iskee. Olen tänään kiukutellut niin miehelle kuin koiralle kun vaan ottaa niin isosti päähän. Oma vika tiedän. En ole hoitanut asioita kuntoon ajoissa. Huoh nyt on pakko lopettaa tältä päivältä. Gradukin tökkii kun ajatukset on tuossa toisessa asiassa niin pahasti. Ensi viikolla menen tapaamaan ohjaajaa, jos asiat sitten selkeentyisi. Ketuttaa niin paljon, että itkettää...