Ei ainakaan tuulimuna

Uskaltaisikohan sitä hieman luottaa jo tulevaisuuteen. Eilen aamulla oli ensimmäinen neuvolakäynti ja kun terkka näki ja kuuli epävarmuuteni niin hän kertoi peruuntuneesta ultra-ajasta ja pääsin sitten eilen jo vilkaisemaan näkyykö siellä mitään elämään. Eilen oli omien laskelmieni mukaan tasan 7+0, kuukautisten mukaan jo pari päivää päälle. Ultrassa näkyi kuitenkin niin pieni kaveri, että siitä ei niillä laitteilla saanut edes mittoja, mutta syke näkyi. Lääkärin mukaan luultavasti vasta olisi 6+. Tietenkin itseä jäi mietityttämään tuo erotus, kun kuitenkin oma arvioni on aikas tarkka oviksen perusteella. Toki sekin voi päivän pari heittää. Sitten muistelin ihan ensimmäistä ultraa ensimmäisessä raskaudessa ja niinhän siinäkin kävi, että arvio oli ultran aikaan 6+4 ja itse sekä clear bluen digi oli sitä mieltä, että pitäisi olla jo 7+ 3 ainakin jo ihan siksi ettei seksiä ollut noihin aikoihin ollut.Np-ultrassa sitten siirryttiinkin 5 päivää eteenpäin. Siksi en nyt ole enää kovin huolissani ja uskallan ehkä hieman luottaa siihen, että ehkä elokuussa meille tulee vauva. Suurin helpotus kuitenkin oli se, että ainakaan ei sama paska tuuri ollut kuin kesällä. Ultrassa näkyi siis ruskuaispussi, sen keskellä jotain hyvin pientä ja siinä pisteessä sydämen läpätys. Lääkäri totesi, että voi olla kiinni laitteesta, kohdun asennosta tai ihan vain päivästä tai parista, että näkymä olisi jo erilainen. Tarjosi myös kontrollia, mutta en sitä nyt varannut kun en muistanut aikataulujani. Sain nimittäin töitä siitä haastattelusta, jossa kävin ja ensi viikolla pitäisi alottaa. Haastetta riittää, mutta olen niin iloinen että saan nyt kokemusta alalta. Vein eilen neidin hoitopaikkahakemuksenkin, mutta siihdn nyt menee pari viikkoa että sen paikan saa, joten anoppi varmaan tulee taas meille. Se on kyllä ärsyttävää, mutta koitan selviytyä. Anoppi on ihan ok pieninä annoksina, mutta pari päivää kylässä alkaa jo nyppimään.

Ällötys

Se maanantain lievä kuvotus on näimmä tullut jäädäkseen. Noh, jos neidin odotukseen vertaa niin aika samoihin aikoihin alkoi ja loppui kuin seinään nt-ultran aikaan. Että sinänsä mieltä kyllä rauhottaa tuo pieni oire, koska kesällä sitä ei missään vaiheessa tullut. Kuvotus on sellaista vatsanpohjassa aaltoilevaa pahaa oloa, joka tuntuu kuin olisi nälkä mutta mitään ei tee mieli syödä. Oikea nälkä pahentaa tilannetta ja pieni syöminen helpottaa, jos vain jotain sinne suuhunsa saisi laittettua. Jotkut hajut tekevät myös pahaa. Aattoaamuna en voinut auttaa miestä kinkun kanssa, koska kypsän kinkun haju ällötti ja pelkäsin ettein söisi sitä sitten myöhemminkään, jos haistelisin enemmän. Samoin seuraksi on saapunut väsymys. Se sellainen aivan totaalinen uupumus oli tuttua myös ensimmäisellä kerralla, kun nukuin töiden jälkeen koko illan ja jatkoin yöunet päälle. Sellainen että suurinpiirtein nukahtaa istualteen, jopa vilkkaassa kauppakeskuksessa odotellessa (näin kävi tiistaina jouluostoksilla kun odottelin äitiä). Väsymys on valtavaa, vaikka nukkuisi kunnon yöunet niin päivällä tai viimeistään iltapäivällä silmät lupsahtaa väkisin kiinni. Vaikka näitä oireita on niin luotto on silti välillä kadoksissa. Uskon kun näen sykkeen, ennen sitä en uskalla ajatella tai toivoa sen pidemmälle. Katselin taas jo ultraa yksityiseltä, mutta en sitten varannut. Koitan nyt sinnitellä vielä reilun viikon. Ehkä tämä tästä. Miehelle sanoin, että yksin en mene sinne ultraan tällä kertaa. Jotain positiivista vielä loppuun. Menen ensi viikolla työhaastatteluun. Kymmenien hakemusten jälkeen ensimmäinen haastattelu. Toivon niin kovasti, että saisin sen työn. Se olisi niin sopiva kevään sijaisuus ja voisin sitten kesäkuusta jäädä äitiyslomalle kun se loppuu. Neidille pitää sitten heti laittaa hoitopaikka hakuun, jos saan töitä. Mun pieni tyttö menee sitten ehkä päiväkotiin. Oikeasti neiti on jo niin iso. Puhua papattaa aivan jatkuvasti ja osaa jo parin sanan lauseita yhdistellä. Parin kuukauden päästä tuo täyttää kaksi, uskomatonta...

Oireiden kyttäilyä

Olisi vaan kovin paljon helpompaa, jos niitä olisi enemmän. Tissit ja erityisesti nännit on vaihtelevasti kipeet. Välillä niin paljon, että ilman rintaliivejä on ikävä olla kun vaikkapa yöpaita hankaa. Vatsanjomotteluja on välillä, mutta ei välttämättä joka päivä. Joinain päivinä ehkä on ollut illasta turvotusta. Eilen olin ehkä havaitsevinani jotain lievää kuvotusta pariin otteeseen. Edelleen panikki iskee aina välillä ja ajattelen, että ei tästä mitään tule ja ihan varmasti on taas tuulimuna. Suurimman osan ajasta olen kuitenkin ihan positiivisella mielellä. Ultraan on tasan kaksi viikkoa ja silloin on jo omien laskujeni mukaan 7+6. Edelleen harkitsen yksityisen ultran varaamista, mutta toisaalta mitä siinä voittaisi...

Taas testailua

Nämä saa nyt luvan olla viimeiset hetkeen. Olo on jotenkin vaan ihan erilainen kuin kesällä. Silloin oli alusta saakka joku kummallinen aavistus, että kaikki vaan ei ole hyvin. Nyt sellaista ei ole, vaikka muuten olotila ei kovin erilainen ole. Tissit on onneksi joka päivä kipeämmät ja alavatsaa jomottelee välillä edelleen. Suurimman osan ajasta olo on kyllä ihan normaali ja voisi jopa unohtaa koko asian. Vaikka tällä kertaa fiilis on paljon parempi, en silti uskalla vielä kuvitella ensi kesän loppua ja sitä, millaista silloin olisi tai vauvaa sylissäni. Niistä mielikuvista ja ajatuksista oli niin vaikea luopua viimeksi, että haluan säästää itseäni. Ehkä hieman rentoudun, jos tai kun ultrassa näkyy syke. Loppuun kuva ensin perjantaiaamun digistä ja sitten tämän aamun one stepistä sekä digiovistestistä. One steppiin alkoi viiva tulla heti ja itseasiassa testiviiva ilmeistyi jo ennen kontrollia. Ovistestissä testiviiva on jo tummempi kuin kontrolli. Tänään omien laskelmien mukaan 4+5.

2-3

Tein eilen toisen clearbluen ja viikot olivat nousseet onneksi oletetusti. Huh. Ehkä se vähän rauhoitti mieltä. Toisaalta eipä se mitään takaa, koska viimeksikin samassa vaiheessa digi näytti 2-3 ja silti oli tuulimuna. Mutta en tiedä miksi kuitenkin on olo aika rauhallinen ja luottavainen. Välillä iskee joku ahdistus, kun ei ole mitään hirveitä oireitakaan. Välillä vatsassa on menkkajuilinoita. Yleensä kerran pari päivässä. Rinnat ei ole juuri kipeet eikä ainakaan nännit, mikä on ennen ollut aika iso oire. Toisaalta nyt on vasta aikas alku, omien laskelmien mukaan 4+3, että kyllä tässä on vielä aikaa oireilla. Sitä tietenkin seuraavat pari viikkoa kuulosteleen erityisen tarkasti itseään viimeksi kun kaikki oireet hävisivät pikku hiljaa näiden viikkojen aikana. Ei kai sitä kahta kertaa peräkkäin niin huono tuuri voi käydä? Jotenkin en osaa pelätä ollenkaan ihan tavallista keskenmenoa tai keskeytynyttä keskenmenoa. Kai sitä vaan peilaa niihin omiin kokemuksiin ja sama kohtalo uudestaan pelottaa. Koitan nyt pitää vaan kiinni tästä rauhallisuudesta ja luottavaisuudesta, kun ei se pelko muuta asiaa eikä tilannetta tai sen lopputulosta miksikään, vaikka kuinka murehtisin. Tietenkin helpommin sanottu kuin tehty. 

Pieni parisuhdelaatuaika oli oikein mukavaa. Tällä hetkellä istun bussissa menossa kotiin ja mies lähti tämän vuoden viimeiseen koulutukseen. Eilinen keikka oli oikein hauska ja loppu iltakin ihan mukava. Väsymys alkoi vaan painaa jo aika aikaisin. Mies oli ainoa, joka olisi halunnut jatkaa iltaa vielä, muut kun olivat vesilinjalla niin silmäluomet alkoivat lupsua. Ihan mukavaa sitä oli vielä hotellihuoneessakin ja uni maittoi sen jälkeen. Hotelliaamiainen on aina hyvää. Hieman on jo ikävä neitiä, toivottavasti yö meni hyvin mummulassa. 

Odottelua taas

Sain soitettua neuvolaankin. Niin kuin arvelinkin niin ensi vuoden puolelle meni ultra... Melkein neljä viikkoa tuntuu kyllä ihan hirveän pitkältä ajalta tällä hetkellä. Katselin jo yksityisten aikoja, mutta ajattelin että koitan nyt odottaa. Voittaisko siinä sitten jotain, jos viikkoa aikaisemmin saisi jotain tietää. Pelastaisi korkeintaan uudenvuoden ja jos olisi huonoja uutisia niin voisi vetää pään täyteen, heh ei vaan. Eipä sillä nyt juuri ole merkitystä viikko sinne tai tänne, silloin 5.1. nyt varmasti näkyy jo syke jos on näkyäkseen. Jos alkaa ihan mahdottomalta tuntua niin ehkä sitten mietin uudestaan. Eka neuvola nyt on sitten tämän vuoden puolella vielä väliviikolla. Harmittaa jos joulu ja uusivuosi menee nyt murehtiessa onko siellä edes mitään elämää. Toisaalta voi olla hyväkin, kun on touhua, tapahtumia ja ihmisiä ympärillä. Toinen asia onkin sitten, että miten homma pidetään edes jotenkin salassa kaikkien silmien alla?

Testitkin oli eilen tullut postissa. No nyt on millä testailla vaikka joka päivä pari viikkoa. En muistaakseni kyllä ostanut 15kpl pakettia vaan jonkun 5... En tiedä, miksi niitä niin paljon tuli.  Arvaa vaan ottiko päähän kun ne oli vielä samoja kökköjä one step -testejä, mitä on ennenkin mulla ollut. Mielestäni en sellaisia tilannut vaan oli jotain merkkiä, mitä en ennen ollut kokeillut. Tietenkin eilen illalla piti sitten vielä parin tunnin pidätyksen jälkeen dippailla ja aikas haalea viiva oli verrattuna esimerkiksi siihen apteekin omaan, jonka pitäisi olla sama 10 herkkyys. Noi netin halpikset ei kyl tasan ole niin herkkiä kuin väitetään, r-testit tai ovistestit. Tänään aamullakin oli aikas haalea viiva aamupissasta. Digiovistestin viiva taas oli tummunut tummemmaksi kuin kontrolli. Niitäkin jäi vielä pari laatikkoon. Pitäisikö olla pessimisti ja jättää varalle, jos tässäkin käy huonosti. Arvon tässä, että uskaltaisiko jo huomenna tehdä sen toisen digitestin, kyllä sen pitäisi jo tässä loppu viikosta näyttää suurempaa viikkolukemaa. Nyt tarvitsee mennä antamaan neidille lounasta. Oli muuten mukavaa kun terkka muisti, mitä viime kesänä oli tapahtunut ilman, että kerroin.

Ovistesti raskaustestinä

Ajattelin nyt tehdä tällaisen informatiivisen pläjäyksen, jos joku googlen kautta etsii tietoa asiasta, koska itseä ärsyttää sekavat palsta ym. tiedot. Koitan olla lyhyt ja ytimekäs. Eli tosiaan testasin nyt kolmena päivänä ovistesteillä raskautta ja toimiihan ne, MUTTA tosiaan kaikkialla kun toitotetaan (esim vauva- ja kakspluspalstat), että ovistestin pitäisi olla yhtä tumma tai tummempi kuin kontrolliviiva raskautta testatessa, samoin kuin ovista testatessa niin se EI PIDÄ PAIKKAANSA. Tai saattaa pitää, jos testaa vasta menkkojen oletettuna alkamispäivänä tai myöhemmin. Omalla kohdallani homma meni siis näin.

Odottelin menkkoja vasta keskiviikolla tai torstaille eli dpo 14-15. Sunnuntaina oli dpo 11 ja silloin one stepin ovistestiliuska näytti aamupissasta aivan haaleaa viiva, sellaista etten edes kuvaa viitsinyt alkaa ottaa, koska siinä ei olisi luultavasti näkynyt sitäkään vertaa kun paljaalla silmällä juuri ja juuri erotin. Samaisesta aamupissasta tehty clearbluen digitaalinen raskaustesti näytti siis raskaana 1-2.

Maanantaina aamupissistä dpo 12 tein hymynaamaovistestin eli clearbluen digitaalisen ovistestin, johon tuli hymynaama ja viivat olivat LÄHES yhtä tummat, mutta eivät kuitenkaan yhtä tummat saati testiviiva tummempi. Illalla päätin sitten vielä dippailla viimeisen one stepin ovisliuskan ja edelleenkään siihen ei tullut läheskään yhtä tumma viiva.

Tänään aamulla eli dpo 13 päätin sitten vielä koittaa uudestaan hymynaamatestillä, koska tilaamani raskaustestit eivät vielä tänäänkään tulleet enkä ollut kaupassa viitsinyt käydä. Nyt aamupissistä sain saman vahvuiset viivat siihen ja tietenkin hymynaaman. Pakko oli kuitenkin vielä käydä hakemassa tänään apteekista sitten apteekin oma testi se ultra eli herkkä versio ja siihen sain sitten päiväpissasta kolmen tunnin vaivalloisella pidättelyllä oikein kivan viivan, että kyllä olen raskaana.

Eli toisin sanoen älkää uskoko palstaviisauksia vaan testatkaa itse, sillä haalea ja vahvistuva viiva voivat merkata ovistestissä myös raskautta ennen menkkojen alkua. Tämä riippuu varmasti myös jokaisen naisen hormoneista sekä testien herkkyydestä. Tällainen testiaddikti ei mitenkään voi näiden pienten oireiden kanssa odottaa menkkojen alkamispäivää vaan pakko on alkaa dippailemaan jo muutama päivä ennen menkkojen oletettua alkua. Olen myös aivan vakuuttunut, että netistä (halpatesti, kotitesti, mammaksi) ostetut muka 10 herkyyksiset testit eivät oikeasti ole kuin korkeintaan 25 herkyyksisiä, jos sitäkään. Omalla kohdallani parhaiten on toiminut clearbluen digiovistesti, vaikka sen herkkyys ei pitäis olla kuin 40. Loppuun vielä kuvamateriaalia/todisteita omista testailuistani.

 Eilisiltainen one step ovistesti.                           

 Tämän aamuinen hymynaamaovistestin sisältö.

Ja loppuun vielä apteekin oma r-testi, herkkyys 10.

Testailuja

Kun tietenkään aamulla ei vielä ollut r-testiä käytettävissä niin ajattelin koittaa myös hymynaamaovistestiä ja kyllä siihenkin hymyilevät kasvot tuli ;). Eli kyllä toimii myös raskautta testatessa. Toista digi r-testiä säästelen vielä, koska haluan nähdä sen suuremman viikkolukeman. Tänään ei vielä tullut ne tilaamani r-testit, harmi. Täytyy ehkä hakea kaupasta joku paketti vielä, että saa aamulla testailla, kun ei se tunnu yhtä tyydyttävältä noilla ovistesteillä. Digiovistestin viivat olivat lähes saman vahvuiset. Jännä juttu, koska senhän ei pitäisi olla herkempi kuin ne liuskat, mutta eilen liuskaan tuli kyllä niin haalea viiva, että hyvä kun sen näki. Ehkä ne vain ei toimi mulla niin hyvin, edes oviksen aikaan. Viivat on ollut aikas hailuja, kuten tämän kierron kohdallakin nähtiin ja ovis ainakin todistettavasti oli. Jännä juttu sekin, että mitään kipuja ei tällä kertaa ollut. Ehkä itse ovis sijoittui yö aikaan (esim ke-to välinen yö) enkä herännyt siihen.

Tässä vaiheessa voisi nyt summata, että stressaamattomampi olotila varmasti auttoi rentoutumaan ja samoin töissä oleminen niin ei ehtinyt koko ajan miettimään näitä juttuja. Lisäksi hymynaamaovistestit toimi hyvin, mikä vähensi myös osaltaan stressiä. Seksiä oli joka toinen päivä sunnuntai, tiistai ja torstai ja itse ovis mitä luultavammin ke-to. Liuskaan tuli ovisplussa jo tiistai-iltana, mutta ehdin hävittää pissanäytteen ennen kuin huomasin sen ja en sitten saanut siihen dipattua enää digitestiä, mutta onneksi se hymyili vielä seuraavana aamunakin, jolloin muuten liuska näytti jo ihan hailua. Nyt vain toivotaan parasta ja ikävä kyllä pelätään pahinta. Ajattelin tällä viikolla soitella neuvolaan ja kysyä onko mahdollista saada ultra-aikaa joulun ja uudenvuoden väliselle viikolle, koska silloin olisi rv 6-7 ja haluaisin mahdollisimman pian ultraan näkemään onko siellä mitään elämää. Silloin varmaan näkyisi jo jotain, jos on näkyäkseen. Pelkään kyllä, että se menee ensi vuoden puolelle, mitä luultavimmin...

Mitään oireita ei suuremmin ole. Rinnat on ehkä vähän kipeät edelleen, olleet oviksesta saakka. Joitain mahanjuilinoita on ollut, mutta ei mitään selkeää. Alla eilisaamun clearblue digi r-testi ja sitten tältä aamulta clearblue digiovistestin viivat.

Jännän äärellä

Omien laskelmieni mukaan dpo 11. En vain pystynyt enää olemaan testaamatta. Uudet testit ei vielä tietenkään ole tulleet ja laatikon pohjalla polttelivat kaksi clearbluen digiä. Lisäksi muutama digiovistesti sekä pari liuskaa. Aamulla pissin purkkiin ja ajattelin, että tuhlaan ensin sellaisen halpisliuskan ja jos siihen tulee jotain niin sitten annan itselleni luvan dipata myös digi r-testin. Ovisliuskaan tuli aivan haalean haalea viiva. Tietenkin olen lukenut jokapaikasta, että ovistestissä raskaus näkyy kirkuvan punaisena viivana ja ajattelin, että se siitä. Tuleehan monille jotain hailua viiva pitkin kiertoa niihin. Noh, sitten aloin miettiä, että eihän mulle koskaan tulee yhtään mitään viivoja ovistikkuihin muutakuin oviksen aikaan eli koko kierron aikana vain parina päivänä ja muulloin on täysin blankoja. Rohkaistuin ja dippasin myös digin. Kolmen minuutin päästä ruudussa luki pregnant 1-2! Juuri niin tässä vaiheessa pitäisikin olla. Kolme päivää ennen menkkojen oletettua alkua vielä. Tällä hetkellä olo on hyvin ristiriitainen. Iloinen, mutta pelokas. Miten tässä käy? Mitä mun mielenterveys sanoo kun pitää odotella ultria ym joulun yli. Tulisipa oireita ja pysyisivätpä ne, se ehkä rauhoittaisi vähän.

Nyt voin ehkä myöntää sen, että olin tämän kierron suhteen todella toiveikas koko ajan. Pystyin stressaamaan paljon vähemmän blogitauon takia. Ja hymynaamakin auttoi ja ajoitukset natsasivat. Viime viikon oireet herättivät vielä lisää toiveita. Olin oikeastaa todella varma siitä, jotenkin vain tiesin, että plussa siihen testiin tulee. Se oli jokin selittämätön tunne, joka vain kasvoi pienten oireide myötä. Kunpa kaikki menisi hyvin, niin kuin kuuluu, ja ensi kesän lopulla meillä olisi pieni vauva.

Oirepohdintoja

Nyt olisi ehkä dpo 7 tai 8. Niin paljon tekisi taas mieli testailla jo, mutta onneksi ei ole testejä kotona ja kynnys on suuri mennä apteekkiin tai kauppaan hakemaan tässä pikkukylässä. Nyt vain koitan hillitä itseäni vielä ensi viikolle. Tilasin muutaman testin amazonista kun tilailin joululahjoja. En millään halua tuhlata tuota digitestiä turhaan, jos liuskat näyttää puhdasta negaa. Onneksi nekin tulee vasta ensi viikolla niin ei houkutus kasva liian suureksi näin liian aikaisin.

Oireista sen verran, että eipä juuri vielä ole mitään ollut. Rinnat on jostain syystä ollut oviksesta saakka vähän kipeät, mikä on uutta. Ma ja ti oli muutamaan otteeseen vähän menkkajuilinnan tyyppistä tuntemusta ja eilen aivan hirveä turvotus illalla. Turvotus taisi olla vaan ilmaa... Hieman on välillä vihlonut vasemman munasarjan kohdilta, ehkä keltarauhanen. Mikään näistä nyt ei välttämättä kerro yhtään mitään ja koitan olla innostumatta tai tutkailematta liikaa itseäni. Onneksi tänään ja huomenna olen töissä ja saa muuta mietittävää. Mieskin on viikonlopun kotona ja touhuillaan varmaan yhdessä kaikkea niin ajatukset pysyy poissa paremmin näistä jutuista. Jos sais hillittyä itsensä sinne tiistai tai keskiviikko aamuun (riippuen tuleeko testit postissa ma, ti vai myöhemmin). Silloin varmasti jo jotain näkyy jos on näkyäkseen. Sitten olisi pari päivää aikaa sulatella, jos on huonoja uutisia ennen kuin perjantaina lähdetään Hesaan rentoutumaan.