Kärsimättömyyssyndrooma

Millä ihmeellä sitä jaksais vielä muutaman päivän odotella. Ei ole oikein mitään oireita tai oloja mihinkään suuntaan. Voisipa vain hypätä suoraan ensi viikon lopulle ja vaikka vaan menkat alkaa. En jaksaisi tehä negoja testejä, mutta tiedän etten jaksa odottaa edes sinne torstaille kun menkkoja odottelen. Olen taas alkanut epäilemään ovista ja ovistestejä ym. Kuvissahan nuo ovistestitkin näyttää ihan haamuilta. Koitan muistella, että ihan oikeistiko ne oli tummia silloin tekohetkellä testiajan sisällä? Ärsyttää. Liikaa aikaa miettiä asioita ja tutkailla itseä. Tissit saattaa olla hieman kipeät, en tiedä. Mitään vatsajuttuja ei ole enää ollut, ainakaan mainittavia. Ärsyttää sekin. Olisi edes jotain selkeää oiretta tai vastaavaa. Toivon ehkä liikoja näin aikaisessa vaiheessa. Hmm... Koitan nyt malttaa mieleni tuossa testailussa vielä ainakin muutaman päivän ettei liian aikaisin testattu nega masenna.

Eipä mitään ihmeellistä

Hiljaista on. Vaikka sitä kuinka koittaa olla koko ajan kuulostelematta jokaista nippausta, niin kyllä sitä mielikuvitus taas laukkaa ja googlekin välillä. Sunnuntaista lähtien on jotain mahajuttuja ollut (tiedän liian aikaista, että liittyisivät kiinnittymiseen tms, joten luultavasti menkkoihin). Menkkajomotuksilta ne vähän tuntuvatkin. Outoa sinänsä, kun ei yleensä näin aikaisin ole mitään ollut. Yleensä menkkaoireilut alkavat pari päivää ennen tai vasta niiden alkaessa. Vielä on kuitenkin ainakin viikko ennen kuin menkkoja odottelen edes. Mitä lie kuvitteluja taas, ainakin osa. Aika matelee taas...

Tulihan niitä ovisoireitakin

Torstaina iltapäivällä ja illalla oli alavatsa taas tärinäherkkä. Se on jännää kipua, tuntuu niin kuin tuolla sisällä syvällä kohdun tienoilla. Tuntuu eniten juuri tärähtävissä liikkeissä, kun vaikkapa juoksentelin ja hypin neidin kanssa leikkiessä tai lösähdän istumaan ja jopa naurahtaessa. Nyt ei ollut mitään turvotusta niin kuin joskus. Lh-huippu oli siis keskiviikkona illalla ja torstaina illalla mitä luultavammin sitten itse ovis. Limaa oli tällä kertaa jotenkin vähemmän kuin normaalisti, vaikka join koko alkukierron greippimehuakin eli pyhpah sille konstille. Lisäksi sitä oli vain kahtena päivänä niin, että huomasin selkeästi läpinäkyvyyden (ke ja to), vaikka usein olen huomannut kolmena päivänä. Tämä viittaisi myös siihen, että torstaina oli sitten itse ovis, kun limaa ei enää tänään ollut. Tällä kertaa en ole tuntenut sitä terävää kipua, mitä viimeksi eikä sen jälkeistä tylppää jomottelua, mutta se voi tietenkin olla ollut yölläkin enkä ole herännyt. Tai sitten ei ole ollenkaan, ei ole aina ollut ennenkään. Toivottavasti ma-to sekstailut nyt riittäisivät ja parhaillaan hedelmöittynyt munasolu seikkailisi kohti kohtua. Voi että miten toivon niin taas tärppiä... Loppuun vielä nuo oleellisimmat ovistestit tältä kierrolta. Ylimmät keskiviikolta päivä ja ilta ja alemmat eiliseltä päivä ja ilta. Kuvassa kuivuneena tummimmalta näyttävät ke ilta ja to päivä, mutta testisjan puitteissa tummin eli samanvärinen kontrollin kanssa oli ke ilta ja to aamu oli jo kontrollia vaaleampi. Nyt tarvitsee enää keksiä paljon tekemistä ja muuta ajateltavaa pariksi viikoksi ettei tule liikaa tutkailtua joka nippausta ja muka-oiretta tässä odotellessa.

Ja mitäs sitten tapahtui

Miten aina kun tulen tänne kirjoittamaan jotain niin seuraavaksi tapahtuukin. Eilen sitten iltapäivällä kolmen aikoihin tein ovistestin ja ylläripylläri siihen ilmestyi viiva! No ei ollut vielä ihan saman värinen, mutta aika tumma. Päätin sitten testailla vielä myöhemmin enkä tee samaa virhettä kuin viimeksi, jolloin huippu oli sitten seuraavaan päivään mennessä mennyt luultavasti ohi. Uudestaan testasin sitten kymmenen aikoihin ja silloin viivat olivat samanväriset! Jes, ja ei kun miestä kiusaamaan ;). Saa nähdä näkyykö tänään enää mitään viivoja. Tuntuisi kierto olevan täysin aikataulussa (siis siinä normissa noin 34 päivää) ja womanlog ennustaakin ovista tälle päivälle. Saa nyt nähdä tuleeko tänään tai huomenna mitään ovistuntemuksia, vielä ei ole ollut mitään. Tulin kyllä niin iloiseksi noista testeistä, koska tämä on ensimmäinen kerta kun olen saanut oikeaoppiset viivat ovistestiin. Sitten vain jännäilemään tämän kierron tulosta... Tietenkin vielä varmistellaan muutama päivä, mutta reilun parin viikon päästä se sitten selviää. Loppuun vielä kuva eilisistä testeistä. Ne on hieman kuivuneet ja haalenneet, mutta alempi oli illalla selkeästi samanvahvuinen kuin kontrollikin.

Päänsärkyjä

Kirjaimellisia ja itseaiheutettuja. Tälläkin hetkellä jyhmii päätä, mutta en millään viitsisi ottaa mitään lääkettä. Sain jo hirveän ahdistuksen niistä parista buranasta lauantaina. Nyt ihan varmaan onnistuin itse sössimään tämän kierron mahdollisuudet estämällä oviksen ottamalla pari buranaa ehkä noin viikkoa ennen ovista... Jeah... ehkä jos söisin niitä maksimiannoksella monta päivää, sillä voisi olla jotain vaikutusta. Ihan järkikin sen nyt sanoo, että tuskin noilla kahdella buranalla tuossa vaiheessa on mitään merkitystä. Mutta sitten taas googlailee kaikkea ja alkaa masentaa. Voisihan sitä ottaa panadolinkin, mutta jotenkin luonto ei anna nyt periksi sillekään kun en normaalisti juuri mitään lääkkeitä syö. Luulen, että tämä kummallinen olo on nyt jostain muusta. Olo on ihan kuin ennen menkkoja. Naamassa on finni. Rinnat on vähän kipeät. Mahaa on juilinut välillä menkkamaisesti (ei ovismaisesti, vissi ero). En oikein ymmärrä. Ja sitten vielä se viime viikkoinen masispäivä. Se on niin pms-oireita kuin vain olla ja voi. Onko ovis livahtanut ohi meikäläisen huomaamatta? Pari viikkoa normaalia aikasemmin vielä? Ei voi olla mahdollista. Jos onkin ovuloimaton kierto, mutta miten sekään olisi näin lyhyt? Ei vaan ymmärrä. Sitä niin luulee jo tuntevansa oman kroppansa, mutta ei tästä ota enää mitään tolkkua. Ainoa, mikä tässä nyt viittaa oviksen vasta olevan tulossa on se, että valkovuoto on lisääntynyt ja ehkä vähän muuttunut jo venyvämmäksi, mutta ei vielä läpinäkyväksi.

Ja sitten nuo ovistesti. Hyvä, että niitä ei ole enää kuin ehkä kahdeksan jäljellä. Saan niistäkin vain hirveän stressin. JOS vielä joskus sellaisia tilaan jostain niin otan kyllä jotain, mitkä saa tehdä aamupissasta eikä ole mitään jähdyttelyjä ym kikkailuja. Menee niin hermo noiden kanssa. En vain pysty olemaan pissimättä ja juomatta ja blaa blaa ja sitten jos jätän pissin jäähtymään unohdan sen. Samoin testin katsomisen. 10 minuuttia on aivan liian pitkä aika odottaa tulosta. Ehdin siinä ajassa tehdä jo 10 asiaa ja unohtamaan testin vessaan. Sitten kun on vielä tuo pieni häiriötekijä... Toivon nyt vain, että se ovis tulisi, ehkä se on vähän sairastelusta lykkääntynyt kun keho on keskittynyt pöpöihin... ja yritän olla stressaamatta. Helpommin sanottu kuin tehty.

Kipeänä

Olen taas kipeenä tai no en kyllä ole varma olinko tässä välissä kunnolla parantunutkaan. Silloin pari viikkoa sitten kun neitikin oli kipeä niin oli itselläkin kurkku kipeänä pari päivää, mutta meni sitten enimmäkseen ohi, pieni tukkoisuus vain jäi. Taisi olla joku sitkeämpi pöpö kun neidilläkin edelleen nenä välillä vuotaa. Tuossa oli jo ihan nenä ruvella kun niin paljon sitä joutui pyyhkimään viisareita jatkuvasta. Viime viikolla mies sai jonkun pöpön ja nyt sitten perjantaina iski taas meikäläiselle joku hirveä kurkkukipu. Lauantaina saattoi olla lämpöäkin, en mitannut. Nyt alkaa taas olemaan parempi olo, vaikka kurkku edelleen on vähän kipeä. Äitikin oli tuossa edellisviikon sairaana, että kai sitä sama pöpö jyllää. Ehkä se vaan iski hitaammin meikäläiselle. Eilen olo oli kyllä aivan karmea ja lopulta otin sitten buranaa, koska se auttaa myös kurkkukipuun. Olen vain koittanut vältellä erityisesti noita tulehduskipulääkkeitä tässä vauvaprojektissa, kun ne eivät kuulemma ole hyväksi. Mihin liittyen olenkin tässä ovista odotellut. Nyt mennään kait kp18. Olen koittanut ottaa rennosti. Mieskin on nyt kotosalla pari viikkoa niin ei tartte miettiä sitä, että ovis menisi sen takia ohi suun. Eiköhän se tässä parin viikon sisällä kuitenkin tule, jos kierto on yhtään sen normaalin rajoissa, jolloin ovis on siis ollut kp21-26 välillä yleensä. Toivottavasti tämä tauti ei nyt ole lykännyt ovista, niinkin voi joskus käydä. Vielä ei ole kummempia merkkejä oviksesta ollut. Limoja olen seurannut ja tänään tein ensimmäisen ovistestin, mutta se oli ihan vitivalkoinen. Voi olla, että taas oli liian laimeaa pissaa enkä pystynyt odottamaan ja antaa pissin jäähtyä hetken. Katsotaan nyt jaksanko huomenna testailla. Iltapäivä voisi olla parempi aika kuin aamupäivä. Katsotaan nyt, en nyt niin enää perusta mitään noihin testeihin. Luotan enemmän oman kropan toimintaa ja siihen, että tunnistan kyllä sen touhut. Viime viikon masis olo on onneksi väistynyt. Sain siivottuakin ja siskon vierailu piristi kivasti. Työpaikka, johon hain, meni sivu suun. Harmittaa se vähän. Luulen, että kysymys on kokemuksesta. Ikävä vain, että vaikea sitä kokemusta on saada jos kukaan ei koskaan ota töihin. No, uutta matoa vaan koukkuun, pari hakemusta pitäisi taas lähettää.

Huono päivä

Tänään on ollut huono päivä. Jos en tietäisi kierron vaihetta, niin syyttäisin pms-oireita. Tänään on vaan ollut jotenkin masentunut ja toivoton fiilis. Mikään ei huvita, kotikin on kuin pommin jäljiltä, mutta en saa mitään aikaiseksi. Pitäisi tenttikirjojakin lukea, mutta siellä ne on pinossa enkä ole kirjastosta hakemisen jälkeen koskenutkaan. Pari kyyneltäkin olen tirauttanut, ihan vain yleisen alakuloisen olon takia. Onneksi on edes tuo neiti, jonka touhut jaksaa hymyilyttää. Salillakaan en ole jaksanut käydä ja sekin ärsyttää. Olen jopa miettinyt, että pitäisikö mennä juttelemaan jonkun ihan ammatti-ihmisen kanssa. Ihan vain siksi, että saisin puhua kaikki hulluimmatkin ajatukset ja tunteet joita sisällä myllertää. Blogi on ollut viimeiset pari kuukautta hyvä henkireikä. Miehen ja parin ystävän kanssa olen puhunut asioista, mutta tuntuu ettei kukaan ymmärrä kuitenkaan. Toisaalta en enää viitsisi vaivata läheisiä enempää. Tuntuu, että kaikki olettavat että olen jo päässyt asian yli, ettei enää saisi olla edes surullinen. Voi olla, että kaikki johtuu siitä, että pidän jonkinlaista esitystä yllä osan ajasta ja se on henkisesti raskasta. Neidin kanssa kotona päivällä esitys sitten rakoilee. Tämä nyt on vain tällaista keittiöpsykologiaa. Ehkä tämä tästä. Sisko on tulossa viikonloppuna, ehkä saan hänen kanssaan puhuttua. Tai sitten pitää keksiä jotain muuta, en tiedä. Haluaisin vain jonkinlaista päämäärää ja tarkoitusta elämään. En vain ole tällä hetkellä tyytyväinen elämääni. Plussa testissä kesällä antoi tietyn päämäärän ja tarkoituksen. Suunnitelmat ainakin pariksi vuodeksi selvillä heti ja sitten kaikki pyyhkiytyi pois hetkessä...

Odottelua ja tuijottelua

Täytyi tarkistaa mikä kp on menossa, näytti 12 olevan. Vielä saa ensi viikon lopulle varmaan odotella mahdollista ovista. Ehkä tämän viikon lopulla tai ensi viikon alussa alan testailla nuo loput tikut pois tuolta kaapista. Ostin greippimehua... niin epätoivoinen alan olemaan. Ei siinä mitään, tykkään greippimehusta, mutta en yleensä juo mehuja enkä ainakaan mitään sokerisia vaikka olisikin vain hedelmän omaa sokeria. Tällä hetkellä en ole kovin stressaantunut, mutta jos ovista ei ala kuulumaan, varmaan ahdistus nousee aikamoiseksi. Toivon niin, että kierto olisi lyhentynyt edes vähän, sinne 34 päivän nurkille takaisin vaikkapa. Ei ainakaan enää yli 40 päivää. Mitään muuta ihmeellistä ei tässä ole olotilassa tapahtunut. Edelleen on vähän huonompia päiviä, kun tulee mietittyä enemmän asioita. Pitäisi keksiä muuta tekemistä ja pysytellä pois noista blogipiireistä vähän aikaa, niin ajatukset eivät pyörisi montaa kertaa päivässä niissä jutuissa.

Odottelen tässä vastausta myös siihen työhakemukseen, jonka laitoin. Haku loppui perjantaina ja hakemuksia varmaan käydään läpi parhaillaan. Pääsisi edes haastatteluun... Olisin onnellinen jo siitä. Töitä pitäisi kyllä saada ja pian. Taloustilanne alkaa taas ahdistamaan, kun miehellä on tuo koulutuskin niin menee usein yksi työpäivä pois viikosta ja muutenkin tuntuu taas hiljentyneen. Ja sitten taas viikon kateuspläjäykseen. Tuijottelin tänään seurakunnan kerhossa taas yhtä vatsaa. En ole ennen tajunnut, että raskaanahan hänkin on, koska äiti on aika ylipainoinen. Huomasin kyllä vauvauinnissa, että kyseinen äiti oli laihtunut kesän aikana jonkin verran, mutta tänään huomasin vartalon olevan erilailla pyöreä. Hänellä on neidin ikäinen poika. Hän on miehen entinen tyttöystävä... se kai tässä tilanteessa kirpaisi jotenkin eniten, en tiedä miksi. Oikeasti ahdistuin niin paljon, että meinasin lähteä samoin tein takaisin kotiin itkemään. Ensimmäinen ajatus oli, että tuokin ylipainoinen muija on onnistunut tulemaan uudestaan raskaaksi. Ei, ei, ei! Minä en halua olla sellainen ihminen, joka ajattelee noin! En ole ilkeä enkä tuomitseva enkä halua sellaiseksi muuttua. Tulee vain kahta kauheampi olo kun tunnen vielä syyllisyyttä ajatuksista ja tunteistani, vaikka tiedän että asia vaan on minulle vielä ja ehkä aika pitkäänkin tulevaisuudessa arka eikä kukaan voi tunteilleen mitään. Niiden tukahduttaminen tuskin on järkevää myöskään. Kaikkein parasta on koittaa käsitellä tunteensa ja päästä sillä tavalla asian yli tai ainakin niin ettei se enää tunnu niin pahalta.

Nyt taidan mennä miehen kainaloon pakoon kylmyyttä ja ahdistusta.

Kuinka kauan saa surra olematonta?

Edelleen välillä iskee jonkinlainen haikeus tai ehkä jopa suuttumus tai ärtymys. Ja kateus... Tuijotan tuttujen vatsoja vauvauinnissa, muskarissa ja kylillä miettien "ei kai tuokin". Ahdistavaa, koska en halua olla sellainen. Mutta minkä sitä tunteilleen voi. Toiset tilanteet ovat edelleen vaikeampia kuin toiset. Suuret vauvamahat ei tunnu missään, taaperot eikä isommat vauvatkaan tunnu missään. Pienet vauvat ja pienet, juuri ja juuri huomattavat, vauvamahat ovat pahimpia. Varsinkin, jos vauvamaha kuuluu jollekin äidille, jolla on melkein saman ikäinen lapsi kuin neiti on nyt. Lauantaina olin pienten vauvojen ympäröimä. Keräilin itseäni. Halasin tyttöä sylissä ja nielin kyyneleitä. Minäkin niin haluan... Välillä mielessä käy, kuinka tällä hetkellä minun pitäisi ihailla nt-ultran kuvia ja piilotella pullistuvaa vatsaa, ehkä kuulostella ensimmäisiä liikkeitä. Onneksi en ole tietoinen mistään raskausviikoista tai edes lasketusta ajasta, ne kun ei olleet vielä mitenkään varmoja. Tällä hetkellä kuitenkin odottelen menkkojen loppua ja uutta mahdollisuutta. Teen edelleen jonkinlaista luopumistyötä. Olisin halunnut juuri sen vauvan, jota ehdin muutaman viikon ajatella ja kuvitella. Edelleen on vain niin vaikea hyväksyä asiaa. Mitään lasta ei koskaan ollut oikeasti, mutta minulle oli, vaikka kuinka koitin uskotella itselleni ettei kaikki ollut kunnossa. Välillä olen surullinen, koska samalla minulta vietiin myös mahdollisuus nauttia seuraavasta raskaudesta. Vaikka ensimmäisessäkin raskaudessa pelkäsin välillä keskenmenoa ym, elin silti hyvin ruusunpunaista unta enkä oikeasti osannut pelätä mitään pahaa tapahtuvan. Nyt osaan.

Kummalliset menkat

Tosiaan taitaa olla totta, että kuukautiset muuttuu keskenmenon jälkeen. Vatsan kipuilua on ollut jo varmaan viime viikolta saakka koko ajan voimistuen. Aika kauan sitten tekivät lopulta tuloaan. Tiistaina tosiaan tuli illalla se tuhru jo, mutta keskiviikkona taas ei mitään. Olin ihan ihmeissäni, että mitä nyt. Kivut jatkuivat torstaina aikas voimakkaina, otin jopa buranan. Töissä alkoikin pieni punertava vuoto jo, joka oli alkuun limaista. Ei siis kyllä tyypillistä menkkavuotoa. Tänään vasta alkoi sitten ihan kunnon punainen verivuoto, jossa on ollut hyytymiäkin. Hieman ehkä runsaampaa kuin normimenkkojen ekana päivänä ja hieman kipuja enemmän. Aamulla nappasin varoiksi buranankin taas ennen töihin lähtöä. Laskin nyt vasta tämän päivän kp1 kun kunnon vuoto alkoi. Ehkä olisi jo eilisenkin voinut laskea, mutta mennään nyt tällä. Tyhjennysvuodon alusta tuli siis kaikkiaan 41 päivää kierron pituudeksi. Oli kyllä pitkiä viikkoja, vaikka normikiertokin saattaa joskus olla noin pitkä. Esimerkiksi kesän plussakierrossa tein testin näillä päivillä. Olen lähes varma, että ovis oli nytkin siellä kp26 tienoilla, tuntemukset oli niin selkeät. Ovuloimaton kierto venyy yleensä vielä pidemmäksi ja tosiaan ei noita tuntemuksia ja limoja ym ole ollut sillon. Noh eiköhän se kroppa tästä ala pelittään taas. Nyt täytyy vaan yrittää keskittyä muihin juttuihin parisen viikkoa ovista odotellessa.

Muutama päivä töissä oli kivaa. Olisi kyllä omalle päälle parempi, jos saisi töitä. Siinä ei ehtisi stressatakaan näillä jutuilla niin paljon ja vatvoa niitä. Aikuinen seura on ihan mukavaa vaihtelua ja jaksaa sitten tytönkin kanssa illalla paremmin olla. On enemmän läsnä ja päivän jälkeen on jo ihan ikävä. Välillä tulee huono omatunto siitä, että haluan pois kotoa ja olen halunnut jo pidempään. En ole mikään pullantuoksuinen kotiäiti. Alitajunnassa jäytää sellainen, että olen ihan paska äiti kun en jaksa leikkiä, istua hiekkalaatikolla tai antaa vauhtia keinussa tunti tolkulla. Miksi sitten olen lapsen halunnut kun en edes hänen kanssaan jaksa olla? Ja miksi haluan toisen!? Ehkä sekin on vähän tässä taka-ajatuksena, että olisivat toisilleen seuraa niin äidin ei tarvitsisi aina. Silti en ole kotiäiti enkä siksi muutu. En ole ikinä aikonut olla kolmea vuotta kotona lapsen kanssa enkä aio olla seuraavankaan. Alle vuoden ikäistä en kuitenkaan halua laittaa päiväkotiin. No ei nyt mennä asioiden edelle. Ensimmäinen toive on nyt tällä hetkellä saada töitä ja sitten neiti päiväkotiin ja sitten toivon, että tärppäisi uudestaan mahdollisimman pian. Koitan parhaani ettei yritys mene pakonomaiseksi. Vaan otetaan rennosti. Päätin nyt etten enää tilaile ovistestejä vaan luotan omaan kroppaani. Tämä siksi, etten liikaa stressaisi ja koko homma menisi ihan pakkopullaksi. Nyt pitää mennä nukkumaan. Laitoin neidin sänkyyn jo kahdeksalta, kun ei taas ollut suostunut päikkäreille niin oli rättiväsynyt. Herää varmaan seitsemältä, itse kyllä tykkäisin näin viikonloppuna nukkua vähän pidempään. Kurkkukin on kipeä. Taitaa tulla joku flunssa. Neidiltä taas varmaan tarttui. Toissayö oli aika hulabaloota, kun taisi olla nenä tukossa ja kurkku kipeä tytöllä. Heräiltiin tunnin välein. Oli kiva nousta seiskalta töihin. Mies pakeni toiseen huoneeseen nukkumaan kun nousi jo viideltä. Nyt ollaan taas viikonloppu kahdestaan ja mies lähti aamulla koulutukseensa. Huomenna olisi onneksi koko päiväksi suunnitelmia. Uinnit jää nyt väliin menkkojen takia.