Mielen päällä muutama asia. Koitin tänään soittaa neuvolaan, mutta en päässyt läpi. Linja oli koko soittoajan varattuna, ärsytti. No ei kai tässä mikään kiire ole. Terveydenhoitajien listalla ei ollut enää viime raskauden aikaista terkkaa, ärsytti koska tykkäsin tyypistä enemmän kuin sijaisesta, joka nyt on ilmeisesti kokonaan tullut tilalle. Maanantaina uusi soitto sitten. Typerät puolen tunnin soittoajat, sellanenhan menee jo yhden ihmisen kanssa helposti.
Oireita: rinnat välillä painavan tuntuiset, muuten aika pehmeät, ei suurentuneet, nännit ei läheskään niin arat kuin viimeksi. Ehkä raskaus ja imetys muuttivat rintojen fysiologiaa ja herkkyyttä kun ei ole rinnoissa ollut tuntemuksia ennen menkkojakaan enää imetyksen aikana/jälkeen. Selkein ja tutuin oire on kyllä vatsakrampit/menkkajomotukset. Olen parina yönäkin valvonut hetkellisesti vatsakivuissa. Päivisin on helpompaa keskittyä johonkin muuhun. Hengästyminen/heikotus. Tänään taisi laskea verensokerit liikaa ja siksi oli heikko olo. Muistan hyvin viime kerralta tuon tunteen ja samalla pelkään hirveästi, että se liittyy raskausdiabetekseen. Haluaisin kovasti välttää sen diagnoosin tällä kertaa. Siksi tällä hetkellä menossa radikaali ruokaremontti ja salillekin pitäis suunnistaa taas. Etominen. Hyvin lievänä pariin otteeseen liittyen syömisvälin venymiseen. Suurimman osan ajasta olo on kuitenkin tosi normaali. En mieti läheskään yhtä pakkomielteisesti raskautta koko ajan niin kuin viimeksi. Mieli on rauhallinen ja luottavainen, vaikka lueskelinkin eilen uutta blogia useista peräkkäisistä keskenmenoista. Omalla kohdallani kuitenkin normaalisti sujuva raskaus ja synnytys on se suurin todennäköisyys, miksi murehtia mitään mihin ei voi vaikuttaa. Tällä kertaa ehkä myös pysyn tuossa ajatuksessa, ehkä. "Vauvaa" kohtaan on jo ollut jotain hellyyden ajatuksia tai vastaavia, viimeksi sellaisia tuntemuksia tuli vasta joskus lähempänä puolta väliä kun tunsin liikkeitä selkeästi.
Neidin toinen yö omassa sängyssä meni vähän huonommin kuin eka. Kömpi sängystä pois jo joskus aamuyösti. Otin sitten viereen ja jatkettiin unia yhdessä, äidin ja isin välissä. Neidillä on sanainen arkku auennut kunnolla. Tunnistettavia sanoja on tullut parin viikon aikana ehkä kymmenen. Iso tyttö, ymmärtää lähes kaiken puheen, tekee mitä pyydetään (yleensä siis osaa jos haluaa). Tykkää auttaa ja touhuta kaikessa mukana. Pottailu on ainoa tämän hetken "ongelma". En odota, että vielä oltaisiin mitenkään päiväkuiva edes, mutta olisi kiva jos tytsä suostuisi potalle kakkalle tai edes yrittämään sitä. Pissii kyllä usein pottaan, mutta kakille ei suostu vaan kyykyttää lattialla. Kakka-asento, ähinä ja punotus kyllä paljastaa hädän, mutta jos edes ehdottaa pottaa niin suuttuu saati jos yrittää siirtää siihen. Toimitus on myös hyvin nopea, joten yleensä kakit on jo tehty siinä kohtaa.
Huomenna on suunnitteilla kiva päivä. Lähdetään Korkeasaareen, jei. Siitä tykkää niin neiti kuin äitikin. Huomenna on nimittäin myös synttärini ja sunnuntaina ensimmäinen hääpäivä! Uskomatonta, että siitäkin on jo vuosi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti