Hermojen kiristelyä

Miten voikin olla niin vaikeaa sivunumerointi gradussa. Edes mies, joka on lähellä tietokonenörttiä, ei osannut niitä laittaa. Käytössä on siis openoffice ja sivunumerot pitäisi laittaa alkamaan vasta neljänneltä sivulta kun ensin on kansilehti, tiivistelmä, ja sisällysluettelo, mutta eipä onnistu ei... Jotain muutakin hämärää tuossa on nyt käynyt, koska edes normaalisti ei enää niitä saa vaan kun yrittää lisätä niin lukee vain sivunumerot siinä kohdassa mihin numero pitäisi tulla. Kandin kanssa ei ole tätä ongelmaa kun se palautetaan tulostettuna niin voi tehdä vain omat tiedostot noille alun jutuille ja liiteille. En enää tiedä itkeäkö vai nauraa parin viikon päästä pitäisi saada viimeistään nuokin jutut kohdilleen. Täytyy varmaan mennä koululle koittamaan wordilla sitten viimeisenä.

Neiti 1v. on kova ulkoilemaan ja haluaa ulos heti aamusta. Täytyykin koittaa varoa käyttämästä ulos sanaa ennen kuin on oikeasti menossa, muuten tulee kiukku. Viime aikojen koetus vaan on ollut tuo pukeminen. Miten se voikin olla niin inhottavaa kun joutuu kaikki kuravaateet ym. pukemaan, vaikka ulkoilu on niin kivaa. Yritä siinä nyt sitten pukea jotain vetelää spagettia, joka huutaa pää punaisena. Siinä on aika hiki niin neidillä kuin äidilläkin ennen kuin ollaan ovesta pihalla. Naapuri lahjoitti viime viikolla pienen kolmipyöräisen, jossa on työntökahva ja sepä onkin maailman kivoin juttu. Eilen meinasi tulla sota, kun piti lähteä kauppaan ja näki pyörän pihalla. Neidillä riittää omaa tahtoa jo nyt aikalailla. Viime aikoina korkea kimeä kitinä ja vikinä on ollut seurana usein kun jotain tekee mieli eikä kukaan ymmärrä. Nykyään osaa kyllä ottaa sormesta kiinni ja viedä eri paikkoihin ja osoittaa mitä haluaa (joskus kyllä silti jää epäselväksi). Neiti on kyllä perinyt (jostain kummasta) myös aikas kärsimättömän luonteen. Jos ei välittömästi ilmesty ruokaa pöytään tai iltamaitoa niin hyvin dramaattinen "itku" alkaa. Odotan vaan sitä lattialle heittäytymisvaihetta...

Meillä myös pihaa tuunattiin taas viikonloppuna, kun toinen naapuri lahjoitti hiekkalaatikon kehyksen niin sille tehtiin paikka, vielä pitäisi vain saada hiekkaa. Ämpärit ja lapiot on hirveen mielenkiintoisia. Kunpa vain tulisi niin lämmintä ettei tarvitse tumppuja niin saisi paremmin kiinni. Muutenkin olisi mukavampaa ettei tarvitse niin paljon vaatteita niin ehkä kiukuttelukin helpottaisi. Lisäksi hommasin polkupyörään istuimen taakse. Sitäkin testattiin eilen kun mies sai asennettua sen. Vielä tarvitsisi käydä hakemassa kypärä. Tässä kohtaa ilmenee pieni moraalinen ongelma, nimittäin itselläni ei ole koskaan ollut kypärää pyöräillessä. Jossain kohtaa jopa kävin sovittelemassa niitä kun enemmän ajelin kaupungissa ja vähän pelotti autojen seassa, mutta lopulta se jäi kuitenkin kauppaan. Tuntuisi tavattoman typerältä hommata vain neidille kypärä, mutta ei itselle (minkä kuvan sekin antaisi kun ajelisi kylillä). Sitten taas lapsen turvallisuus on itselle tärkein, joten kypärä on pakko... Kaipa sitä on vain itsellekin se kypärä hommattava.

Tällä hetkellä kp9 menossa. Ensi viikolla varmaan aloittelen tuon ovistestailun. Ehkä kp13-15 tienoilla. Viimeksi kun epäilen tosiaan oviksen olleen siinä kp17 niin ei sitten ainakaan pääsisi livahtamaan ohi. Täytyy seurailla vähän noita limojakin, vaikka vaihtelu ei mulla ole niin suurta, mutta kuitenkin huomattavaa.

Nettiostoksilla

Eilen tilasin sitten setin ovistestejä ja r-testejä. En tällä kertaa enää niitä Davidin testejä, koska niistä en paljon hyvää lukenut. Tällä kertaa kokeilen Sofin testejä. Saa nähdä miten tuo oviksen metsästäminen onnistuu, kun ekaa kertaa sitä testailen. Testailu on muuten jotenkin addiktoivaa. Tein ennen menkkojen alkua muutaman testin, vaikka oikeasti en enää uskonut edes siihen mahdollisuuteen. Kaikki oireetkin kerran katosivat enkä saanut edes kuvittelemalla mitään enää aikaiseksi. Lisäksi googlailin tuhruilua, plussan näkymistä ym. typerää. Täytyy varmaan myöntää pikku hiljaa itselleenkin, että toivon raskautta enemmän kuin haluan oikeasti myöntää. Koitan kuitenkin olla tekemättä touhusta pakkomielteistä, erityisesti koska mies tuskin on siinä veneessä. Ja voi olla, että tätä kiertoa ei välttämättä päästä edes hyödyntämään, koska mies on kuukauden verran viikot toisella puolella Suomea töissä tuossa kuun vaihteessa.

Testailun aloittamiseen on kuitenkin vielä melkein pari viikkoa, koska jos kierto on edes lähellä sitä normaalia +-35päivää niin ennen kp15 tuskin kannattaa aloittaa. Koitan saada nuo testit riittämään ainakin pariin kiertoon niin en halua 10 enempää käyttää yhdessä kierrossa. Vaikka on ihan kiva, että menkat ei kovin usein ole, niin tälläinen pidempi kierto on kyllä ärsyttävää odottelua eikä vuoteen mahdu niin paljon yrityskertoja kuin lyhemmällä kierrolla.

Toivon tosiaan, että tuo tämän kierron tuhruttelu ei ole tullut jäädäkseen, koska se ei mielestäni voi olla hyvä asia. Aiemmin kun ei mitään sellaisia ole ollut. Paljon löysin aiheesta keskusteluja ja ilmeisesti on aika yleinen ongelma. Tuhruilu ennen menkkoja voi olla oire keltarauhasen vajaatoiminnasta eli se ei toimi oikein eikä tuota tarpeeksi progesteronia, jolloin kohdun limankalvo alkaa haurastua ja valua pois ennen aikojaan. Mikä tietenkään ei ole hyvä asia ajatellen alkion kiinnittymistä ja raskauden jatkumista. No, mutta ei mennä asioiden edelle. Edelleen uskon, että kiertoni on aika hyvällä mallilla nykyään ja suht säännöllinen. Lisäksi ovulaatio on melko helposti tunnistettavissa, kun vain luottaa omiin tuntemuksiinsa ja haluihinsa. Lähinnä nuo ovistestitkin tilasin vain varmistaakseni omat tuntemukseni. Kun tästä saan oman stressitason vielä laskemaan, kunhan saan tämän gradunhomman tehtyä niin uskon kaiken taas asettuvan uomiinsa ja hormonitkin ehkä vähän tasoittuvat.

Eikä oikeasti raskaudella ole mikään kiire, kun vain vielä itsekin saisi tuon sydämen mukaan tähän järjellä ajatteluun. Ei olisi huono juttu, jos ehtisin olla töissäkin jonkin aikaa tässä välissä. Se tekisi ihan hyvää meidän taloudellekin. Jostain pitäisi nyt etsiä sitä rentoa ajattelua ja kiireettömyyttä tämän asian suhteen. Järki ja sydän ei vaan tahdo asettua samaan uomaan tässä naisessa useinkaan.

Johan alko

Laskin nyt eilisen kp1, vaikka tänään vasta hanat aukes kunnolla. Eilen kuitenkin jo vähän alkoi olla enemmän kuin tuhruttelua. Hieman kyllä ihmetyttää kropan touhut. Mistään kemiallisesta tai muusta tuskin oli kyse, koska herkkiä testejä tein pari eikä niihin tullut yhtään mitään, edes viivan paikkaa. Taidan tällä hetkellä vain stressata niin paljon noista opiskeluista, että hormonit sekoilevat. Tuo tuhruttelu on kyllä outo ilmiö, toivottavasti ei tullut jäädäkseen. Tähän kiertoon tosiaan ajattelin tilata niitä ovistestejä (ja ehkä muutaman r-testinkin), jotta näkisi pitääkö kropan tuntemukset yhtään paikkaansa. Kierto jäi sitten lyhimmäksi tähän mennessä synnytyksen jälkeen eli 33 päivää (tai 30, jos tuhruttelut jo lasketaan).

Tänään olen taas ahertanut tutkielman parissa pitkään, mutta ihanan tauon päivään toi ystävän puhelu. Juttelimme ainakin tunnin ja jaoimme kokemuksia synnytyksestä ja kaikesta muustakin. Hänellä on nyt viikon vanha pieni tyttö. Aprillipäivänä syntynyt. Harmi, että hän asuu niin kaukana, että en pääse nuuskuttelemaan pientä ja lisäämään vauvakuumettani. Parin kuukauden päästä he ovat muuttamassa vähän lähemmäksi, ehkä sitten pääsen tervehtimään tulokasta.

Ei vieläkään

Menkkoja kuulu nimittäin. Edelleen kolmatta päivää siis kummallista tuhruttelua tai mitälie. Pyyhkiessä vähän ja pikkuhousunsuojaan tippa, niin et oon kerran päivässä vaihtanu. Ihan normiolokn on. Tissejä ehkä vähän juilinu pari kertaa mut ei mitään ihmeellistä. Alkais nyt kunnolla, ei mulla oo ollu tapana mitkään tuhruttelut ehkä korkeintaan joskus yhtenä päivä ja sitten alkaa kunnolla. Tää vaan saa mun vilkkaan mielikuvituksen taas liikkeelle...

Taisipa käydä niin...

Että menkat on alkamassa ehkä huomenna tai viimeistään sunnuntaina. Kierrosta tulee lyhin tähän mennessä synnytyksen jälkeen. Aamulla ja päivällä olin vielä hieman toiveikas, kun aamulla yöpaitaan taas yhtäkkiä ilmestyi märkä läntti rinnan kohdalle (taas vasen). Neidin kanssa ulkoilessa oli menkkamaista jomotusta ja ajattelin, että jos menkat ei kohta ala niin tää on hyvä juttu. Eikä vessassa pyyhkiessä mitään tullutkaan ennen kuin iltapäivällä vähän ruskeaa sitten. Kaipa ne menkat sieltä tekee tuloaan. Ja mikäli alkavat niin epäilemästäni oviksesta olisi juuri se kaksi viikkoa. Eli siitä kun olin ystäväni muuttotalkoissa ja mietin johtuiko vatsakipuilu siideristä ja mässäilystä. Ilmeisesti ei ja nuo tosiaan olivat oviskipuja. Aika voimakkaita oireita tosiaan, jatkossa ei kyllä jää epäselväksi koska ovis on. Mikäli menkat ei nyt ala parin päivän sisällä kunnolla niin testailen sitten ensi viikolla vielä. Tänään ainakin vielä näytti puhdasta negaa. Hyvin epäileväinen olen kuitenkin. Ensi kiertoon jos tilaisi niitä ovistestejä niin voisi sen vielä varmistaa silläkin, ihan jo omasta mielenkiinnosta kropan touhuihin.

Pam

Ja nenässä on finni... Johtuuko edellispäivän suklaan syömisestä vai jostain muusta? Viimeksi muistan vatsakrampit, rintojen ja erityisesti nännien arkuuden sekä valtavan finnin! Ensimmäiset kuukaudet naama oli kuin pakanamaan kartta ja tukka rasvoittui kauheasti. Koska voi testata? Siis, jos oletettu kiinnittyminen olisi eilen... Itsellä on herkkiä Davidin testejä. Niistä en kyllä ole lukenut kovin hyviä kokemuksia, näyttelevät viivanpaikkoja ja muita haaleita viivoja miten sattuu. Miten ihmeessä sitä jaksaa odottaa ainakin viikon vielä mahdollisia kuukautisiakin. Kummallisia elohiiriäkin vatsalla...

Jaha, mitäs tämä on

Tässä taas oman kropan tutkimukset jatkuu. Äsken vessassa tuli aivan aavistus vaaleanpunertavaa paperiin pyyhkiessä. Nyt sitten mietityttää, että mikä on kyseessä. Voi olla esimerkiksi kiinnittymisvuotoa? Aiemmin päivällä tuntui pari terävää viiltoa oikealla puolella keski/alavatsalla. Toisaalta mietin myös sitä vaihtoehtoa, että olisi vasta ovulaatio... Äh en tiedä enää mitään. Toivon tietenkin, että olisi kiinnittyminen, mutta senpä näkee sitten ensi viikolla alkaako menkkoja kuulua vai ei. Ajoituksellisesti ehkä kiinnittyminen sopisi aika hyvin. Mutta sitten herääkin kysymys, mitä nämä muut aiemmat tuntemukset ovat olleet? Ei kai sitä kuitenkaan ennen kiinnittymistä voi olla mitään oireitakaan. Mystistä touhua...

Ajattelin nyt varmuudeksi koittaa miestä houkutella tänään puuhiin illemmalla. Jos olisikin vasta ovulaatio ja vuoto munasolun irtoamisesta johtuvaa (tiedä sitten voiko sellaista olla). Lueskelin tuosta edellisen blogin raskauden alusta, että oli ollut epäillyn ovulaation aikaan hieman valkovuodon seassa rusehtavaa, että sikäli kai ei ole mahdotontakaan, jos yhtään samalla kaavalla mennään. Toisaalta mietin myös sellaista vaihtoehtoa, että olisi ollut ehkä silloinkin kiinnittymisvuotoa. Silloin raskaus olisi ollut viikon pidemmällä kuin oletettiin. Nt-ultrassahan silloin laskettua aikaa siirrettiin viikolla taaksepäin kuin mitä se olisi ollut varhaisultran mukaan. Se mittailu varhaisultrassakin on aika arpapeliä, kun puhutaan kuitenkin milleistä. Odottavan aika on taas piiiitkä...