Kaksi päivää on vatsaa juilinut, mutta menkat ei vaan ala. Kpt huitelee jo jossain 37 paikkeilla. Alkais nyt. Testi oli lumivalkoinen enkä siihen mitään olettanutkaan tulevan kun on ollut niin hiljasta makkarin puolella tässä kierrossa. Varmaan stressi ja ovuloimaton kierto venyttää nyt tätä. No, mutta alkaisivat nyt niin ei tarttisi miettiä. Voisin keskittyä rutistaan tuon viimeisen silauksen graduun ensi viikolla ja alkaa sitten taas miettimään jospa pienemmällä stressillä oviskin tulisi. Pari päivää on ollut sellainen olo, että kohta alkaa ja odotan vain koska vessareissulla paperiin jää jotain, mutta vielä ei ole näkynyt.
Huomenna on äitienpäivä. Odotan aamua, että mies ja neiti tuovat kortin ja kahvit sänkyyn tai edes jotain muuta pientä. Päivällä varmaan käydään myös äidin ja mummun luona viemässä valkovuokkoja. Mies lähtee taas huomenna kauemmaksi töihin viikoksi. Onneks tää on viimenen viikko. Neidillä oli selvästi isää jo ikävä tällä viikolla. Soiteltiin facetime-puheluja monena iltana. Ihana kun neitikin tajuaa jo sellaisesta jotain. Neiti leikkii paljon puhelinleikkejä. Kaikki vähänkään puhelimen malliset tavarat viedään korvalle ja höpistään jotain. Laukut on myös kova sana. Mummun antama käsilaukku on paras. Nykyään myös avaimet on hirveän kiinnostavat. Teinkin vanhoista epämääräisistä avaimista oman nipun ettei omat tai auton avaimet katoa neidin käsistä mihinkään. Neiti on aikamoinen matkija myös, joten saa olla aika tarkkana mitä tytön nähden tekee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti