En ole yleensä kovin herkästi valittava tyyppi, mutta nyt on todellakin alkanut tuntua siltä, että todellakin toivon ettei laskettua aikaa tarvitsisi odotella tämän neidin kanssa. Saati, että menisi yliajalle. Olo on vain niin tukala koko ajan. Helteetkin vielä... Olo on niin kankea ja onneton. Ja väsynyt. Suurin osa öistä menee niin, että käyn vähintään kolmen tunnin välein vessassa ja lopun aikaa pyörin ja etsin hyvää asentoa. Hyvällä tuurilla nukun jossain välissä ehkä pari tunnin putken. Kaikista pahin on kuitenkin taas viime aikoina ollut tuo hermokipu, joka vetää jalan alta. Johtuu siis siitä SI-nivelen löystymisestä ja jonkin hermon sinne jäämisestä. Vetää niin kiukkuisesti pakarasta/lonkasta jalkaan eikä meinaa päästä kävelemään. Eikä se auta myöskään nukkuma-asennon löytymisessä (vaihtoehdothan tässä kohtaan on kylki ja kylki). Eikä siinä mitään, mutta kun se ärtyy aivan kaikesta tekemisestä! Olisi kiva touhuilla pihalla tai siivoilla tai mitä vaan, mutta ei en uskalla edes paria koirankakkakasaa lapioida pois, kun sen jälkeen ei tiedä onko ihan jalaton ja selätön. Näin siis kävi maanantaina ja yötä vasten oli pakko ottaa panadol, että sai edes terävimmän kivun pois ja nukahdettua. Mieli olisi tehnyt jossain vaiheessa amputoida koko jalka pakarasta alaspäin, niin kettumaista se on. Harmittaa vain itseäkin kun on sitten niin kiukkuinen, kun sattuu ja on väsynyt. Kyseiseen vaivaan ei yleensä auta kuin synnytys... Venyttely voi tehdä vaivan vain pahemmaksi samoin kuin hieronta.
Viime viikolla tosiaan oli normineuvola ja sitten lääkärineuvola perään, jossa myös ultrattiin. Vauva on tosi alhaalla, missä on kyllä viihtynyt jo pidemmän aikaa. Pää on hyvin pitkälti kiinnittynyt jo ja siitä varmaan tuo aivan järkyttävä paineentunnekin aina välillä johtuu (erityisesti yöllä kun on pissahätä). Mutta.... eipä mitään muuta ihmeellistä ole tapahtunut. Ei sillä, että olisi hirveästi mitään supistelujakaan. Harkkoja lähinnä. Lääkäri oli kirjoittanut neuvolakorttiin, että kohdunsuu kiinni ja 3cm kaulaa. Ultraus oli vähän pettymys, paitsi tietenkin sen suhteen, että vauva oli oikeassa asennossa. Lääkäri ultraili ja mittaili hiljaisuudessa eikä juuri näyttänyt mitään ruudultakaan. Sellainen pikkaisen keskikäyrän yläpuolella kuulemma mitat. Oma veikkaus on kyllä, että tämä tapaus ei ole ihan yhtä iso kuin esikoinen. Mahakin on mielestäni pienempi. Voi olla tietenkin, että esikoinen oli vielä tässä vaiheessa kovin ylhäällä ja ahdisti ihan valtavasti palleaa ja keuhkoja.
Tälläkin viikolla ehdin jo käydä taas neuvolassa, kun niitä nyt on joka viikko. Ainoa positiivinen asia tässä on ollut ettei painoa ole tullut juurikaan lisää. Itseasiassa se oli hieman laskenut kesäkuun alun edellisestä neuvolasta ja nyt tällä ja edellisellä viikolla ollut sama. Ei sinänsä haittaa, koska nyt ollaan aikalailla niissä lukemissa, joista lähdin esikoista synnyttämään ja tällä kertaa lähtöpaino oli vähän korkeampi. Kokonaisnousu on tähän saakka noin 6 kiloa, mikä on mielestäni ihan hyvin, kun en ole juuri liikuntaa harrastellut. Hb on ollut aikas alhainen ja rautaa olen nyt syönyt. Pari pykälää oli noussut viime viikosta nyt 113. Vielä voisi vähän nousta kyllä. Luinkin jostain Vauva tai muusta lehdestä, että levottomat jalat voivat johtua alhaisesta hb:sta ja jokin aika sitten oli aikas levottamat jalat tosi usein. Hb on siis varmaan käynyt vieläkin alempana ennen kuin aloin syömään noita rautatabletteja.
Ainoa asia, joka nyt ei enää vaivaa on tuo närästys, thank God... Mutta tosiaan toivon, että helteet hieman hellittävät ja että synnytys olisi jo lähiaikoina. Ei kiitos ainakaan yliajalle, please....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti