Aika on taas hurahtanut siivillä. Toisaalta tuntui, että ei ole oikeastaan ollut mitään kummempia kerrottavaa. Työt loppuivat, aloin tehdä opiskeluja loppuu ja nyt neitikin on jo päiväkodista lomilla. Vajaa kuusi viikkoa laskettuun aikaan ja tuntuu, että ei ole oikein ehtinyt vielä ajatustasolla valmistautua siihen, että oikeasti meillä on täällä pian uusi pieni ihminen. Viime viikolla iski jokin pesänrakennusvietti tai muu paniikki ja oli pakko järkätä paikkoja ja etsiä kaikki vauvatarvikkeet ja vaatteet ja laittaa niitä paikoilleen. Ehkä myös viimeaikaiset kaikenlaiset vaivat ovat herätelleet siihen, että vauvan tuloon ei välttämättä mene edes sitä kuutta viikkoa.
Kaikenlaista pientä vaivaa on siis tässä tullut. Ensimmäinen ja rasittavin on närästys, josta aluksi yritin selvitä ihan kotikonstein korkeammalla tyynyllä ja renniellä. Sillä sainkin joksikin aikaa kurkun korvennuksen kuriin, mutta lopulta mikään ruokavaliomuutoksista lähtien ei auttanut ja pyysin reseptin kunnon lääkkeeseen ja oi sitä helpotusta. Enää ei kurkkua korvenna ja vaikka välillä röyhtäyttää niin aina ei tarvitse pelätä tuleeko mahanesteet takaisin suuhun. Toivottavasti tämä nyt riittää loppuraskauden eikä pahene ainakaan. Viimeaikoina on myös alkanut taas iskiasvaivat. Välillä niin pahana kuin viime yönä kun kävin vessassa enkä meinannut päästä sänkyyn takaisin kun jalka meinaa pettää alta. Mieskin heräsi ähinääni, mikä on ihmeellistä. Pakko on ollut tuonkin kanssa taas ottaa rauhallisemmin, koska kaikki touhuaminen siivoamiset, imuroinnit jne kyykkimiset pahentavat tilannetta ja olisi ihan kiva pystyä vielä käymään vaikka kaupassa yksin. Eilen jouduin nöyrtymään ja pyytämään äitiä avuksi, koska pelkäsin että jää kauppakassit kantamatta. Muutenkin on kyllä tahtia joutunut hidastamaan aikalailla, sillä supistelu alkaa heti jos yrittää vähänkään nopeampaa kävelyä esimerkiksi. Viime lauantaina olimme keskiaikamarkkinoilla ja kesken päivän oli vain todettava etten enää pysty kävelemään edes autolle saakka. Jäin siis odottelemaan läheiseen puistoon ja muut kävivät hakemassa auton ja ottivat minut kyytiin siitä. Supistelu ei siis ole vain harmittomia harkkasuppareita, jotka ovat tuttuja jo ekasta raskaudesta vaan oikeasti kipeitä, mutta onneksi rauhoittuvat levossa heti. Olen silti ihan tyytyväinen, että vasta nyt on ilmennyt tuollaisia, koska olisi ollut aika kurjat kesälomareissut Lontooseen ja Ruotsin Kolmårdeniin, jos ei olisi pystynyt kävelemään. Kolmårdenissa jäi kyllä kävelyt yhteen päivääm iskiaksen takia, mutta onneksi sääkääm ei toisena päivänä enää suosinut. Kolmårdenissa oltiin siis ennen juhannusta pitkä viikonloppu ja saatiin tuliaisiksi joku vatsatauti. Ei ollut kovin mukavaa oksentaa tämän mahan kanssa... Siitäkin selvittiin onneksi, vaikka onnistuttiin tartuttamaan kotona sitten muitakin. Siitä en tiedä tuliko tauti laivalta vai jo eläintarhasta tai sen hotellista. Mies sairastui jo laivalla takaisin tullessa ja me sitten neidin kanssa ma-ti yönä. Toivottavasti meidän neiti ja tulevakin lapsi ovat yhtä vastustuskykyisiä vatsataudeille kuin minä, sillä tämä oli elämäni ensimmäinen vatsapöpö, josta oksensin. Ja tämä on täysin tosi. Oksentanut toki olen muista syistä, mutta vatsataudin yleensä saavat vain mahan kuralle meikäläisellä.
Kaikenlaista muuta pientä kremppaa on myös ja ärsyttävä yöllä vessassa ravaaminen on myös alkanut. Tästä päättelin, että ehkä neiti on alkanut asettua pikku hiljaa syvälle lantioon lähtökuoppiinsa ja painaa virtsarakkoa ja häpyluuta aika paljon välillä. Pitkään tyyppi viihtyi poikittain ja aloin jo vähän huolestua, mutta onneksi tässä vaiheessa vielä mahtuu muljaamaan asentoa. Seuraava neuvola onkin sitten parin viikon päästä lääkärineuvola ja siellä ainakin ultrataan niin näkee sitten varmasti onko siellä asetuttu oikein päin eli raivotarjontaan. Tämän tyypin kanssa tuo asennon arvioiminen on ollut paljon hankalampaa kuin ensimmäisellä kerralla, jolloin tunsin neidin pepun tuossa oikean kylkiluun alla ja potkut tuntuivat aina vasemmalla puolella. Mutta pääasiassa kaikki menee ihan hyvin ja kun ottaa rauhallisesti niin pärjää. Neidin kanssa tietenkin on välillä haastavaa kun joutuu nostelemaan, mutta eiköhän tämä tästä. Kiloja ei onneksi ole tullut paljoa ja sokerit on pysyny hyvinä. Navan ympärille on jostain ilmestyny pari arpea, toivottavasti ei tule kauheasti enempää. Olen nyt vähän enemmän rasvaillut.
Kaippa tämä loppu aika tästä hurahtaa nopeasti niin kuin alkukin. Muutama hassu viikko siis enää. Hui!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti