Tässä mutustelen salmiakkia, kiellettyjen listalla sekin vissiin nykyään. Aikas ylireagointia sanon minä. Maalaisjärkeä tässäkin taas kaivataan. Muutama laku tai lakritsi ei kyllä maata kaada silloin tällöin, tuskin niitä kukaan pussitolkulla päivittäin syö.
Muuten elämä kulkee raiteillaan kuin juna tällä hetkellä. Töiden takia on kiireistä ja ajoittain stressaavaakin eikä neidin päiväkodin aloitus ole ollut helppoa, äidille eikä tyttärelle. Tämän takia ei ole juuri raskausjuttuja ehtinyt edes ajatella. Olokin on niin normaali kuin olla voi. Sen olen huomannut, että jos on väsynyt tai muuten rasittunut enemmän niin tulee huono olo eikä oikein ruoka maistu. Se on kuitenkin hyvin pientä. Pikku hiljaa olen silti alkanut uskomaan, että kyllä siellä joku kasvaa, sillä jumputus kuuluu ja sitä olenkin usein kuunnellut. Pian alkaa jo 12. viikko, uskomattoman nopeasti aika on sittenkin kulunut. Ensi viikolla on tiistaina seuraava neuvola ja perjantaina nt-ultra. Ehkä sitten voi hieman hellittää ja alkaa jopa paljastamaan uutisia lähimmille ihmisille. Luulin, että näin toisella kertaa vatsa alkaisi näkymään aikaisemmin ja olisi vaikeaa pitää uutisia omana tietonaan näin pitkään, mutta kai se on kiinni jokaisen erilaisesta fysiikasta. Ekalla kerrallakin mentiin pitkälle yli puolen välin ennen kuin alkoi näyttämään joltain muulta kuin hyvin syöneeltä ja äitiyshousuja aloin käyttämään vasta joskus 24 viikolla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti