Kiellettyä

Tässä mutustelen salmiakkia, kiellettyjen listalla sekin vissiin nykyään. Aikas ylireagointia sanon minä. Maalaisjärkeä tässäkin taas kaivataan. Muutama laku tai lakritsi ei kyllä maata kaada silloin tällöin, tuskin niitä kukaan pussitolkulla päivittäin syö.

Muuten elämä kulkee raiteillaan kuin juna tällä hetkellä. Töiden takia on kiireistä ja ajoittain stressaavaakin eikä neidin päiväkodin aloitus ole ollut helppoa, äidille eikä tyttärelle. Tämän takia ei ole juuri raskausjuttuja ehtinyt edes ajatella. Olokin on niin normaali kuin olla voi. Sen olen huomannut, että jos on väsynyt tai muuten rasittunut enemmän niin tulee huono olo eikä oikein ruoka maistu. Se on kuitenkin hyvin pientä. Pikku hiljaa olen silti alkanut uskomaan, että kyllä siellä joku kasvaa, sillä jumputus kuuluu ja sitä olenkin usein kuunnellut. Pian alkaa jo 12. viikko, uskomattoman nopeasti aika on sittenkin kulunut. Ensi viikolla on tiistaina seuraava neuvola ja perjantaina nt-ultra. Ehkä sitten voi hieman hellittää ja alkaa jopa paljastamaan uutisia lähimmille ihmisille. Luulin, että näin toisella kertaa vatsa alkaisi näkymään aikaisemmin ja olisi vaikeaa pitää uutisia omana tietonaan näin pitkään, mutta kai se on kiinni jokaisen erilaisesta fysiikasta. Ekalla kerrallakin mentiin pitkälle yli puolen välin ennen kuin alkoi näyttämään joltain muulta kuin hyvin syöneeltä ja äitiyshousuja aloin käyttämään vasta joskus 24 viikolla.

Dopplerikokeiluja

Olen varmaan pari viikkoa jo muutaman päivän välein testaillut josko dopplerilla jo kuulisi jotain. Ihan sen takia, että ensimmäillä kerralla syke löytyi noin 9+jotain. Tähän mennessä olen kuunnellut vain omia sykkeitä ja jotain mikä on varmaankin istukan ääntä. Viime viikonloppuna sain päähän piston tilata uusi doppleri, jossa näkyy myös syke lukema niin on ehkä helpompi tunnistaa se nopeampi syke sieltä joukosta. Eilen pääsin jo testailemaan tuota laitetta ja kyllä siellä välillä näkyi ruudulla sellainen 150-170 välillä vaihteleva syke, mutta itse en kuulokkeista sitä kuullut. Äsken koitin taas ja pienen etsimisen jälkeen kuulinkin sen jonkin aikaa. Tänään on omien laskujen mukaan 9+2. Olo on lähes normaali. Rinnoissa saattaa tuntua jotain esimerkiksi nopeasti rappusia alas tullessa tai jos neiti terävällä kädellä tökkäisee. Ruoka maistuu aikas hyvin, hiilaripitoiset jutut paremmin kuin proteiinit. Voi olla, että tällä hetkellä elämä on niin kiireistä ja kaikkea uutta on niin paljon ettei mitään huonoja oloja ehdi ajatella edes. Uskaltaisikohan sitä pikku hiljaa alkaa luottamaan siihen, että tästä vielä vauva tulee? On vain niin kovin vaikeaa kun ei ole oireita eikä mitään näy ulos päin. Ehkä nyt jos ja kun sykkeet on alkanut kuulumaan voi hieman alkaa luottamaa, mutta ei liikaa. Tällä viikolla kävin seulaa varten verikokeessa ja ultra on tasan kolmen viikon päästä. Sitä ja lopullista tuomiota odotellessa.

Hiljaista

Hiljaista on ollut, koska ei ole oikein mitään ihmeellistä tai uutta kerrottavaa. No nyt eilen saapui postissa nt-ultra-aika, joka on 5.2. Sinne saakka nyt koitan kärvistellä näine epävarmuuksineni. Muutin mieleni sen kontrolliultran kanssa, mutta ei sitten ollut enää työaikatauluihin sopivia aikoja jäljellä ja sitten olisikin mennyt jo niin liki tuota seulaultraa etten enää nähnyt järkeä. Voihan sitä sitten koittaa vielä sitä yksityistä jos oikein alkaa ahistaa. Onneksi on nyt paljon muuta mietittävää, kun työt alkoivat. Neitikin sai päiväkodista paikan ja sitä pitäisi alkaa järjestelemään tutustumista sinnekin.

Olo on hirveän normaali tällä hetkellä ja sekös lisää ihan hirveästi epävarmuutta. Ällötyskin on vähentynyt paljon. Ainoa mikä tällä hetkellä kantaa eteenpäin on joku pieni tunne, että kaikki on hyvin, sellainen tunne joka loisti poissaolollaan kesällä. Toivotaan kovasti, että se pitäisi paikkansa. Kirjoittelu voi olla aika hiljaista, koska arki on muuttunut aika kiireiseksi nyt.