Tämä blogimaailma tuntuu olevan aika koukuttava tapaus. Olen pidempään jo kaipaillut taas jotakin tuuletusaukkoa omalle päälle. Vietän nykyään suuren osan ajastani viikolla päivisin tietokoneella ja gradun teon ohessa sitten harhailen välillä lueskelemaan myös blogeja. Ei sitä koko päivää jaksa tiukkaa tiedettä pakertaa. Lopettelin edellisen blogin syksyllä, kun aika ei tuntunut vain yksinkertaisesti riittävän kirjoitteluun, mutta tässä kevään mittaan olenkin huomannut, että kyllä tässä gradun ohessa jotain muutakin ehdin kirjoittelemaan.
Pieni neiti täytti edellisviikolla vuoden. Ajatella, että äidin pieni vauva on jo niin iso. Vuosineuvola on ensi viikolla. Neiti E oppi joulun ja uuden vuoden välillä kävelemään eli 10 kk ikäisenä ja vauhti sen kun kasvaa koko ajan. Marraskuussa aloitettiin järjestely, jossa mummu tuli meille neitiä hoitamaan kolmena päivänä viikossa ja minä aloitin opiskelun. Ei ollut helppoa alkuun. E oli itkuinen, mikä on täysin epäluonteenomaista ja äitiä otti koville. Enkä sitten pystynytkään vain täysin sulkeutumaan tietokonehuoneeseen ja kuuntelemaan vaan oli pakko käydä lohduttamassa välillä. Onneksi se sitten parissa viikossa helpotti niin neidillä kuin äidilläkin. Mummu tuli tutummaksi ja turvallisemmaksi ja nykyään tulee surupuseroon, kun mummu lähtee.
Äidillä on kyllä ollut kestämistä muutenkin. Kärsivällisyysharjoituksia aiheuttaa vieraan ihmisen hengailu omassa kodissa monta päivää joka viikko ja se, että toinen tekee asioita täysin erilailla kuin itse. Noh, onneksi olen saanut pidettyä mölyt mahassani ja hengitellyt syvään, kun ei kuitenkaan ole mitään elämän- ja kuolemankysymyksiä tai sitten olen vain miehelle natissut jälkeen päin.
Uusille lukijoille vähän kertausta tai jos ei muistu nimimerkistä mieleen minkälainen kirjoittelija täällä on. Eli kolmekymppinen nykyään vaimo sekä vuoden vanhan tytön äiti. Olen tällä hetkellä kotona ja opiskelen tai siis viimeistelen gradua ja tarkoitus olisi valmistua ensi kesäksi. Myös mies on kolmekymppinen ja vaikka olemme olleet yhdessä 15-vuotiaista saakka niin naimisiin menimme vasta viime kesänä. Asumme pienessä kaupungissa Länsi-Suomessa. Tällä hetkellä elo on aika rauhaisaa ja rahallisesti vähän tiukkaa. Mies on yksityisyrittäjä ja tällä hetkellä periaatteessa perheen ainoa elättäjä. Lama on myös paljon vaikuttanut miehen tuloihin tällä hetkellä. Eikä tuolla meikäläisen hoitotuella kauheasti perheentuloja nosteta. Tarkoitus olisi siis valmistua tässä muutaman kuukauden sisällä ja kesäksi/kesällä alan etsiä töitä. Neidin hoidosta olen sen verran pohtinut tässä, että niin kauan kuin on järkevää käyttää mummua hoitajana niin tämä järjestely saa jatkua. Aikaisintaan syksyllä voi ehkä miettiä jotain päiväkotia tai perhepäivähoitajaa.
Toinen syy tuon pään tuulettelun ja selkeyttämisen lisäksi siihen, että päätin uudestaan alkaa kirjoittelemaan, löytyy jo uuden blogin otsikostakin. Ennen kirjoittelin siis blogia Toivessa vauva? Ja nyt pikku hiljaa on alkanut uusi vauvakuume nostaa taas päätään. Neiti on jo niin iso tyttö eikä enää mikään vauva. Oma kroppakin alkaa tuntumaan siltä, että edellisestä raskaudesta on kaikki taas palautunut. Itse olen aina ajatellut, että haluan kaksi lasta. Mieluiten myös aika pienellä ikäerolla. Miehen suostuttelu onkin sitten jo ekan suhteen ollut useamman vuoden prosessi. No eipä kai tuo nyt kovasti vastaan pistä toisen lapsen hankkimista kun eka oli niin helppo tapaus (mikä ei tietenkään tarkoita, että toinen olisi mutta...) Ollaan molemmat otettu aika rennosti tämä mennyt vauvavuosi ja mielestäni kaikki on sujunut suhteellisen hyvin. Itse koen, että haluan vielä toisen kerran kokea raskauden, sillä edellinen oli niin mukavaa aikaa. Olin aivan elämäni kunnossa, paria iskiaskipujuttua lukuunottamattta. Kävin salilla ja olin muutenkin terve aivan raskauden loppuun saakka.
Kuukautiskierto on tasaantunut viime syksyn aikana sellaiseksi n. 35 päivän mittaiseksi. Synnytyksen jälkeen on myös ilmaantunut uusia tuntemuksia, joista ei pilleriensyöntivuosina ollut tietoakaan. Nykyään usein tunnen esimerkiksi ovulaation voimakkaasti. Yleensä se on lyhyt ehkä 10-30 min kestävä pistävä tai tärinäherkkä kipu jommalla kummalla puolella vatsaa alhaalla. Ovulaatiokivuiksi olen päätellyt nämä tuntemukset ihan kierron mukaan. WomanLog-appsi on myös ollut avuksi tässä määrittelyssä. Mitään hormonaalista ehkäisyä en synnytyksen jälkeen ole hommannut jo sillä ajatuksella, että jos kuitenkin suht pian toista lasta alkaa tekemään mieli niin ei ole sitten taas kroppa sekaisin hormoneista. Ennen raskautta kuukautiskierto oli vuosikymmenen pillereiden popsimisen jäljiltä aivan sekaisin ja osittain raskauskin oli ylläri sen takia, etten uskonut sen olevan mahdollista niissä megapitkissä n.2-3kk kierroissa. Mutta ihme kyllä puolen vuoden "yrittämisen" eli meillä vielä tjottailun jälkeen olikin yhtäkkiä plussa testissä.
Viime aikoina tosiaan on mielessä pyörinyt uusi pieni vauva. Ja miehenkin asenteesta ehkä kertoo se, että ehkäisyä on käytetty vähän vaihtelevalla menestyksellä. Tässä kierrossa on tainnut unohtua joka kerta. Tämä kierto lähenee loppuaan ja toisaalta toivon kovasti, että menkat eivät ensi viikolla ala, mitä WomanLog ennustelee vaan jotain muuta on alkanut. Mitään kummempia oireita ei ole suuntaan tai toiseen. Olen vähän koittanut kuulostella kroppaa, mutta nykyään ei ennen menkkoja ole ollut mitään tissikipua tai alavatsakipristelyjä niin kuin ennen raskautta. Silloin kun viimeksi tulin raskaaksi niin nämä oireet olivat paljon voimakkaampia kuin ennen menkkoja, mutta hyvin samanlaisia. Toisaalta, jos nyt ei tässä kierrossa ole mitään ihmeellistä tapahtunut niin ei se maailmaa kaada. Voisi olla parempikin, että tässä vielä saisin rauhassa hoitaa opiskelut loppuun, sillä hyvässä muistissa on edelleen alkuraskauden pohjaton väsymys ja etominen/ruokahaluttomuus. Se olotila ei ehkä edistä gradun valmistumista. Mutta, jos nyt ei ensi viikon loppuun mennessä ole menkat alkanut niin pitää varmaan alkaa testaileen. Kyllä tuolla vessankaapissa yksi testi on jo varalle, kun syksyllä piti vähän jossain kohtaa varmistella ja siitä paketista toinen testi sitten jäi. Nyt jatkan hommia vielä hetken ennen kuin mummu lähtee kotia kohti.
Toivottavasti vanhat lukijat löytävät tähänkin blogiin ja uudet myös ovat tervetulleita. Kommentit on aina kivoja ;)
